Voi mahdotonta. Tänään eskarissa oli vuorossa kellonäyttely ja asiantuntevasti eskarit osasivatkin esitellä oman aikarautansa; hankintapaikoista viisareihin asti. Mutta ihan hirmuisen yllätyksen täti koki esittelyn lopuksi, kun vuorossa oli oma kirpparilöytö vuosikymmenten takaa. Kuulkaahan juttua.
Tätihän keräsi aikoinaan 90-luvulla kelloja ja siksi niitä tuppaa vieläkin olemaan vaikka minkämoisia varastonlaatikoissa. No. Täti etsi eilen matkaan käkikelloa, mutta koska yksi käpypunnus puuttui, päätyi ottamaan mukaan pikkuruisen ”kaappikellon”, josta joku oli purkanut koneistonkin ja asentanut patteriviisarit tilalle. Ja siitä täytyy olla toooooooooosi kauan, niin paksussa pölyssä kello oli, kun pintaan pystyi ihan kirjoittamaan.
-Miksi se koneisto on purettu?
-En kyllä tiedä. Pannaanpa tähän patteri ja katsotaan toimiiko tämä edes.
-Sekuntiviisari liikkuu!
-Entäs, jos se meneekin taaksepäin?
-Hei. Entäs jos se vie meidät mummoiksi asti. (hihitystä)
-Ai niin kuin aikakone?
Nämä tyypit ovat sitten mahtavia. Ihan vimpan päälle. Hommahan nimittäin keulii lapasesta alta minuutissa ja ”ta daa”, meillä on aikakone. Joka sitten näyttää kykynsä heti kirjastoautossa. ”Mitä? Lainasinko minä nämä jo äsken?” Pekka kysyy hämmästyneenä näyttöä tuijottaen ja lainaus pitää suorittaa uudestaan. Mystistä.
Kirjastoauton jälkeen on aika ottaa pieni happihyppy kireässä pakkassäässä.
-Entäs jos koko eskari katoaa sillä aikaa?
-Tai siellä on dinosaurus
-Tai me tullaan vauvoiksi
Hilpeää. Menneeseen on selvästi kiinnostavaa matkailla. Eikä into vähene tippaakaan päivän mittaan, vaan vielä kotiin lähtiessäkin pitää ottaa pikku pohdinnat.
-Jätetäänkö me se päälle viikonlopuksi?
-Joo-o. Se jäi sinne pöydälle raksuttamaan.
-Entäs jos se tekee niin, että maanantaina on uudestaan lauantai? (iloista naurua)
-Hyvä idea! Aina olisi viikonloppu. Eikö olisi kiva.
-Ei olisi.
Niinpä. Kyllä viikonloppu hyvä on, mutta maanantaina taas mukava nähdä.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kalapihvit, perunamuusi ja salaatti