Aloitimme tänään aamun kevätilmiöillä, kun ensin pohdimme tädin jokseenkin äkeentynyttä astmaa ja sitten Milja esitteli meille edellisen illan pihavieraansa:”Minkähän minä näin eilen illalla meidän pihalla?” Ei ole kettu, eikä kissa, mutta lisävihje piikeistä sen paljastaa.
-Siili!
Kylläpä onkin komea köllykkä kuvassa. Ja hetihän eskarit sen keksivät, että josko meidän Simo siili on häipynyt omin luvin eskarilta yöreissulle Miljan pihaan. Asiaa päätetään tarkkailla ja Milja saakin kotoläksyksi tehtävän tähyillä pihalle tänäkin iltana. Siilithän nääs tuppaavat saapumaan aina aika lailla samaan aikaan, vaikkei niillä ole edes kelloa. Ja kuppiin kissanruokaa tai koiranraksuja, mutta ei maitoa. Saas nähdä, kuinka tässä käy…
Erinäisistä syistä en sitten voi kirjoittaa paljoakaan tämän enempää päivän puuhista. Mutta sen voin kuitenkin laittaa, että luovia on oltu ja hopeaa ei ole säästelty, heh heh. Eikä mielikuvitusta. Piste.
Niin ja lauluharjoituksista voin tietysti iloita.
-Milloin se eskarikirkko on?
-Siihen on reilu viikko. Lasketaanpas tästä kalenterista….1,2,3…7 eskaripäivää
-Apua!!!
Mutta ei homma ole ollenkaan apua, sehän sujuu jo laululukuläksyn avulla aika mukavasti.
-Ja tiedättekö. Treenit on menossa. Ompputarhassa, kirkonkylän eskarissa, Oravikoskella, Sorsakoskella, Kurjalassa, Konnuslahdessa ja Timolassa.
-Ihan kuin siellä sählyssä!
Totta. On se vaan hieno tunne, kun koolla on kunnasta koko ikäluokka.
Ulkoilulla nautitaan sitten palanneesta keväästä sekä opetellaan uusi pihapeli, varvashippa. Ja siinä se sitten päivä jo onkin, tyylikkäästi kasassa.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana juustoinenbroilerkastike, ohrahelmet ja punakaalisalaatti.