Olipas mukava päivä! Heti aamulla saimme aikaan iloiset naurut, kun uusi ryhmäavustajamme Milja vastasi oman esitettynsä päätteeksi eskareiden kysymyksiin
-Osaatko sinä pelata Koronaa?
-Mikäs se on?
-Missä sinä asut?
-Minun vanhemmat asuu tuolla asti. ( kartalta Ivalo)
-Hirmu kaukana!
-Joo. Milja ajaa sinne joka ilta (hihitystä)
-Onko sinulla lemmikkejä?
-Ei minulla, mutta tuolla Ivalossa meillä on muutama lehmä, kaksi koiraa ja kissa
-Montako niitä lehmiä on?
-No oisko niitä jotain 50
-50!!!
-Saako niistä sitä laktoositonta maitoa
-Ei, kun ihan tavallista. Mutta sen kyllä pitäisi sopia kaikille.
Alkaa mielenkiintoinen maitokeskustelu, jonka päätteeksi sovitaan, että maidon matka utareesta purkkiin pitää selvittää ennen kesälomaa.
Seuraavaksi tehdään matematiikassa kynähommia sekä käynnistetään urakka. Joku saattaakin muistaa syksyllä tekemämme geolaudat ja juuri niihin liittyy tämä urakointi. Urakkakaaviossa on näet kuvioita, joita pitää kuminauhoilla venytellä omaan geolautaan. Osalle homma on helppoa, toisille haastavampaa. Mutta kaikilla etenee ja se on tärkeintä se.
Otetaan välin ulkoilu, jonka pihapelinä opetellaan ”Viimeinen pari uunista ulos”. Myös ruokailu sujuu mallikkaasti ja eskarilla omat hommat käynnistyvät sen suuremmitta mutkitta. Päivän päätteeksi pidetään huhtikuun lastenparlamentti, joka onkin jo toiseksi viimeinen laatuaan. Huhtikuun aihe on ”Kierrätys ja kestävä kehitys”, johon yhteisiksi tekemisiksi on jo sovittu meidän metsästä huolehtiminen ja kierrätyspisteeseen tai kaatopaillaan tutustuminen. Ja sitten eikun esityksiä tekemään ja asioita päättämään. Näin siinä kävi; pidetään nappikauppa taas = siivotaan meidän metsä / käydään katsomassa viime vuonna istutettujen puiden kasvutilanne ja istutetaan uusi puu (mieluiten tammi) / tehdään kävelyretki Timolan kierrätyspisteelle omilla eväillä / tehdään uusiopaperia ja askarrellaan siitä / pidetään sali&tablettipelauspäivä / otetaan lelupäivä keskiviikoksi / punarintaprojekti. Hui hai, kyllä näiden parissa huhtikuu hujahtaa.
Päivä on loppunut aikaa sitten, kun tädille tulee välipalajonossa äkkiä mieleen yksi juttu.
-Hei. Oliko tänään kruunumerkkipäivä?
Hiljaisuus on hämmentynyt.
-Meni niin äkkiä, ettei oikein huomannut.
Hilpeää. Se on varmasti silloin ansaittu, hieno huomaamaton kruunumerkki.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana broilerikeitto, sämpylä ja juusto