-2 astetta ja räntää. Ei paljon pihaa ylittäessä naurata, ei tätiä, eikä eskareita. Onneksi sentään on perjantai ja luvassa omia hommia sekä liikuntasalia. Kyllä tästä selvitään.
Aamutuokiolla pohditaan syksyistä tunnekuvaa riidasta ja rähinästä. Siitä tuntuu olevan hirveän kauan, kun kuvaa on viimeksi katsottu, mutta hyvin on kissan ja koiran eripuramökätys painunut mieleen.
-Minusta tuntuu, että meillä on nyt ollut taas vähän tätä samaa. Ei mitään riitelyä tai nyrkkitappelua, mutta semmista joutavaa höpö höpö jankkaamista. Siis teidän eskareiden kesken.
Pohdiskelun tulos on selvä, näin ovat eskaritkin huomanneet asian laidan olevan. Ja kun selvitellä aletaan, niin otetaanpa käsittelyyn myös aiemmin puheena ollut äänillä ärsyttäminen. Jutellaan ja tuumaillaan. Ja sovitaan, että jatkossa pyydetään aikuinen paikalle heti, kun asiat eivät tunnu sujuvan.
-Mikä se meidän toinen kuva oli?
-Minä en nyt muista. Katsotaan. Se oli tämä ”Kerro vaan”.
-Mikä tuon toisen nimi oli. Tuo oli Eppu. Milloin me otetaan lisää?
-Voitaisiin vaikka ensiviikolla ottaa. Hyvä, kun kysyit.
Johtuneeko jutustelusta vai mistä, mutta aamutuokiosta eteenpäin asiat sujuvat, koko päivän ja ihan kruunumerkin verran. Tyylikkäästi hoidetaan kirjastoauto, jumppasali, ruokailu ja päivän päätteeksi välitunti. Hyvä eskarit!
Ai niin. Vielä yksi pikkujuttu, joka ei kyllä ole pikkujuttu. Kirjastoauton Pekka oli selvittänyt eskareiden toivomasti maailman pienimmmänkin kirjan. Se on käännös uudesta testamentista ja kirjansivun mitta on vain 5mm, Pekka näyttää viivottimesta. Eli lukemiseen tarvitaan 600 kertainen suurennos.
-What!
Sano älä muuta.
Valolla ja ilolla hyvää viikonloppua kaikille toivottaa Heidi
Ruokana kalapihvit, perunamuusi ja salaatti