Samaan päivään voi mahtua ääritunteita, kuten tänään, isoa iloa jo toisesta kruunumerkistä peräkkäin ja surua Hempan päättyvästä harjoittelusta. Kahdeksassa viikossa jokainen lapsilähtöinen aikuinen ehtii tulla tutuksi ja tärkeäksi, mitä hienosti kuvasi tänään päivän päätteeksi tehty positiivisuuden piiri. Hemppa keskelle ja hyvää palautetta kehiin. Ja sitähän riittää. Kuinka hienosti eskarit osaavat löytää yhteisistä päivistä kiitoksen ansaitsevia juttuja. Samoin he osaavat hienosti valita jonkin eläimen/muumilaaksolaisen, jolla peilata tuntemuksiaan toisen persoonasta. Mutta mitä Hempan pitäisi opetella lisää?? Tässäkin eskareilla on useampia vastauksia, mutta aivan eniten kuitenkin
-Leikkimään
Hilpeää. Kyllä se vaan on niin, että leikkiminen on taitolaji, jota meidän aikuistenkin pitäisi muistaa harjoittaa säännöllisesti.
Mutta entäpä Hempan tämän päivän tuokio. ”Tänään meillä on kiinalasta jumppaa”, Hemppa toteaa ja puhaltaa salissa juuri saamaansa ikiomaan ”villipilliin”. Voi ilo ja riemu. Siinäpä saadaankin tehdä otsa hiessä töitä, että Kiinan keisari on tyytyväinen. Toisaalta suorastaan huvittavaa on mietintä, että itse millä kukin matkustaisi Kiinaan, kun kulkuvälinen pitää alkaa omalla etukirjaimella: porolla, autolla, veneellä, retroautolla, polkupyörällä, kuorma-autolla, hevosella, helikopterilla, Hondalla…
Päivä kuluu ja lopulta on aika halia haikeat loppurutistukset.
-Kiitos ihana Hemppa
Myös kotiinhakijoille päivän tärkeimpänä asiana kerrotaan Hempan läksiäiset, unohtamatta tietenkään saatuja namiskuukkeleita. Lämmin ja pehmoinen kiitos Helmi-Reeta, kun olit meillä. Me tykättiin sinusta ihan hiiiiiiiiiirveästi.
Valolla ja Ilolla haikeilee Heidi
Ruokana silakkapihvit, perunamuusi ja kiinankaalisalaatti