Aamulla saimme vieraaksi piiiiiiiitkästä aikaa koulukummit, joiden kanssa tehtiin pienissä porukoissa ystävänpäiväkortteja. Tai ensin tosin otettiin enimmät vauhdit pois yhteisellä perirosvo-leikillä, jossa ensimmäisenä rosvon oli kansaamme vielä pariksi viikoksi touhuilemaan palannut Hemppa. Hippasen jälkeen kummit ja eskarit jaettiin kolmeen ryhmään, jotka kierivät kolmessa erilaisessa askartelupajassa; Hempan pajassa tehtiin kortteja leimaten, Minnan pajassa huovasta leikaten ja tädin pajassa maalattiin sävyjä sekoittaen. Kylläpä tuli hienoja kortteja ja malttikin oli matkassa melko hyvin. Varsinkin kun koulukummit näyttivät erinomaista malttia. Kiitos siitä.
-Mitäs me hypätään loppuhypyksi?
Ehdotukset ovat niin yhteneviä, että helppo on päättää.
-Hyvä kiva askartelu! (*kaikki)
Kiitos kummit, kiva, kun olitte kanssamme tänään.
Seuraavaksi suunnattiin ulos, missä keli oli kääntynyt niin ankean märäksi, että vain juuri ja juuri ilman kurahousuja selvittiin. Mutta hienoja lumiukkoja lumesta syntyi, ihan useampia kappaleita.
Iltapäivällä pureuduttiin vielä matematiikkaan, kun vuorossa olivat numerot viisi ja kuusi. Tehdäänpä ensin omakäsipiirros ja numeroidaan sormet. Sitten liimataan upeita tähtiä ja paljetteja kuutosen numerokorttiin.
-Kun me ollaan kaikki kuusi
-Eikä.
Aivan. Hyvä huomio. Meillähän on jo seitsemän täyttäneitä murusiakin ryhmässä. Niin ne kasvavat eskarit koululaisiksi, melkeinpä huomaamatta. Ja miten paljon tietoja sekä taitoja onkaan opittu, puolin ja toisin. Ja paljon ehditään vielä oppia lisää, ennen kevättä. Ja siinä hommassa taas ihan paras väline on kaveruus sekä leikki, kysykääpä vaikka tämän päivän ”Kuuden karhun kätkijöiltä”.
Eskarilla V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana makaronilaatikko ja kaalisalaatti