Timolan päiväkoti

Timolan päiväkodin lapset pääsivät kokemaan tänään jotakin ihanan rauhallisen erilaista, kun  Virolaisen Jonna tuli pitämään meille joogatuntia. Ja paino voidaan todella laittaa sanalle nauttia, sillä puolituntia kerrallaan toimivat ryhmät olivat pieniä, vain 5-6 lasta kerrallaan.

-Millaista se jooga oli?

-Kivaa

-Pötkötettiin patjalla

-Tehtiin sellaisia liikkeitä. Tälleen. (kädet venyvät ilmaan)

Hyvänoloista ja hymyilevää porukkaa purkautuu jumppasalilta pakkasaurinkoon.

-Ahaa. Olko se joku seikkailu? Vai lennettiinkö niillä patjoilla?

-Ei. Kun se oli sellainen eläin juttu.

-Ja se ruoka.

-Tähän pantiin sellaista taika-ainetta (otsa)

Tädillä ei ole aavistustakaan, että mitä salilla on tapahtunut, mutta selvästi on koettu taas jotain uutta ja arvokasta. Eikä ole ollenkaan vaikea allekirjoittaa myöskään sitä, etteikö jooga olisi hyvä harrastus alle kouluikäisellekin, koska tekemiseen ei liity millään tavoin kilpailu tai suorittaminen. Sitä meistä taitaisi tässä hektisessä oravanpyörässä tarvita aika moni. Lämmin kiitos ja suuri halaus Jonna, kun kävit meillä. Ja pidetään peukkua, että Timolassa toimivat joogaryhmät täydentyvät uusilla iloisilla ipanoilla.

Päivän toinenkin tekeminen oli rentouttavaa, vaikka siinä menetelmä oli lähes päinvastainen. Eskarit ja viskarit näet pääsivät meidän metsään etsintäpuuhiin. Maastoon oli kätketty 15 kuvaa, jotka piti löytää. Minuutti startista ja havaintoja aletaan toimittaa. Löytyy lusikkaa, jäätelöä, veistä, käärmettä… 20 minuutissa lähes kaikki kuvat on löydetty. Lähes. Ilves mokoma onnistui piiloutumaan kaikilta. Ha haa. Heitetäänpä siis haaste Jerelle.

-Missä se kello on?

Hih, 8 minuuttia ja 15 kuvaa, hyvä suoritus,mutta yksi mokoma kuva ei vain löydy. Kysytäänpä eskareilta apua.

-Helppo. Se on siinä pienessä majassa. Mä näytän.

Juurikin niin. Mutta miettikääpä sitä, että eskareiden hommista on kulunut jo lähes tunti. Miten voi  muistaa.

Iltapäivällä otetaan vielä laite-esittelyä, jossa tänään tutustutaan älypuhelimeen, tablettiin ja Ekapeli-alkuun.

-Tää Petsipeli on mun suosikkipeli. Siinä pitää tälleen hoitaa näitä eläimiä. No, ei se nyt toimikaan. Sen pitää ensin tehdä temppuja. Sitten voi olla sairaala tai maatila.

Älypuhelimeen ladattu peli on eskareista selvästi kiinnostava ja siinä on hienoja elementtejä eläintenhoitoon liittyvästä tiedosta ja vastuusta. Mutta puhelimella voi tietysti myös soittaa ja esittelijä osaakin hienosti näyttää, että mikä kuvake avaa injan kenellekin perheenjäsenelle.

Tabletillakin on pelejä, mutta sitä voi käyttää myös paljon muuhunkin.

-Mä pelaan ja katon tällä Youtubea.

Tabletissa on myös suojakuoret ja siitä pitää pitää hyvä huoli. Hienosti on laitehomma hallussa tälläkin esittelijällä.

Viimeiseksi katsotaan eskarin tabletilta Ekapeli-alkua. Oikeastaan esittelijä olisi halunnut näyttää Angrybirds-pelin, mutta omasta tabletista oli mennyt laturi rikki ja eskarin koneisiin ei taas voi ladata mitään rekisteröitymistä vaativaa.

-Miksi?

-Sinne pitää antaa tietoja ja nämä meidän tabletit eivät ole tarkoitettu pelikoneiksi.

