Joskus asiat asettuvat uomiinsa yllättävien käänteiden kautta. Aamulla eräs äiti kertoi viskarinsa harmitelleen, että hiihdossa on liian pieni matka hiihdettäväksi. No siitä sitten tädit heti viisaita päitä yhteen ja niinhän se syntyi: eskaviskan hiihtokoulu 2019. Ja heti tietysti homma liikkeelle.
-Nyt on hieno latu!
Totta. Lämmin kiitos siis laduntekijälle, kyllä kelpaa äkkinäisempienkin hiihtäjien mennä. Mutta sitä ennen on opeteltava yksi tärkeä juttu.
-Nyt kuulkaa leikitään, että te olette metsässä pyllähtäneet nurin. Huiskis vaan, sinne kaikki. Ihan rähmälleen. Ja sukset on sikin sokin solmussa. Just noin. Nostapa sukset kohti taivasta. Hyvä. Sitten varovasti sivulle vierekkäin. Hyvältä näyttää. Ja sitten sauvalla auttaen ylös.
Uusi taito päivässä pitää mielen vireänä. Kiitos eskaviskat, oli kivaa hiihdellä kanssanne. Ja seuraavalla kerralla kokeillaan nousua variksennokalla.
Iltapäivällä eskarille odotetaan vierasta, koronahaasteeseen. Yhden eskarin iskä on meinaan paljastanut pelanneensa joskus kyseistä peli ja nyt hänet on kutsuttu näyttämään, että vieläkö on taito hyppysissä. Ensimmäinen lyönti. ”Onko teillä puukkoa?” Kepinkärki on kuulemma liian jotain ja sitä pitää vuolaista. Voi isäihmiset sentään. Peli on kiihkeää ja tilanteet vaihtuvat, eikä yleisö meinaa pysyä housuissaan. Vie melkein 40 minuuttia, että voittaja saadaan ratkaistuksi.
-Mä kerron äidille, että lin superhyvä!!!!!
Kuinka voikaan pienen miehen ilme loistaa, hyvä ettei riemusta kahtia halkea. Mutta pelaajajonossa on monta innokasta lisää ja lukuleposet painaa päälle…
-Pelatkaa vaan
Ei kai siihen maailma kaadu, jos yhdet leposet muuttuvat peli-iltapäiväksi. Kun on ihan vierailija ja kaikkea. Että tädille vaan sanktiot ja reklamaatiot, jos on illasta kotona pientä väsytystä, pientähän se on näin ison ilon rinnalla.
Peli siis jatkuu ja äityy välillä ihan elbailemiseksi. Lyödä nyt selän takaa ja muka kolme kerralla…Voi ilo ja riemu! Valtava ja lämmin kiitos sinulle Antti, kun tulit, heittäydyit ja pistit itsesi likoon. Aidosti. Juuri sellaisesta painuu pienten ihmisten sydämiin jälkiä, joita aikakin vain kultaa entisestään.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana lihapullakastike, perunat ja vihersalaatti