Reissussa

Tänään koko Timolan päiväkoti hyppäsi linjuriin ja suuntasi kirkonkylälle, yhteisenä päämääränä Muumien kansoittama jääluola hiihtoputkessa, minkä lisäksi eskareilla oli oma ”vapaauintivuoro” Vesileppiksellä ja pienemmillä taas puuhaa Areenan puolella.

Jääluolassa tutustuttiin ensin patsas kerrallaan tarinaan ”Muumipeikko ja taikatalvi”, johon upeat veistokset liittyivät. Jo massiiviset hahmot itsessään olivat kiehtovia, mutta mitä kaikkia yksityiskohtia lapset huomasivatkaan. Oli teepannua, ruusua, myrskylyhtyä, tiskisoikkoa…Katseltavaa ihan jokaiselle. Ja myös niitä vähemmän tunnettuja muumilaaksolaisia, kuten Surku ja kattokruunussa majaileva esi-isä.

Mutta vaikka veistospuisto on niin isoille kuin pienillekin varmasti mieleenpainuva elämys, veivät jääliukumäet voiton suosiossa. Portaita ylös ja pyllymäkeä alas, eikä kukaan edes ehdi laskea montako kertaa. Ja mukava on nähdä myös se, kuinka hyvällä yhteistyöllä eskarit pystyvät pyörittämään napakelkkaa. 1,5 tuntia kuluu nopeaan, mutta kerrankin lähteminen ei ole vaikeaa, sillä

-Nytkö mennään uimaan???

Syödään sentään eväät ensin, mutta sitten on jo aika siirtyä Vesileppiksen puolelle. Riisuminen sun muu sujuu eskareilta omatoimisesti ja ette usko, taas ihan vieraat ihmiset ihmettelevät porukan hienoa käytöstä. Samoin kiitosta ja kannustusta saa hilpeää löylylaulelu saunassa. Kyllä kestää sanoa, että ketä ollaan ja mistä tullaan!

Altailla hommat sujuvat myös maltilla ja täälläkin päästään näin vapaauintireissulla mäenlaskuun.

-En ole ikinä ennen laskenut. Kivaa! Saako vielä?

-Otatko minutkin kiinni?

-Otan. Ihan varmasti.

Kaikkiaan mäkeä taidetaan laskea kymmenen kierrosta, kahdella eri reissulla tosin. Lisäksi tietysti poreammeillaan ja kylmäkastaudutaan sekä otetaan hiukan porukalla hippaa altaassa. Voi ilo ja riemu, kyllä uiminen on vaan kokonaisvaltaisesti hauskaa. Vasta ihan reissun lopussa keskittyminen hiukan herpaantuu ja jonoa joudutaan kokoamaan uudestaan, mutta se on niin pientä, ettei melkein edes lasketa. Tai no, eskarit kyllä laskevat, meinaan kruunumerkkiin verraten. Säntillisät porukkaa sääntöjen suhteen. Arvostan. Aika kuluu siivillä täälläkin ja pian jo istutaan lähtösaunassa

-Miksi meillä menee aina näissä reissuissa hyvin?

-Kruunumerkillä. Tai melkein.

-Joo, o.  Totta. Mitäs te ajattelette?

-Silloin on aina paljon aikuisia

-Silloin on kivaa

-On paljon tekemistä

-Totta. Voisikohan eskari olla pelkkää uintia? Joka päivä?

-Ei! (hilpeää iloa)

-Ei silloin voisi oppia mitään juttuja.

-Eikä pulpettia voi laittaa altaaseen. Ja kirjoja.

-Eikä aina voi olla samaa.

Ok. Hienoja ajatuksia. Ja onhan se totta, että harvalla paikkakunnalla on näin hulppeat liikuntaharrastusmahdollisuudet, kuin Leppävirralla, kyllä niitä pitää silloin myös hyödyntää. Miettikää, miten erityinen kokemus olisi, jos voisi viettää eskareiden kanssa kokonaisen Areena-viikon, harrastaa viisi iloista päivää kaikkea sitä liikunta, mitä on tarjolla. Harmillista, kun on tuota välimatkaa. Ellei sitten linja-autolla…

Valolla ja Ilolla pohdiskelemaan jää Heidi

Ruokana retkiväät; sämpylä leikkelein, juotava jugurtti, banaani ja mehu