Ok. Otetaan siis auki Ekapeli-alku, joka onkin tuttu kaikille ryhmässä. Mutta silti kiehtova! Ja mielenkiintoista, pieni hetki pelin yllä ja eskarit alkavat antaa toisilleen vihjeitä siitä, kuinka jonkin kentän voisi ratkaista. Pelaaminen ei siis ole pelkästään epäsosiaalista ajanvietettä, pieninä määrinä ja järkevästi hyödynnettynä.

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Meidän metsä on valkea.

-Tuu kattoon. Täällä on jälkiä!

Portti on ehtinyt tuskin sulkeutua, kun metsä kiskaisee ryhmän lumoukseensa. Lumi on tehnyt metsän hiljaiset liikkujat näkyviksi.

-Tulkaa tänne! Täällä on hiirenpesä.

Toden totta. Pikkuruiset jäljet katoavat sammalmättään alle. Ja entä jänikset ja rusakot, niitä on steppaillut joka suuntaan. Myös hentoisia linnunjälkiä löydetään. Onpa meillä paljon naapureita.

Hiiri, jonka koti löydettiin saa nimekseen ”Pullahiiri” ja pienempien jälkien omista ”Pikkupullahiiri”. Leikit alkavat, minkä lomassa kootaan taas muutama pressumaja sekä otetaan uusi taito haltuun ensiavussa: kolmioliina. Kokeillaan ensin ihan oikealla liinalla ja mietitään sitten, että mitäs jos ei ole ensiapulaukku mukana

-Voi käyttää kaulaliinaa

Tai paitaa, Jere tietää. Ja ihmettelee, että miten eskarit voivat osata kylkiasentoon kääntämisen, kun se koulussa opetetaan vasta 8.luokalla.

-Helposti. Ensin tälleen kokeillaan, että hengittääkö. Ja sitten…

Hienosti kääntyy ”tajuton” Jere oikeaan asentoon. Mutta ei siinä vielä kaikki. Eskaritkin haluavat tulla käännetyksi, joten siinäpä on Jerelle urakkaa jonoksi asti. On hieno taito isolta uskaltaa heittäytyä mukaan toimimaan. Peukkua siitä!

Niin ja pistäytyyhän meillä metsässä vieraskin, jolta kuulemme iloisia uutisia. Meille on lahjoitettu ”pömpeli”, josta saamme kovasti kaipaamamme varaston. Vähän se remontointia  vaatii, mutta

-Siinä on oikea ovi ja lukko

-Sinne voi siis laittaa kaikki meidän aarteen!

-Ja ne miekat ja puuhevoset

-Niin ja kivet

Voi ilo ja riemu. Voiko parempaa tapaa yhdessä omistamisen opetteluun ollakaan, kuin kierrättäen ja kunnostaen käyttöön saatu varasto.

-Sitten meille jää vielä sitä kahvila rahaa. Johonkin muuhun.

-Totta. Voidaan vaikka ostaa se leikkimökki päiväkodin pihaan. Kuulkaa, lahjoituksena saaminen on kuulkaa aika hieno juttu.  

-Voiskohan joku lahjoittaa sen leikkimökin, niin päästäisiin rahoilla Hoploppiin

Aivan (hih). Yrittäjyyskasvatuskin kuulu uuteen esiopetussuunnitelmaan, että tätä sijoitustoimintaa ja tuottavuutta lienee järkevää tosiaan pohtia. Vaikka täti ottaisi kyllä mielellään vielä pömpelin tai parikin meidän metsään. Ja yhden puutarhakaluston. Kenties keinun ja pukkihevonen. Riippumatto olisi ihana. Sahapukki ja kunnon halkaisupölkky, ne olisivat rakenteluun kyllä huippua. Meidän metsän oppimisympäristö, sitä me niin rakennetaan yhdessä pikkuhiljaa ja kierrättäen.

Metsäilyn lopuksi teemme vielä pienen vakoiluretken, sillä eskarit haluavat nähdä, minne jäniksenjäljet oikein johtavat. Seurailemme niitä aina kaukalolle asti, missä ne kuitenkin katoavat luistelukopin alle. Kierretään koppia ja kurkitaan allekin, mutta ei näy jatkojälkiä missään.

