Tänään päivän hommat keskittyivät kynätehtäviin sekä iltapäivällä sammakonkudun etsintään. Ei ollut vielä kutua ojissa, mutta kaikkea muuta keväistä kyllä nähdään: kuten nokkosperhonen, sitruunaperhonen, kovakuoriainen ja kärpänen. Ja sekin sovitaan, että jos ei Timolasta ala kutua löytyä, niin täti tuo lainakasvatukseen Varkaudesta.
-Sitten saa Sakarias kavereita
Totta. Kruunumerkit ja sammakkokuningas Sakarias niin rules!
Mutta sitten se vihonviimeinen parlamentti. Tottuneesti eskarit asettuvat pirtinpöydän ääreen ja joku kyselee, kuka on puheenjohtaja. Aika hurja juttu, kuinka taitaviksi yhdessä suunnittelijoiksi ja päättäjiksi he ovat vuoden mittaan muovautuneet. Ei voi kuin peukuttaa. Tänään puheenjohtajuus onkin tädin homma, koska käsillä on eskarivuoden viimeinen lastenparlamentti ja kaikki eskarit ovat ehtineet olla jo kerran, reilu peli. Mutta mitä pitäisi saada vielä välttämättä eskarivuoden aikana tehdä tai kokea
-Joka perjantain salia (hyväksytään)
-Pidetään vappubileet (hyväksytään ilosta kiljuen)
-Pimeä kilpikonnapäivä (hyväksytään pienellä lisämietinnällä ja säädöllä)
-Paistetaan makkaraa (hyväksytään sellaisella äänivyöryllä, että katto on lähteä)
-Pidetään ensiapupäivä (tietysti, varsinkin kun täti lupaa lainaan kyynärsauvat ja muutoinkin saa laastaroida ja paketoida)
-Toivepeli/leikkipäivä salissa (hyväksytään)
-Urheilunappikauppa eli liikkumalla saa nappeja ostoksiin tuhlattavaksi (hyväksytään ilosta hihkuen)
-Koko päivä omia hommia (kyllä, tästäkin kaiki ovat samaa mieltä)
Sitten iskee tilanne.
-Milloin on se laitepäivä?
-Sitä ei ole kukaan esittänyt. Ja omat toiveet on taidettu käyttää.
-Ei. Kun on vielä yhdellä.
Odotus on hiljaisen jännittynyt, kun viimeisen toiveen haltija pohtii tilannetta. Ja voitte vain arvata millainen on yhteinen ilo, kun hän päättää esittää juurikin laitepäivää.
-Tiedättekö eskarit. Kun nämä kaikki hommat on tehty ja ne reissut sun muut hoidettu, niin eskari alkaa olla aika loppu.
-Syksyllä mennään kouluun. Minusta on kiva mennä, kun olen odottanut. Ihan niin kuin odotin eskariakin.
Niinpä. Aika aikaansa ja sitten rohkeasti eteenpäin. Mutta onneksi vasta monen yhteisen iloviikon jälkeen.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana kebabkiusaus ja salaatti