Aamulla jännitys tirisee päiväkodinpihalla. Eskaviskat ovat lähdössä kotareissulle, eivätkä suinkaan millä tahansa kulkupelillä, vaan koulutaksi Ollin kyydissä. Vau. Kerrataan vielä taksimatkustuksen pelissäännöt ja sitten vaan porukkaa kyytiin
-Minä en ole ikinä ollut taksissa
-Voiko mennä eteen
-Autatko tän turvavyön
Myös 3 kilometrin siirtymä tarjoaa monta kiljaisua, kun maisemassa vilahtelee omia ja kavereiden kotitaloja. Niin ja nähdään toki myös traktori, koirankoppi, liputanko, riihi jne. Kotiseutumatkailu selvästi rules!
-Tuolla on se kota!
-Tuo on järvi
Taksi on kiivennyt jyrkkää tietä ylös ja näköalat ovat mahtavat.
-Miten nuo puut on noin oudosti?
Niinpä. Aika harvoin sitä näkee pelkän latvan, mutta ei alkupäätä. Kyllä on komealle kohdalle isäntämme Kosusen Tapani kotansa rakentanut. Melkein pilviin asti. Istutaan ensin hetkeksi loimuaville nuotiotulille ja annetaankin hänen kertoa, että kuinkas täällä ollaan ja touhutaan sekä mitä päivä pitää sisällään. Ja sitten tietysti on lasten vuoro kysyä Tapanilta ja sitä kysyttävää piisaakin sitten pitkin päivää
-Mitä nuo numerot ovat?
-Miksi tuolla on kaivinkone?
-Miksi tää on niin korkea? (kodankynnys)
-Oletko sinä tehnyt tuon (kodan sydän)
Mutta eihän me Kaatravuorelle olla juttelemaan tultu, vaan mäkeä laskemaan. Katkaistaan siis kartiolla tie alhaalta ja otetaan mäenlaskun pikakurssi: Ohjaa ja Jarruta. Sitten eikun menoksi. 1,5 tuntia pulkat ja liukurit viuhuvat mäkeä alas, eikä riemu vauhdinhurmasta jää epäselväksi.
-Laskeminen on ihan parasta
-Näitkö mun pyörähdyksen!
-Minä pääsin ihan sinne alas asti
Mäenlaskun jälkeen on aika palata kodalle syömään. Ruokailu aloitetaan ulkotulilla, mutta nopeasti yksi jos toinenkin alkaa kaipailla kodan lämpöön. ”Odotahan, niin minä nostan” tuumaa Tapani ja lappaa porukkaa sisään. Se tulee kuulkaa kerralla todistetuksi, että tässä kodassa on 18 oikein mukavaa asiakaspaikkaa.
-Mikäs tämä paikka oli?
-Kota
-Niin. Höpsö minä. Mutta tämä paikka missä me ollaan. Täällä korkealla.
Nyt tuli paha. Timolan ehkä korkein paikka se oli, mutta nimeä ei muisteta millään…
-Se on Tapaninvuori (iloista tirskuntaa)
Jotenkin tuntuu, että nimitys se saattaa jäädä vielä kylille elämään ja kulkemaan.
Eväät saadaan syödyksi ja yleisön pyynnöstä sovitaan kirjattavaksi seuraava blogimerkintä
-Laita sinne, että pullat oli superhyperekstara hyviä
-Maistui ihan voille, nam
Täti on täysin samaa mieltä. Kiitos siis Tuomaksen mummolle, sinulla se on jauhopeukalo kohdillaan.
Vielä on hetki aikaa leikeille luonnossa. Aurinko lämmittää kinoksia ja aamun hankiainen alkaa humpsahdella. Kenkiä juuttuu siellä ja täällä. Sellaista se on keväällä, mutta mitä tuosta, kun mielet ovat hyvät. Taksi-Olli kaartaa paikalle ja on aika ottaa loppuhyppy.
-Mitäs me hypätään?
-Kivaa!
-Mäenlasku on parasta
-Makkara on parasta
-Hyvä reissu
Ehdotuksia on monia, joten kootaan niistä yksi: Hyvä kiva makkara reissu. Toivottavasti mustin sen nyt oikein.
VALTAVAN SUURI KIITOS Tapani päivän järjestämisestä meille. Tätä lapsilähtöisemmin yhteisössä tuskin voi kasvattaa juuria kotiseutuun. ISO KIITOS myös taksi-Ollille turvallisesta kuljettamisestamme sekä aivan superhyperekstralargemaksimum kiitokset eskaviskoille ja Eijalle, kyllä kelpasi kanssanne viettää tämä ikimuistoinen päivä.
Valolla ja Ilolla fiilistelee Heidi
Ruokana sämpylää, juotavaa jugurttia, makkaraa, voisilmäpullaa ja mehua (Ja tädeille nokipannukahvia, ei voi kestää!)