-Tiedättekö. Tämä saattaa olla nyt Kyösti Albin Takaloikan tekosia. Se on niin juoni jänis, että huijaa metsästäjiä ja koiria mennen tullen. Se katsokaan tekee harhautuksen.

Hypitään siis kaukalon lumelle ensin jäniksenjäljet ja palataan sitten samoja takaisin. Kyllä. Juurikin tästä saattaa olla kysymys. Voihan Kyösti, epäilenpä vaan, että siitä ristihuulesta kuullaan vielä.

 

Ruokalassa on ruuhkaa, joten otamme odotellessa eskareiden omia luontokysymyksiä kavereille. Ovat muuten aika nerokkaita

-Se on lintu, mutta ei lennä./ Se alkaa U:lla. /Sillä on punaista tässä silmien alla. /Se on tosi musta. / Ja iso pyrstö   (ukkomehto)

-Se on ruskea. / Se ei ole eläin.  (puu)

-Jos on 29 koiranjälkeä ja tulee vielä 29 jälkeä, niin montako on? (58, mahtavaa päässälaskutaitoa!)

-Se on lintu. / Se on sininen. / Sillä on iso pyrstö. (riikinkukko)

Viimeiseksi kysymään ehtii Jere ja tehtävä on niin jännä, että se päätetään piirtää näkyväksi liitutaululle eskarilla. ”On viisi hirveä. Ja jokainen astuu yhden askeleen. Montako jälkeä jää lumelle?” Siinäpä teillekin pähkinä purtavaksi.

Iltapäivä puuhaillaan omia hommia sekä otetaan lauluharjoitukset. Aloitamme myös hauskan Onni Opuksen ”Sammakkoprinssi”, joka luetaan loppuun huomenna, sillä kello mokoma on rientänyt jo koulutaksien lähtöaikaan. Olipa hieno päivä. Kiitos eskarit.

Valolla ja Ilolla lumisen metsän voimaannuttamana kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarakastike ja perunat, salaatti

Kruunumerkki. Sen eskarit ansaitsevat kirkkaasti tämän päivän uimakoulu-ja keilausreissusta. Ja samat kiitokset lähetetään myös viskareille, joilta homma hoitui aivan yhtä hienosti. Jo menomatkalla bussissa kuunneltiin viimeiset toimintaohjeet tarkasti ja tädin olisi jopa sallittu laulaa mikrofoniin. Oh hoh. Rohkeaa porukkaa, melkeinpä uhkarohkeaa, heh heh.

Itse uimakoulussa veteen tutustuttiin hippastellen ja erilaisia tehtäviä tehden. Ja pääsipä altaaseen uimaopen luvalla halutessaan hyppäämäänkin. Niin ja tietysti reissuun kuuluivat myös porealtailu ja pikkuliukuilut lastenaltaassa.  Ja sauna. Jossa onkin hyvä ottaa väliarviointi.

-Hei eskarit. Mitä antaisitte itsellenne tänään maltista?

Sormilla nousee pelkkiä kolmosia, aarvioidaanpa ohjeidenkuuntelua, pukemista & riisumista, omista tavaroista huolehtimista jne. Kyllä tämän porukan kanssa kelpaa lähteä reissuun. Ja mikä hienointa, hämmästynyt ilo ja ylpeys paistaa myös vastaajien omilta kasvoilta. On aina upeaa osata.

 

Uinnin jälkeen suuntaillaan yhdyskäytävää Areenanpuolelle, jossa pukuhuoneessa kuuluu tuttu komento

-Kädet ylös, olette pidätetty!

Opiskelija Emilia ja Jere katsovat hetken, että täh, mitäs nyt tapahtuu??? Mutta eskaviskat nostavat pestyt kädet iloisen reippaasti  ilmaan ja etsivät pyllylle parkin eväidensyöntiä varten. Tuttu juttu, tämähän me opittiin jo edellisellä reissulla ja ihan nappiin sujuu taas.

