Itäisellä maalla oli aikanaan kolme viisasta miestä, mutta Timolassa tänään kolme superisää. Aamulla täti teippasi päiväkodinoveen hätäviestin: ”Apua! Pömpeli menossa pilalle. Siirtoon tarvitaan kiireesti väkeä”. Ja kuinkas kävikään. Kello yhdeksän eskarille ilmestyvät viskari Tuomaksen ja eskari Kertun iskät, joiden seuraan liittyy pian vielä eskari Pilhan isä. Ja sävelet ovat selvät ja suorat: traktori kehiin ja pömpeli paikalleen, kattoineen kaikkineen.
Eskarilla puolestaan luetaan Paulin viesti: Sisälä ei noka jäähdy.
-Ei. Siinä lukee…oota…Sisällä ei nokka jäädy.
Hienosti eskarit bongaavat viestistä niin puuttuvat, kuin ylimääräiset kirjaimet ja hienosti on myös ajatusta päivän kysymykseen: Miksi linnut lentävät parvessa?
-Ne tietää silleen, että minne ne menee, kun tulee talvi
-Ne löytää ruokaa paremmin
-Ne suojelee kaikkia silleen, että jos tulee vaikka haukka, niin ne puolustautuu
-Niiltä ei jää kukaan oma sukulainen tai semmoinen silloin ikinä matkasta
Hienoja tietoja. Parvi on kuin oma ryhmä, monella tärkeällä tavalla.
Kirmataan seuraavaksi jumppasaliin tontturatailemaan ja sitten ulos.
-Katsokaa. Se on nyt tuolla!
-Miten se meni sinne?
-Se siirrettiin traktorilla.
-Niin. Mun iskä oli siinä.
-Saako siinä leikkiä?
-Sitä pitää ensin korjata, mutta käydään kohta katsomassa, kun viskarit lähtevät syömään.
-Niin. Ja me sitten korjataan sitä.
Päiväkodinpihassa vallitsee yhteinen suuri ilo. Meillä on nyt pömpeli, johon saadaan tavarat, makkaratikut, kepparit, miekat…
-Tämä pömpeli on rakennettu vuonna 1975 ja se on silloin tehty niin hyvin, että siitä tulee huippu varasto vieläkin. Vaikka se on yhtä vanha kuin minä. Minä olin ihan vauva pötkylä, kun tämä pömpeli rakennettiin.
-Aika vanha (auts, mutta niiin totta, heh heh)
-Onko siinä lukko?
Ei vielä, mutta täti lupaa hankkia ja pyyhkäisee tipan silmäkulmasta. Meidän metsä on uuden esiopetussuunnitelman mukainen piiiiiiitkän kestävän kehityksen- projekti, joka juuri on saanut ensimmäisen konkreetin ja kiinteän rakenteensa. Eikä se palvele vain eskaria, vaan myös päiväkotia ja koulua. Kiitos siis vielä supersankareille sekä kaikille teille aamun aikana mukaan lupautuneille, jotka jäitte tällä kertaa rivakan talkooporukan kyydistä. Asenne on tärkein ja halunne toimia lasten eduksi. Arvostan!
Ruokailuun lähtiessä pitää sitten taas hiukan tuumia porukalla: iholle menemisestä. Ja siitä, ettei toisia voi härnätä myöskään sanallisesti tai vaikka penkkiä potkien. Edes halaaminen ei ole hyvää halaamista, jos toinen kokee sen ahdistavaksi. Eskarit ymmärtävät, joten otetaan joulukuun ajaksi jokaiselle oman itsen valvontatehtävä. Sillä tänään levotonta huisketta on vähän jokaisella, olisiko perisin joulujännityksestä vai mistä.
Ruokailusta selvitään melkein kellolleen, yliajalle mennään vain kolme minuuttia.
-Tehkääpä jono 1.-2-luokan ovelle.
Jännitys tiivistyy. Tänään ne alkavat, yhteiset joulujuhlaharjoitukset. Onneksi me on jo ehditty laulaa Napakettua. Koputus oveen ja astutaan sisään. Ensin vaihdetaan hyvät päivät ja sitten käydään roolin jakoon. Suit sait ja koossa on iloisten metsäneläinten porukat. Samoin ehditään tehdä ensimmäinen harjoitus. Sitten koululaiset lähtevät välkälle ja eskarit omiin hommiin eskarille, missä ilo omasta roolista siirtyy leikkeihin asti.
-Hei. Ope!
Voi ilo ja riemu. Pienen kuusen tarina on ollut jumissa jo kaksi päivää, sillä yksi askarreltu kuusi katosi mystisesti työpöydältä. Mutta. Ta daa, nytpä se löytyi, leikkiteltan sisältä. Hupsis. Kuusenomistaja kiittää kaveria avusta todeten, että taisi tulla otettua puu luvatta leikkihommiin. Oppia ikä kaikki.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana palapaisti, perunat, salaatti ja ruisleipä