Tänään päivän täyttivät aika lailla omat hommat ja testailut. Aamulla tosin tutustuttiin porukalla kirjastoauton Pekan läksytehtävänä kokoamaan tietopakettiin, joka esitteli maailman suurimman kirjan sekä teoksen, jonka sivumäärä oli huikea 10 000.
-Sitä ei kyllä jaksaisi lukea
-Mihin se edes mahtuisi
-Melkein kuin ”Tarina vaikka loppua” (luemme sen nimistä huikean jännittävää seikkailukirjaa päiväleposilla)
Otetaan vielä lelupäivän esittely, johon tätikin oli muistanut tuoda jotain: autokortit. Heti haluaa kaksi suharia jakaa urheiluautopakan kahtia ja pian on puhe pelkkiä pituuksia, painoja, sylintereitä, huippunopeuksia, tehoja…
-Kato! (ilo on suunnaton, kuin pinon päällimmäisessä kortissa on autolla mittaa 5734cm)
-Tuon tunnen, se on Aston Martin. James Bond 007:llä on semmoinen. (tätikin intoilee sivusta ihan pikkuisen)
Siinä Ferrarit, Raptorit, Bemukat ja muut viuhuvat, kun paremmuudesta otetaan mittaa. 1,5h se ottaa, kun viimeiseen korttiin asti taistellaan. Aika hyvin!
Ruokailussa keskustelu kääntyy koiriin, sillä eräs eskareista on ehkä saamassa koiran.
-Se on saksanpaimenkoira
-Minulla on jo oma koira. Tai oikestaan kaksi.
Tässä kohtaa täti ei malta olla haikeilematta taksi Ollin vasta esittelemää ihanaa norjanharmaanpentua.
-Se saattaa olla metsästyskoira.
-Sullahan on se Enska penska.
-Niin on. Totta. Ja kilpikonnatkin mönkivät lattialla.
-Missä ne on nyt?
-Luulisin, että Pollu on tv-tason alla johtokasassa ja Wikkan keittiönpöydän alla. Minä en kyllä aina löydä niitä ja joudun kontaten etsimään. Eikä Enska penska auta.
-Sulla pitäisi olla semmoinen saksanpaimenkoira. Ne löytäisi.
-Onko tänään kruunumerkki?
Mietteliäs hiljaisuus.
-Mitäs olette mieltä?
-Ei ole ollut mitään
Ei niin. Se on kuulkaas jo toinen merkkipäivä peräkkäin. Hienoa eskarit!
Iloista viikonloppua kaikille toivottaen kirjoittelee Heidi
Ruokana kalakeitto, sihtileipä ja kurkku