Huh hei. Tänään startattiin talvilajeista hiihto ja sehän olikin menoa se. Sauvat saatiin sentään kaikille oikein ja suksetkin melkein, mutta latu se vaan veti hiihtointoisia eskareita niin, että tädillä oli omat sukset vielä kainalossa, kun ensimmäistä piti ojasta lähteä ylös onkimaan.
-Mites tämä tälleen?
-Me ei kuunneltu. Lähdettiin vaan menemään.
-Ehkä sauvat oli huonosti.
-Me mentiin sinne viime talvena, kun oltiin viskareita. (ojaan)
-Ahaa. No mites te pääsitte pois?
-Piti vaan mönkiä.
-Menisittekö nyt uudestaan?
-No ei!
-Juu. Tähän menee ihan hirveästi turhaan aikaa, kun kaikki joutuu odottamaan. Ottakaahan maltti matkaan.
Ok. Tuumaillaan vielä muutama juttu hiihtämisestä ja lähdetään sitten kokeilemaan latua. Luntahan oli nimittäin pyryttänyt oikein kunnolla eli melkein umpihankihiihtoa oli harrastettava. Jono liikkuu ja kaikki menevät omaa tahtiaan. Osa hiihtää koko pienen kierroksen, osa puolet, mutta kaikki ovat liikkeellä. Hyvä homma. Tästä se alkaa.
Ja hiihtoon liittyen. Eero rehtori antaa eskareille ruokalussa aikamoisen jutun mitattavaksi:” Minä harrastan sellaista eräilyä. Ja minun eräsukset on 2,5metriä pitkät.”
-Eli 250cm???
Oho. Tämä meidän pitää ihan mitan kassa katsoa.
Iltapäivällä vaatteet ovat kuivurissa, joten teemme pienen päiväjärjestysmuutoksen. Ensin luemme kirjan, mikä se puolestaan tuottaa tädille hiukan hankaluutta, uusilla moniteholaseilla, mutta onneksi lukutaitoiset eskarit korjaavat tarvittaessa. Sitten muistutellaan vielä ”Kellokalle”-leikillä mieliin hukan viisariasioita ja vasta päivän päätteeksi otetaan tehokas puolituntia puukässää.
-Tää pyllyosa on valmis!
-Näytä?
-Minä autoin ruuvaamisessa. Me tehtiin tää yhdessä. Niin saatiin valmiiksi.
Niin ne vaan valmistuvat, omat luontojakkarat, pian jo jalkoja päästää ruuvaamaan kiinni. Että hyvin ehditään huhtikuun luontoluokkaa varten saada istuimet alle. Huippu juttu eskarit. Sisukkaan määrätietoisesti toimittu!
Valolla ja ilolla Heidi
Ruokana lasagnette, salaatti ja ruisleipä