-Tämä on tosi hyvä sämpylä (haltioitunut huokaus)

Epäilemättä. Reissussa pukkaa tulemaan nälkä, mutta voimia uiminen ei sen sijaan tunnu vähentäneen, niin innokkaasti keilahallissa jaksetaan käydä keilankaatoon. Ensin etsitään jokaiselle sopivat kengät, mitä oleellisesti helpottaa etukäteen teipille merkitty kengännumero, iso kiitos kotijoukoille siitä! Myös radoille on ryhmät jaettu ja kirjattu valmiiksi eli homma pääsee liikkeelle lennosta.

-Menikö tämä nyt?

-Peukku alareikään. Etusormi naputtaa. Keskisormi ja nimetön yläreikiin.

-Ai näin (että osaakin ilo on iso osaamisesta)

Käytössämme on peräti neljä kourutettua rataa, joten kaikki ehtivät keilata monta kierrosta. Tulee kaatoja ja karanneita palloja, yksi konekin saadaan jumiin. Silti henkilökunta suhtautuu iloisen auttavaisesti. Lämmin kiitos lapsilähtöisestä asenteesta, tälle radalle on hyvä tulla pienten ihmisten kanssa  opettelemaan.

Kotimatkalla bussissa vallitsee raukea tunnelma ja päiväkodilla leposille kömmitään murinoitta. Olipa hieno reissupäivä. Hieno isolla H:lla. Ja joulukuussa uudestaan.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana sämpylä leikkelein, banaani ja mehua

Joka vuosi se vaan on yhtä ihanaa: ensilumi. Tänään eskarille pihan yli mennessämme maassa oli vasta sentin kerros tuota valkoista unelmaa, mutta ulkoilulle lähtiessä ulko-ovella odotti oikein superyllätys, kun taivas näytti ihan revenneen satamaan höttöistä puuteriaan.  Mitä kaikkea sitä voikaan keksiä.

-Me keitetään riisipuuroa. Ja pannaan kanelia. (iso saavi on täynnä hiekan ja lumen sekoitusta)

-Tämä on kakkua. Maista.

Tätihän maistaa, mutta leikisti. Osalle eskareista kiusaus lumensyöntiin meinaa kuitenkin käydä ylivoimaiseksi.

-Katsokaan. Tässä on tosi puhdasta lunta maassa. Eikö?

Paljon nyökytystä.

-Minä otan siitä nyt tällaisen kourallisen ja viedään se eskarille lasipurkkiin sulamaan. Nähdään sitten, kuinka puhdasta se lopulta olikaan.

Näin tehdään ja ruokailun jälkeen on tarkistuksen aika.

-Maistuuko pikku hörppy?

-Hyi

-Siinä on hiekkaa

-Ja tuommoisia hiukkasia.

Kummallista, että kukaan ei halua edes pikku kulausta.

 

Mutta lumen lisäksi meillä oli tänään toinenkin voisiko sanoa ISO ilo, kun 9.luokan tet-harjoittelija Jere aloitti meillä viikon mittaisen rupeamansa. Ja hänestähän piti tietysti selvittää heti kaikki oleellinen, kuten ikä ja toiveammatti. Minkä lisäksi tietysti porukalla aamupallottelua salissa ja nimileikkiä, sitten omia hommia neppien/leikkien/pelaten ja N-maistelua läksyineen. Ja iltapäivällä ulkoilun jälkeen Jere luki eskareille kirjan pingviinistä ja lohikäärmeestä. Että mitäs tuumivat eskarit Jeren ensimmäisen päivän suoriutumisesta?

-Kolmonen (*kaikki)

-Tuutko sinä huomenna uimaan?

-Tulen

-Miten kauan sinä olet meillä?

-Tämän viikon

-Oletko sinä vielä joulukuun kalenterilehdellä?

-En

-Höh. Epiä.

-Tuletko sinä sinne kuusensytyttäjäisiin?

-???

-Ammattikoululle. Perjantaina.

-Tulen

Ja silloin täti sen oivaltaa. Jerestähän me tehdäänkin gramofoninkäyttäjä esitykseen. Eskarit meinaan osaavat omat ohjelmansa jo tosi hienosti, mutta vähän  taustamusiikkia laululle kaivataan. Ja possunnokat.

