-Katsokaa! Minä en äsken huomannut sitä. Se on hieno!
Eskarilaisen havainto on aitoudessaan koskettava. Kuten myös itse kuva: tuulen täyteen mittaan puhaltama siniristilippu. On tälle ainutlaatuisella isänmaalla suotu sitten näköisensä tunnus. Kuten eskarit hetkeä aiemmin koulun ja päiväkodin väelle lippurunossa lausuivat: järvineen ja taivaineen, pilvineen ja hankineen. Tavoittakoon siis lämmin kiitos kaikkia teitä, jotka aikanaan tämän maan itsenäiseksi taistelitte ja edustakoot sytyttämämme kynttilät valollaan teidän kunniaanne.
Meidän metsässä eskareilla oli hoideltavana makkaratulet koko päiväkotia varten. Ja ihan pienimpien makkaroiden paistaminen myös. Tehdään siis tulet ja kerrataan tuleen liittyvät asiat. Hiilloksen valmistumista odotellessa
-Kato. Pieni kuusi.
-Niin muuten on. Onkohan se pienin meidän metsässä?
Alkaa tarkka mittailu ja seulonta, sillä joulutarinassa kuusen latvahan oli känkkänä.
-Mikä on känkkänä?
-No se on silleen jotenkin vino.
-Elä väännä sitä. Se on elävä.
Metsässä on rauhallista ja tulilla mukava lämmitellä käsiä. Vähitellen nuotio alkaa tekeentyä punaiselle hiillokselle. Joku toteaa sen näyttävän maalatulta. Poltellaan tikunkärjet puhtaiksi ja sitten Emiliä-opiskelija saa toimia makkaramestarina.
-Kato. Tää on jo
Hiillos on kuuma ja makkarat kysyvät nopeasti. Ja selvästi paistaminenkin on opittu, ei työnnetä tuleen palamaan, vaan hiillokselle kypsymään.
-Teit aika hyvät tulet
No johan, tätiä ihan punastuttaa. Mutta eikös se ollut niin, että lasten suusta totuus kuullaan, heh heh. Annetaan viskareiden vielä paistella omat makkaransa ensin ja sitten on eskareiden vuoro.
-Saako paistaa toisen?
Saa. Sovitaan, että itsenäisyyspäivän kunniaksi 2,5 makkaraa on maksimi. Ja tapahtuu tulilla muuten yksi huippujuttukin: eskarilainen, joka ei pidä makkarasta yhtään, paistaa itselleen niin huippumakkaran, että syö sen kokonaan. Vau. Jätti iso peukku siitä.
Iltapäivä kuluu eskarilla vaatteiden kuivatteluun ja omiin hommiin. Niin ja Paulin luontokalenteriin.
-Heidi! Tuu kattoon! Täällä on viesti. Minä luin sen, mutta se on aika outo.
-KIISTOS. MISÄ KÄMREET NYT OVAT? T:PAULI
-Tuo on kiitos.
-Mistä…käärmeet…nyt ovat?
-Eikun. Missä käärmeet nyt ovat!
Ahaa, vai sellaista on Pauli pohtinut. Eskareilla on siihen helppo vastaus: talviunilla. Mutta entä kalenterin kysymys sitten: Mistä eläimet tietävät, että on kevät?
-Silloin on lämmin
-Ja kirkasta.
-Ne näkee. Että vaikka vähemmän lunta.
-Mietin, että miten karhu. Jos se on, vaikka siellä luolassaan.
-Sen poikaset voi käydä naukumaan ja siitä se tietää.
-Ja valoa tulee enemmän.
Ok. Tämä lienee selvä ja asiaahan voidaan tutkia sitten, kun kevät taas on.
Otetaan vielä omia hommia: jalkapalloa salissa ja sirkustelua eskarilla. Ihan viimeiseksi hilataan pirtinpöytä keskelle huonetta
-Mikä tuo on?
-Se on korona
-Vähän kuin biljardi.
Niin on. Mutta kepillä kiekkoon osumine olekaan niin helppoa, kuin miltä näyttää. Pelataan lyhyitä harjoituskierroksia, että kaikki pääsevät kokeilemaan ja vähitellen alkaa jo sujua.
-Onko tämä täällä loman jälkeenkin?
-On.
-Tästä tulee ehkä uusi paras. (neppailusta kovasti innostunut tapaus)
Valolla ja Ilolla sinivalkoista itsenäisyyspäivää kaikille toivottaen Heidi
Ruokana nuotiomakkaraa, sämpylää leikkelein, juotavaa jugurttia sekä banaania