Oh hoh. Tänä aamuna eskarit olivat vähän häpsingillään, kun tuttu eskariporukka olikin jaettu kahtia ja molempiin ryhmiin tupsahti vahvistukseksi päiväkodin pienempiä. Mutta sitäkin on hyvä harjoitella, ettei se oma paras kaveri ole paikalla ja leikkiä sekä toimia pitää osata silti. Ja kyllä eskarit osasivatkin, kuten myös päiväkodin muruset. Otetaan ensin pieni draamatarina ”Pieni lumihiutale”, minkä työstämistä jatkataan tekemällä yhdessä taikataikinaa. Tai kuten eräs pienistä iltapäivällä hakijalle silmät säihkyen kuvasi
-Me tehtiin lumiukko! Se on nyt kuivauskaapissa.
On ilo katsella, kuinka yhdessä toimiessaan pienet ottavat mallia ja toisaalta isot osaavat auttaa. Tätä meidän olisi varmasti syytä harrastaa yhdessä enemmänkin.
Iltapäivällä on puukässää ja vihdoin päästään sovittamaan luontojakkaran jalkoja.
-Tästähän tulee hieno (hämmästynyt huokaus)
-Ihan oikea
-Tää on siis melkein valmis. Milloin me aloitettiin nää?
Pohditaan hetki, että millä me puukässä syksyllä aloitettiin ja mitä kaikea on tehty jakkaran ohessa välitöinä. Aika paljon on tosiaan ehditty. Ja opittu: työkalut ja muut. Jakkara vienee vielä 2-3 kertaa ja sitten maalaus. Sen jälkeen ovat sitten vuorossa eskareiden omat puukäsityöt, joiden hienoista ideoista täti on saanut yllättyä joka vuosi. On ollut rasiaa, autoa, nukensänkyä, kännykkäötelinettä, laivaa, lossia…Ihan jännittä, että mitä tämä porukka keksii haluta kevään aikana itselleen nikkaroida.
Päivän lopuksi saadaan vielä ilouutinen: Härkämäeltä avaruustutkija ilmoittaa, että huomenna näyttäisi olevan selkeää tähtitaivaalla. Jee, vihdoin!
-Kannattaa miettiä valmiiksi, että mitä haluaisi kysyä. Tai nähdä.
-Nähdäänköhän me Uranus kallellaan?
-Minä halausin nähdä Pluton
-Mikähän on maailman isoin asteroidi?
Tädistä tuntuu, että tästä tulee huippukiva avaruustutkimusretki!
Valolla ja Ilolla Heidi
Ruokana broilerpihvi, perunamuusi ja vihersalaatti