-Ei possulla ole nokkaa. Sillä on kärsä. (hihitystä sormet yltä päältä pinkissä askartelumaalissa)

 

Valolla ja Ilolla kohti huomisen kyläreissua   Heidi

Ruokana lohikiusaus ja punajuuri/omenasalaatti

 

-Mikä on muotinäytös?

–???

-Tai mihin niitä tarvitaan?

Eskareiden oma toive oli viettää marraskuussa muorinäytöspäivää ja asiasta on kyllä jotain mielikuvia, mutta

-Katsotaanpas muutama muotinäytös

Ensimmäisessä klipissä esitellään perinteisesti naisten ja miesten vaatteita.

-Meidän isä ei ikinä laittaisi tuollaisia (farkut, flanelliruutupaita ja lippis+aurinkolasit)

-Ei meidänkään

Toisessa klipissä esiintyy lapsia, jotka leikkivät lavalla rantaleikkejä.  Viimeisessä videossa pää”henkilö” on kissa, joka ei yhtään tykkää päiväuniensa häiritsemisestä. Hilpeää! Jutellaan vielä siitä, mitä kaikkea tapahtuu, ennekuin vaate on päällämme ja havainnoidaan vaatteita yllämme. Ja sitten toimeksi.

Oh hoh. Ovatpas mannekiinit varustautuneet runsaalla vaatetuksella ja asusteilla. On mekkoja, liivejä, kenkiä ja huiveja. Kruunuja, tiaroita, kasseja, pantoja, viuhkoja, koruja. Ja koska tämä on iloinen muotinäytös, saa asunsa tietysti koota oman maun mukaan ja ne, jotka eivät tahdo esiintyä, voivat toimia kuvaajina, äänimiehinä tai kuuluttajina.

-Saanko mä ne kengät

-Minulla ei ole ollut vielä viuhka

-Miten tämä puetaan

Pukuleikki on hauskaa ja asukokonaisuuksia kuvataan yhdeksän kierroksen verran. Aluksi vain tytöt uskaltautuvat kameran eteen, mutta nopeasti löytyy myös poikia kiinnostava tehtävä: ”Tervetuloa muotinäytökseen” kuuluttaja toivottaa seriffinhatussa. Musiikki on klassista ja sen volyymiä hoitaa äänimies ja kaikki otokset tietysti myös katsotaan. On aivan taianomaista, kuinka mannekiinien rohkeus kasvaa kierros kierrokselta ja esitys kehittyy itsestään. Eskarit huomaavat eron myös itse, kun homman päätteeksi katsotaan peräkkäin otokset 1 ja 9. Nopea tikkukävely on muuttunut pyörähdyksiin ja rentoon viuhkanheilutteluun. Kiitos taas eskarit, muotinäytös oli ihan huippukiva idea.

Ulkoilulla eskarit haluavat meidän metsään, joten sinnehän suunnataan. Leikit tuntuvat jatkuvan suoraan keskiviikosta, pian viipottavat naalit pitkin pusikkoa. Jotakuta puolestaa on purrut sata käärmettä.  Ja upeaa majaa ihaillaan tietysti edelleen, kaikista kulmista.

Päivä kuluu nopeasti ja pian on aika toivotella osalle kavereista hyvää viikonloppua.

-Hei eskarit. Kruunumerkkipäivä.

-Jo kolmas peräkkäin!

Totta. Siinäpä kertakaikkisen hieno päätös viikolle.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, ruisleipä, juusto ja tomaatti

Tänään oli ryhmän toinen laitepäivä ja taas opittiin monta tärkeää juttua elektroniikasta. Ensin esittelyssä oli älypuhelin, jonka kohdalla käytiin milenkiintoinen keskustelu salasanoista tai liikkeistä.

-Tää aukeaa silleen kuviolla

-Mun isälläkin on silleen, mutta äidillä on numerot. Minä tiedän ne.

-Miksi niitä pitää sitten olla? Salasanoja.

-Kun joku voi muuten varastaa sen puhelimen.

-Ja ottaa sieltä juttuja tai hävittää, vaikka äpsejä

-Tällä ei voi soittaa, kun tässä ei ole sim-korttia. Tai jakaa nettiä. Sillä voi vaan katsoa ja pelata sellaisia olevia juttuja.

