Tähän päivään mahtui paljon iloa ja oivallusta. Heti aamulla ajoimme kylälle taksilla, Ollin kyydissä, mutta oikealla taksilla ja ihan rahalla maksaen. Siinä sitä olikin mietittävää, että miksi koulutaksi ei maksa ja mitä tapahtuisi, jos maksaisi. Ja samaan pohdintakimaraan pompsahtaa seuraavaksi pappilan ikkunat tai lähinnä se, onko ikkunoidenpesu helppoa ja mukavaa, varsinkin jos ruutuja on paljon.
Vanhapappila saa eskarit henkäisemään jo ulkoa päin: miten hieno rakennus, mutta sisällä vasta ihmeteltävää riittääkin. On korkeat huoneet ja kauniit tapetit sekä upeat kristallikruunut. Ja sitten on puureliefi.
-Kuka tuon on tehnyt?
-Nyt en kyllä tiedä, mutta kysytään.
-Kauankohan sen tekemiseen on mennyt?
Vertailukohteeksi eskarit nappaavat oman luontojakkaraprojektinsa, joka vei lähes 7 kaleterinlehteä.
-On siinä mennyt varmasti aikakin vuosi.
-Katotaan googlesta!
Niinpä. Hyvin ajateltu. Sitä voidaan tosiaan kokeilla. Tähän asiaan palaamme siis huomenna.
Aamun työjuttu on tosi hyödyllinen, sillä eskarit pääsevät taiteilemaan itselleen oman puupenaalin ja taas näkyvät selvästi vuoden mittaan opitut taidot: hienosti vaihtavat maalialustat siveltimineen käyttäjää, eikä maalia mene hukkaan tai sotkua synny. Sen sijaan syntyy upeita uniikkeja penaaleja. Hyvä eskarit!
Seuraavaksi vuorossa on kiva ohjelmanumero, jossa ensin vähän harjoitellaan tunnetyöskentelyä taiteija Iiriksen ja Tuomon johdolla, minkä jälkeen päästään seuraamaan hupaisaa kielikylpy-tarinaa nukkeneiti Nupusta ja tonttu Tuuma-Tatusta. On nimittäin käynyt niin, että kissa tai eikun kettu, on vienyt äidiltä kielen. Ehkä. Ja postilaatikossa on karhu. Ja äidin kieli on saattanut päätyä sinne, missä pippuri kasvaa. Joten ehkä kielikaupasta voi ostaa uuden. Ja vasaralla rikkoa rahan, jos bussikuskilla ei ole sopivaa. Hilpeä kielileikittely kestää reilun 3o minuuttia, mutta pitää yleisön otteessaan alusta loppuun asti. Ja mikä ihaninta, eskarilaisten ilmeet sen kertovat: kielen rikkaus aukeaa jo monille ja siksi esiintyjien suorat tulkinnat pistävät nauramaan ihan ääneen.
Vielä ruokailu pappilan tosi piiiiiiiitkässä pöydässä ja sitten onkin jo aika valmistautua eskarille paluuseen.
-Onko kruunumerkki?
-Hei. Mitäs te olette mieltä?
-On!(*kaikki)
Niin on. Pelkkiä kolmosia nousee, ansaitusti. Aivan mahtavan upea reissupäivä eskarit, kyllä teidän kanssa on hyvä suunnata keskiviikkona HopLopiin.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana jauhelihakeitto, ruispala, juusto, kurkku ja jäätelö