On päiviä, jolloin tietää kaiken sujuvan.
-Oisko tää kruunumerkinpäivä?
-Joo!(*monta)
Aamutuokio on pidetty ja aika siirtyä omiin hommiin. Tekeminen soljuu ja kaikki tuntuvat olevan tasassa, ilmapiiri on iloisen lämmin.
-Tuu kattoon
-No mikäs tämä on?
Eskarin nurkassa on huikea 3D majakyhäelmä, jossa mielikuvitusta ei ole säästelty.
-Nää on puumyyriä. Puussa asuvia myyriä.
Vau. Leikki on niin hieno ja juonellinen, että tätiä hymyilyttää väkisin. Samoin kuin sen arvo leikkijöilleen
-Saako tän jättää?
-Saa
-Kyllä oli kivaa
Hemppa kutsuu välissä eskarit askartelemaan parlamentissa toivotusti omia planeettoja ja intoa on ilmassa siinäkin isosti.
-Tää on tosi tulinen planeetta
-Minun on vihreä. Minä tykkään vihreästä.
-Minä en paljasta vielä
-Tää on vampyyriplaneetta. Ja nää rastit on kuolleita
-Nämä on kraattereita
-Mistä voisi tehdä pyörremyrskyjä?
-Tämä on perhosplaneetta
Näistä tulee varmasti upea ”Pluton jälkeläinen”- galaksi, niin suurella innolla jokainen eskari toteuttaa omaa ideaansa. Ja nehän pitää tietysti koota tähtijärjestelmäksi, minkä taidammekin tehdä ihan eskarin oveen, kaikkien ihasteltavaksi.
Otetaan ulkoilut ja hoidetaan tyylissä ruokailu, jossa on tänään kuitenkin kurja sivumaku: lihapullia on ahnehdittu aiemmilla kattauksilla omin luvin ja kaikille eskareille ei riitä sovittua viittä. Tosi epäreilua! Pitää muistutella koululaisia laskemisesta.
Eskarille palatessa puumyyrät ovat edelleen voimissan, mutta saavat nyt tavaroiden hamstraamisesta innostuneen naapurin sekä vaivoikseen myös muutaman rosvoroikaleen. Pikkuisen pitää aluksi hakea juonelle suuntaa, mutta pian taas sujuu. Leikkiminen niin rules!
Päivän päätteeksi Hemppa lukee tarinan Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen syysjäähyväisistä, mitä eskarit kuuntelevat hipi hiljaa.
-Hei. Nyt minulla on niin hyvä mieli, että tehdäänpä piiri…
Ensin pelleillään sanomalla jokaiselle vuorollaan tulevalle peilille: ”Pimpeli pimpeli pom, kukas siellä on?”, eikä nauraa saa tietysti tippaakaan. Sitten otetaan ystävänsähkötystä sekä lopuksi Hempan joukko hyvistely.
-Kuulkaa eskarit. Se ois niin kuin Kruunumerkki.
Ilmoille purkautuvaa jaettua iloa ei voi kuvata, sen voi ainoastaan tuntea; yrittämisen, pystymisen, auttamisen, pinnistelyn…kaikkien yhteiseksi kiteytyvän onnistumisen. Tädin on nielaistava. Minä niin tiesin, että te pystytte. Tähänkin.
Valolla ja Ilolla kohti perjantaita suuntaillen Heidi
Ruokana lihapullat, perunat ja salaatti