Ok. Ja porukallahan on ikää 6 v. Eipä ihme, että tätä sukuoplvea sanotaan sähköiseksi.

Päivän toinen esittely koski netin pelisivustoa nimeltä Kizi. https://kizi.com/kizi

-Tää ei aukea

-Katsotaas. Hei. Pelaatko sinä tätä peliä kotona tietokoneella?

-Joo

-Katsokaapas näitä kuvakkeita. (olimme juuri hetkeä aiemmin ottaneet termin haltuun) Tässä tietokonekuvakkeessa on vihreä ok, mutta tabletin ja älypuhelimen kohdalla on punainen v. Eli tämä peli on liian suuri tablettiin ladattavaksi.

-Otetaan sitten joku toinen. No nyt tähän tuli joku mainos…

Sellaista se välillä on pelisivustojen kanssa, säätämistä ja sähläämistä Mutta uusi tornipeli latautuu ja se onkin aika hauska lasten versio iki-ihanasta Tetriksestä. (Mitä sitäkin kokeillaankin iltapäivällä, pienenä välipalana.) Ja katsotaan myös kaikki eilisen Pomperipossa filmatisoinnit tabletilta. Sitten laitetunti alkaa olla käsitelty ja aika suunnata Samun sählytunnille.

-Moi Samu (*monta)

-Mä kävin silloin kattoon sun peliä

-Kävitkö? No miten ne pärjäsi?

-Tosi hyvin

Eskarit moikkaavat  ja jututtavat Tarmon veskaria, kuin vanhaa tuttua. Eikä ihailua himmennä tippaakaan, vaikka tämä naurahtaa, että peli hävittiin 5-2. Sellaista urhelu on, välillä voitetaan ja välillä hävitään.

Eskarit saavat lämmittelyksi toivomaansa ”Kuka pelkää säbämiestä” ja tutusti hoituvat myös maila ja suojalasihommat sekä asettuminen harjoitusviivalle. Tänään treenataan pallolla taitoa ja harhautusta. ”Nyt maila on kämmenellä ja nyt rystyllä” Samu näyttää ja eskarit katsovat samat paikat omasta kädestä. Kämmenen saa auki ja rystyset on nyrkkinyppylät. Helppoa. Sitten jokainen saa päättää, että harhauttaako vastustajaa nopealla kohti tuonnilla & väistöllä vai pyöräytyksellä. Hienosti eskarit jaksavat treenailla toimintaansa mailan kanssa, mutta kyllä jälleen parasta taitaa olla lopun pelaaminen. Koko porukka on näet kentällä kerralla ja vauhti sen mukaista. Mutta homma sujuu ja säännöt muistetaan, eikä tapaturmia satu. Se on peukun paikka se, eskarit.

Iltapäivän ulkoilulla osa eskareista pyytää lupaa mennä aidan taa majalle meidän metsään. Kun eilen rakennettu maja on vaan niin hieno. Sopiihan se, kunhan näköyhteys aikuiseen säilyy. Toisaalla keitetään riisipuuroa kuurasta ja hiekasta. Otetaan vielä pihapelinä töpselihippaa ja sitten onkin jo eskapäivä kasassa.

-Muistakaahan huomenna muotinäytös. Että päälle käyvät esimerkiksi isän pilkkihaalarit, mummon esiliina tai vaikka ukin kalsarit ja karvahattu.

-Kalsarit (hihitystä)

-Mutta ei nakuna!

-Saako tuoda kassin ja helmet?

-Saa. Kunhan muistat sitten omat, etteivät mene sekaisin.

-Minä olen kissa.

-Minulla on sellainen prinsessamekko.

Ou jee. Huomenna taitaakin olla hienoa väkeä liikkeellä Timolan tienoilla.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana perunalaatikko, porkkanaraaste ja tomaatti

 

Meidän metsään rakentui tänään hieno maja, joka sai toimia myös eskareiden harjoituselokuvan lavasteena. Marraskuuhan on ilmaisun kuukausi ja tarkoitus on tehdä porukalla ryhmän oma elokuva, mutta ensin pitää harjoitella vähän näitä teknisiä juttuja.

