”Näitä juttuja ei sitten saa tehdä tuolla koulunpihalla, jos ei ole aikuista paikalla” nassikkapainia eskareille opettamaan tullut Kari toteaa.
-Miksikähän ei?
-Siinä voi sattua
-Toinen vaikka kaatuu
Joo, tämä ajattelupuoli me hallitaan jo aika mukavasti. Eikä huonosti suju venyttely ja lämmittelykään, paitsi tädiltä, joka on yhtä notkea kuin rautakanki. Ja sitten vähän painimaan
-Nyt tarkkana. Kestääkö hermot vai meneekö häviö tunteisiin?
-Ei mene (*kaikki)
On ilo katsella, kuinka hienosti eskarit osaavat toimia sääntäjen mukaan tilanteessa, jossa mennään oikeasti toisen iholle. Ja vielä nauttia siitä. Painiparista riippumatta.
-Olipa hyvä, että tulin tänään. Tämä oli kivaa!
Ilo asiasta on aito ja niinhän se on, ettei oikeassa painimisessa ole kyse toisen satuttaminen. Lämmin kiitos siis Karille ja kolme sormea eskareille. Hyvin hoidettu homma!
Ruokailussakin koetaan iloa, kun uunimakkaraa riittää halukkaille ihan santsiannos. Nyt on kyllä koululaisilla annosteluhomma hallinnassa ja hienosti. Kiitos! Lisäksi yksi rohkea maistelija pääsee yllättämään itsensäkin toteamamalla pitävänsä sittenkin tästä ruuasta. Peukkua siitä!
Suurimmat ilot taidetaan kuitenkin kokea puukäsityöluokassa, missä tänään valmistuvat kaikki 10 luontojakkaraa. Eikä se taas olisi ollut mahdollista ilman, että meillä oli vintiläapuna Aatu.
-Kato miten pitkä jono asiakkaita ( hilpeää hihitystä)
On se vaan aika mukavan letkeää jonottaa porausvuoroa rennosti omalla jakkaralla istuen.
Valolla ja ilolla päivää summailee Heidi
Ruokana perunamuusi, uunimakkara ja salaatti