P niinkuin Pauli ja aikatutkimuksia

Aakkosjunaa sai tänään 11 matkustajansa, kun kyytiin hyppäsi P-kirjain. Menneinä aikoina määrä olisi tarkoittanut jokseenkin jo ”arkikirjainten” puolta väliä, mutta nykyään sähköinen maailma on lisännyt lasten normaaliin kirjaintarpeeseen W, B, F,Q jne. vieraat kirjaimet. Eli vielä on monta tutkittavaa ja maisteltavaa, 18 matkustajan verran.

Ulkoilulla suunnataan meidän metsään, kun on jo sinne ihan ikävä. Ja voi kauhistus! Joululoman myrsky on katkaissut suuresta männystä latvan ja paiskannut päin pömpeliä. Saha hommia siis tiedossa. Mutta ei mitään niin pahaa, etteikä jotain hyvääkin. Latvasta ja rungosta saadaan tehdyksi aikamoinen pino polttopuita, joilla voidaan paistaa makkaraa ja lähettää kipinöitä pimeään jatkossakin. Luonto ja kierrätys niin rules!

 

Aivan uutena juttuna aloitimme sitten tänään kellon tutkimisen.

-Mihin me ihmiset tarvitaan kelloa?

-No silleen, että on oikeessa paikassa, kun pitää

-Ettei myöhästy

-Että tietää, paljonko kello on

Asiasta ollaan selvästi kartalla, mutta sen selittäminen on houkan haastavaa. Huomattavasti helpompi onkin kysymys siitä, millaisia kelloja on olemassa; ranne-seinä-, käki-, kaappi-, herätys- ja älykelloja. Ja sukelluskelloja myös, niin aikaa mittaavia, kuin mekaanisesti sukellusvälineenä toimivia.

Seuraavaksi opetellaan viisareiden nimet ja sitten onkin jo aika testailla. Ensin itää piirtää pieni viivoja sekunnin ajan. Ei tule montaa. Lisätään aikaa minuuttiin.

-Milloin tää loppuu?

-Mulla on jo näin paljon

Mutta entä jos pitäisi piirtää tunti? Kahden minuutin kohdalla alkaa porukka herpaantua, joten pannaan loppu aika tunnista munakelloon ja lähetään omiin hommiin. Mitä kaikkea niin pitkässä ajassa kerkeääkään? Ainakin pelata kokonaisen koronapelin, rakentaa ison majaleikin, olla salissa rosvoa ja poliisia…

-Tunti on hirmu pitkä aika.

Niinpä. Vai riippuuko se sittenkin tekemisen laadusta? Sitä me selvitellään tutkien koko tammikuun kalenterinlehti.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkeitto ja hedelmä