Kuvataan siis mukaelmaa sadusta ”Peikko ja kolme pukkia” idealla ”Pompelipossa ja kolme poroa”. Näyttelijöiden lisäksi tarvitaan tietysti kuvaaja, putkipenaaliin sorkankopsuttaja sekä alkutriangelin soittaja. Hahmotellaan vielä kuvauspaikka ja sitten let`s mennään. Pian on ensimmäinen otos purkissa ja koko porukka istuu pressuteltan liepeelle arvioimaan tulosta. Tunnelma on iloisen jännittynyt. Elokuva kestää 2,03 minuuttia ja loppukohtaus saa yleisön purskahtamaan nauruun. Sinne Pompelipossa pyllähti majaansa, ihan hup hurluikis.

-Ei oikein kuulunut

-Pitää puhua kovemmin

-Totta. Ja huomaatteko, että jos juttelee jotakin kaverille, se nauhoittuu elokuvaan

-Saanko minä olla Pompelipossa?

Voi ilo ja riemu. Ei ole tässä produktiossa ainakaan pulaa osallistujista. Kuvataan siis elokuva kolmesti, mutta viimeistä ei voida katsoa, koska tabletista loppuu akku.

-Oli kivaa!

-Tehdäänkö muulloinkin elokuva?

-Tietysti tehdään. Tämä oli vasta harjoitus.

-Mutta kyllä tämä maja on hieno. Voi sanoa oikeasti.

-Jatketaanko sitä napakettua?

Ihan pihalla-päivä hujahtaa ja pian on jo aika lähteä syömään. Iltapäivä puolestaan pyhitetään omille hommille ja kirjanluvulle.

-Mulla on puhelin laturissa huomiseksi

-Ai niin. Kun sinulla on se laitepäivä.

-Saako tuoda laturin, kun ei saata virta riittää?

-Saa tuoda. Kunhan muistat se säännön, että vain 6v. juttuja voi näyttää.

-Katotaanko me huomenna se viimeinen Pomperipossa?

-Joo. Ja voidaan näyttää pienemmillekin. Vai onkohan se liian pelottava.

-No ei!

Höpsö Heidi. Oli kyllä mukava nähdä, kuinka eskarit nauttivat tänään yhdessä kuvaamisesta. Ja miten paljon enemmän se tulee vielä olemaankaan sitten, kunhan he pääsevät itse suunnittelemaan roolitukset ja juonikuvion. Täti ei meinaa millään malttaa odottaa.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana hernekeitto ja letut+hillo

Tänään on tehty vain omia hommia. Ensin aamusta leikittiin eskarilla&salissa yhdessä eskaviskana ja iltapäivällä otettiin lisää omia puuhia eskariporukalla. Eskarit nimittäin äänestivät asiassa niin, että siirretään puukässä ensiviikkoon (8-2). Äänioikeus ja demokratia rules!

 

Ruokalassa on puolestaan ruuhkaa, joten otamme odotellessa hiukan päässälaskua, jossa jokainen pääsee vuorollaan esittäään laskun muille. Ensin mennään hillitysti alle kympin luvuilla, mutta lopulta laskut ovat luokkaa 1000 kettua ja sitten vielä 100 kettua ja lisäksi seitsemän. Jäniksiä taitaa parhaimmillaan olla miljoona. Ei se mitään. Pääasia, että kaikilla on hauskaa.

 

Iltapäivän leluesittelyssä syntyy toinen hauska ilmiö, kun eräs eskareista esittää pyynnön

-Tällä (kissa) ei ole nimeä. Haluaisin, että te voisitte kertoa, että mikä se voisi olla

Ruusunen, Kultatassu, Ruusu…Ihania nimiehdotuksia tulee monta. Ja tästä eteenpäin jokainen muukin leluesittelijä toivoo yleisöltä nimi-ideoita. Lasten omaa spontaania osallisuutta parhaimmillaan.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana limekala, perunamuusi ja salaatti

 

-Tere hommikust

Aamutuokiolla maistellaan viroa, kirjaimellisesti.

-Mitähän mahtaa tarkoittaa jumbo rosine?

Arvauksiin mahtuu kaikkea autosta lelun kautta romuun. Avataanpas pussi.

-Rusina!

