-Otetaanpas kirjainhommia
Hämmennys on ilmeinen. Siitä tuntuu olevan niiiiiiiiiii kauan, kun viimeksi on kaivettu kirjat ja peilit esille. Tai tietysti ensin tavutaputeltu ja liitutauluiltu. Mutta. T niinkuin toimii. Mallikkaasti löytyy äänne suusta ja kynä tekee hommansa. Ja työrauha, siinä ei ole sitten mitään huomautettavaa. Hyvä eskarit!
Ruokailun jälkeen on sitten vuorossa kovasti odotettu sammakonkutureissu. Turvaliivit ja kypärät hoituvat jo ihan itsestään, samoin jonoonjärjestyminen päiväkodin portille. Ja kun mukaan lähtevä Eija esittää kysymyksen. ”Kumpaakos laitaa sitä pyöräillään” on oikea vastaus jokaisen eskarilaisen tietovarastossa. Voidaan siis lähteä turvallisesti Pohjoiskyläntietä etsimään, sillä Kosusen Tapani on antanut meille varman vinkin siitä, mistä kutua saattasi löytyä. Kiitosta vaan taas avusta!
Singerretään siis ylämäkiä ja lasketellaan alamäkiä. Ja kaikki pysyvät tienlaidassa vimpan päälle. Vaikka katseltavaa on kaikkialla.
-Katso. Tuo one se eilinen raktori!
-Joku on heittänyt roskia metsään.
-Sitruunaperhonen!
-Kohta tulee se palanut talo.
Pohjoiskyläntie löytyy ja asvaltti muuttuu hiekkatieksi. Ei se mitään, yhä kulkee polkeminen hienosti. Ja tienvarressa on monelle tuttuja taloja. Sitten tullaan ihan VALTAVALLE mäelle.
-Voit taluttaa tai ajaa. Mutta puolivälissä on pysähdyttävä minun kohdalla. Onnistuuko?
Joo, sieltä sitä tullaan jarrut palaen, mutta taitavasti ja turvallisesti. Ja yhtä hyvin sujuu loppumäkikin, ei voida Eijan kanssa muuta kuin peukuttaa. Vielä vähän singerrystä ja sitten se jo löytyy, sammakko-oja.
-Täällä on kutua!
-Täälläkin.
-Täällä on nuijapäitä!
-Tuossa on koppakuoriainen
-Tuo hämähäkki söi yhden nuijapään!
-Olipa ilkeä.
Voi ihmettä ja riemua, kuinka paljon havainnoitavaa tarjoaa niinkin tavallinen asia kuin oja. Ja kuinka luontevaa on jutella siitä, että luonnossa jonkun syöminen ei ole ilkeyttä, vaan kuuluu ravintoketjuun. Otetaanpas vielä kuvat ja syödään vähän voimaevästä, sitten on jo kotimatkan aika.
-Hei. Hattarassa on matkamittari. Mitataanko, että paljonko te olette polkeneet tänään?
-Joo. Mutta pitää laskea siihen se tulomatkakin.
Tietysti, hyvin mietitty. Ja arvatkaapas, mikä tulos sitten lopulta oli? Kokonaismatka 6,4 kilometria. Siinä tiedossa on koululaisillakin sulateltavaa ja opettajat peukuttavat ihan satasella. Tämä pyöräilykoulu on todelakin suoritettu HYVÄKSYTYSTI. Hienoa eskarit!
Mutta tänään me tapasimme eskareiden kanssa vielä illallakin, kun yhdessä koettavana oli kouluunsiunaus Leppävirran kirkossa. Siinä ne vierekkäin istuvat muruset ja kohta jatkavat matkaa. Tädin sydäntä sykertää. Mutta muutoin ei kyllä ole aihetta minkäänlaiseen huoleen, niin huippuhienosti eskarit hoitavat koko tunnin mittaisen tilaisuuden. Kolmosta pukkaa, beibet! Ja lopuksi on pakko kirjoitata vielä tilaisuudessa syntynyt aivan hykerryttävän hilpeä jäniskevennys tädin uudenlaisesta tukkatyylisät, kun useampikin aikuinen mietiskeli, että pitäisikö tädin oikeasti kammata tukka aamuisin. Tai useamminkin. Ei voi auttaa!
Valolla ja ilolla kikatellen kirjoittelee Heidi
Ruokana perunalaatikko, salaatti ja sekaleipä