Aamulla päiväkoti ihan sirisee jännitystä. Tänään sitä mennään, koko porukka, Kuopion HopLopiin. Linja-autolla.
-Ihan paras päivä ikinä!
Turvaliivit siis päälle ja portille jonoon järjesty. Kangaslamminauton tuttu kuljettaja kaartaa pihaan ja saa moniäänisen: ”Huomenta!” toivotuksen. Kyytiin vaan ja vyöt kiinni. Ja sitten sitä mennään. Matkalla maisemassa on monenlaista ihmeteltävää: traktori kyntää peltoa, liikennemerkkej on paljon, jossakin näkyy hevonen, tädin vanha työpaikka Paukarlahdessa ja
-Matkuksen merkki!
Niin on eli lähellä ollaan. Eikä kerrankaan retkeä haittaa tippaakaan, vaikka vettä tulee kaatamalla.
HopLopissa laitetaan ensin kengät huolella narikkaan, pestään kädet ja saadaan turvallisuusohjeet. Monella on myös kerrottavana omia tietoja ja vinkkejä aiemmilta käynneiltä.
-Saako jo mennä?
Kyllä vain. Sinne menevät mukulat ilosta kiljuen, kuin keväästä hullantuneet ammut laitumelle. Eikä liike laannu seuraavaan 1,5 tuntiin.
-Kato!
-Hiki!
-Jano!
-Tule!
Siinä suurinpiirtein se, mitä viipottajat ehtivät aikuisten kanssa keskustella. Ja jättää liikaa vaatetusta kannettavaksi. Syödään välissä eväät ja hoidellaan laajamittainen vessakaruselli, sitten on vielä aikaa puolen tunnin loppukiihdyttelyyn.
-Onko ollut kivaa?
-Joo(*monta)
-Mikä oli mukavinta?
-Tulivuori. Laskin kolme kertaa, vaikka ennen en uskaltanut ollenkaan.
-Käärmeliukumäki
-Trampoliini
Linja-autossa on kotimatkalla melko rauhallista ja pienimmät matkaajat saavat torkahdettuakin, kun isot pitävät hienosti äänivolyymit alhaalla.
-Hei. Mitäs te annatte itsellenne arvoiksi tästä päivästä?
-Kolme (*kaikki)
Siinäpä arvoi aivan nappiin!
Valolla ja ilolla lapsia hilpän hauskasta päivästä, vanhempia reissun kustantamisesta ja työkavereita toimivasta tiimistä lämmöllä kiittäen Heidi
Ruokana sämpylä leikkelein, pillimehu, banaani ja viinirypäleitä (+vettä)