Vappuaatto päätti sittenkin näyttää vielä kauniin keväiseltä, mikä tarkoitti sitä, että
-Kato. Mulla on melkein samankainen
Kaverusten vesipyssyt ovat kyllä paremminkin tykkejä, parin litran vesisäiliöillään. Niillä kyllä vesi lentää. Myös saippuakuplia tuntuu olevan useimmissa repuissa eli iltapäivällä on luvassa reimemastuttavia ulkopuuhia. Joita ennen tietysti pääsimme mukaan koulun vappaujuhlaan, jossa taitoja miteltiin ”Timolan talent 2019”- osiossa sekä kaikkien halukkaiden limbokisassa. Hauskaa oli, koko joukolla.
Ruokailussa sitten oli rakenneltavana hampurilainen.
-Onko pakko ottaa salaattia?
-Onko pakko ottaa tomaattia?
-Mitä juustoa tuo on?
Hilpeää. Aika monille tuttu pikaruoka tuottaakin päänvaivaa. Ja on niin ISO, ette edes kokonaan jaksa syödä. Mutta silti oli hyvää. ”Parasta ruokaa ikinä koulussa”, koulainen taitaa monen mielipiteen kiteyttää.
Ulkoiluilulla sitten ovat vuorossa ne vesipyssyilyt ja saippuakuplat, joita saa kokeilla tehdä myös keppi/villalanka viritelmällä, jolla syntyy tosi isoja palloja
-Katso miten iso.
-Mihin se lähti?
-Se menee yli katon!
-Se on varmaan sellainen ”Vapputerveiset maailmalle”-pallo
Päivän lopuksi pidetään vielä ”loppuherkuttelu” aamulta jääneillä nameilla, mutta aika maltillisesti eskarit karkkejaan syövät. Samalla on hyvä tuumaill vielä uudestaan aamulla esillä ollut asia koskien juurikin omista karkeista huolehtimista.
-Mitenhän koululaisena kävisi, jos antaisi karkkejaan toisella?
-Sitten joku muukin haluaisi ja tulisi riita ja rähinä-
-Totta. Entäs jos sitten antaisi kaikille?
-Ei jäisi itselle mitään!
Niinpä. Päiväkotimaailma ja eskarikin toimivat tarjoiluissaan hyvin pitkälti ”nyyttärimäisesti”, joten tätä ”minun omani”-asiaa on kyllä hyvä opetella ja tuumailla, niin vältytään sitten koululaisena turhilta väärinymmärryksiltä ja harmeilta.
Valolla ja Ilolla ihanaa vappua kaikille toivottaa Heidi
Ruokana hampurilainen; sämpylä, pihvi, juusto, salaatti tomaatti ja majoneesi