-Vau
Jumppasalin valot on sammutettu ja liikuntavälineistä tyhjennetty lava hohtaa valoissa kutsuvana.
-No niin
Enempää ei täti ehdi sanoa, kun eskarit ovat siellä jo. Asettuvat vieretysten etulaidalle. Ilmeet ovat juhlavat. Saa seisoa oikealla esiintymislavalla. Omien tuttujen kavereiden kanssa. Laulaa luikautetaan näyttelijätovereita odotellessa Napakettu, pariin otteeseen.
Itse harjoituksista täti ei puolestaan voi kirjoittaa mitään, se on näet lupaus. Salaisuus on säilytettävä yleisölle.
-Meiltä tulee isi ja äiti ja pikkuveli katsomaan mua.
-Meiltäkin. Ja mummot ja ukit. Ja kummikin!
-Minä en tiedä tuleeko isoveli. Ehkä.
Iltapäivällä jatkoimme koulun puolella pienen kuusen tarinaa, jossa tänään tavataan kohti Korvatunturia matkaavat pakkasenlinnut. Joilla on tärkeä tehtävä: toimia punaisina palloina joulupukin suuressa juhlapuussa. ”Miksi sinä sitten istuit minun oksalleni” pikkuinen kuusi kysyy allapäin levähtämään laskeutuneelta vieraalleen. ”Koska minusta tuntui, että tässä on hyvä” vastaa punatulkku ja uinahtaa pää siiven suojassa.
Pikkuluokassa on hiiskumattoman hiljaista. Sitten joku toteaa haltioituneena:” Pakkasenlinnut”. Ja juuri niitähän me käymme tekemään, jokaisen parveen peräti viisi kappaletta. Leikataan ja liimataan. Käydään välillä ikkunalla ihailemassa, kuinka valo kuultaa läpi silkkipaperin. Maltilla valmistuu.
-Tämä lentää väärään suuntaan (mahareiästä on tahattomasti tullut nuolen muotoinen)
-Kato miten kaunis!
-Saadaanko nämä kotiin?
-Missä se on nyt se pää..
-Valmista 1,2,3,4,5
-Nämä on upeita. Joulujuhlassa laitetaan koko parvi leijumaan vieraiden iloksi.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana lihapullakastike, perunat, salaatti ja vaalealeipä