-Paulilla on pöllöasu!
Toden totta. Siellä pöllöinen istuu häkissään, paperinaamiossa ja siivissä.
-Näyttää kyllä enemmän lepakolta
Päivän luontokysymyskin on aika haastava: Miten mehiläiset osaavat kertoa toisilleen, missä hyvä kukkaketo sijaitsee?
-Ne varmaan surisee
-Ne ehkä näyttää. Tai toiset katsoo. Tai niin kuin seuraa.
-Voi ne ehkä haistaakin.
-Meidän isä saataa tietää, kun meillä on niitä.
Ok. Sehän on hyvä, jos voidaan asiantuntijaa konsultoida.
Juhlaharjoituksissa eskareilta sujuu laulumme molemmat säkeistöt helposti eli huippuhyvin on hoidettu lukulaululäksy. ”Meillä taitaa kohta pikkuvelikin osata ensimmäisen säkeistön” eräs äippä naurahtaa hakutilanteessa, eikä täti epäile yhtään, sen verran vikkelään ja spontaanisti napakettu eskarillakin kajahtelee ilmoille, monta kertaa päivässä.
Muutoin päivään mahtui paljon omia hommia sekä pieni puukäsityö, jossa piti sahata ”vinoon”.
-Mutta eihän vinoon voi sahata. Silloin se saha ei kulje.
Hienosti muistettu. Kappalehan se laitetaan vinoon höyläpenkkiin ja saha on aina suorassa.
-Tiedättekös muuten mitä tämä puu on?
-???
-Tämä on vanha heinäseiväs. Voi olla jopa 60 vuotta vanha. Se on seissyt aika monta kesää pellolla.
-Saako tämän ylimääräisen viedä kotiin?
-Saa.
-Minä teen tästä pikkuisen tontun mummolle. Kun äiti on tehnyt koulussa kanssa.
Niinpä niin. Mikä voisikaan olla enemmän täynnä kultaisia muistoja, kuin käsillä oleva joulu. Ihanaa.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kinkkukiusaus ja omena/punajuurisalaatti