Sepä juuri. Isoja rusinoita aamuherkuksi. Otetaan samalla pieni kertaus viimeviikon eskaripäivistä sekä kurkistetaan tulevaa viikkoa.

-Huomenna on se lastenoikeuksienpäivä!

-Lapset saa päättää asiat

-Mutta millä säännöllä? 

-????

-Tekemisten piti olla reiluja ja turvallisia kaikille

-Onko lelupäivä?

-On. Ja sali on käytössä kanssa.

 

Otetaan väliin omia hommia ja tehdään sitten kynätehtävä, joka vaatiikin tänään tarkkaa keskittymistä ja kuuntelua. Onko väite O niin kuin oikein vai V niin kuin väärin. Lehmät lentävät jne. Myös kynäkäsi saa treeniä vuorien piirtelystä. Hienosti sujuu ja kaikki ehtivät palata vielä omiin hommiin.

Ennen ruokailua musisoidaan Pikku Papua. Ja harjoituslausutaan runoa suomenlipulle. Sekä aloitetaan joululauluharjoitukset. Kuusensytyttäjäiset lähestyvät.

-Mitäs joululauluja te osaatte?

-Tuiki tuiki tähtönen

-Joulupukki

-Joulupuu on rakennettu

-Porsaita äidin oomme kaikki

-Olettekos kuulleet koskaan sellaista pikkuinen tonttu hyppeli näin…

-Joo!!!!(*monta)

Pyöritään ensin parin kanssa äidinporsaat suomeksi ja ruotsiksi, hypellään sitten  pikkuiset tontut ja kohotetään joulupuu kahtena piirinä. Ja loppuun tonttukumarrus ketjussa. Taitaa olla ohjelmarunko valmis. Ai niin. Äänetkin me avattiin jouluisilla sanoilla: joulu, pukki ja aatto. Ja siihen koulun joulujuhlaan mennessä me opitaan varmasti Napakettu, otetaan siitä vaikka vuoden eka laululäksy.

 

Ruokailussa puhe kääntyy takaisin vironkieleen, kun eskarit toivottavat Eerolle huomenta. Samalla syntyy uusi idea. Veo Minna kertoi menevänsä joulukuussa Viroon, joten iitähän napsahtaa tietysti heti kotiläksy.

-Miten viroksi sanotaan ”Hyvää päivää”

-Mitenkähän minä sen saan selville…

-Kysy siltä samalta satamamieheltä, kuin Heidi

Niin juuri. Tädin terminaalissa tapaama avulias huoltomies olisi varmasti tiennyt joka ainoan sanan akselilla suomi-viro.

-Mikähän auto on viroksi?

-Tai hattara

-Tai lippis

-Miten sanotaan hyvää yötä Heidi (hihitystä)

 

Valolla ja Ilolla kohti lastenoikeuksienpäivää suuntailee Heidi

Ruokana jauhelihakastike, spagetti ja salaatti

 

Tänään eskarit saivatkin tuplaharjaannusta kuunteluun ja ohjeista toimimiseen, kun aamulla ensin tehtiin vähän eskaritehtäviä ja ennen ruokailua saatiin kylään Varkauden Tarmon salibandyporukasta Krögerin Samu. Ja mikä jännintä, molemmissa hommissa esiin nousivat ihan samat jutut: oikea/vasen, silmä ja käsi sekä maltti. Ja sekin oli hienoa, että Samu vahvisti tädin puheen siitä, että vasenkätisyys ei ole mikään tyhmyysjuttu, vaan vasurit ovat ihan yhtä taitavia vaikkapa pelaamaan, kuin muutkin.

-Niin ja Amerikan entinen presidentti Barack Obamakin on vasenkätinen. Ja aika monta muutakin presidenttiä. 

Ensin lämmitellään ja sitten harjoitellaan pallonkuljetusta sekä maaliin laukaisua. Samu neuvoo ja näyttää, sitten treenataan. Toistoja tarvitaan tässäkin, jos halutaan hyviksi oppia. Mutta kyllä silti ihan parasta on pelaaminen, vaikka sitten tarvittaisiin vähän laastaria sormeen ja varpaaseen. Samu mukaan loppuhyppyyn, jossa kiljaistaan:

-Hyvä hyvä kiva voitto!

 

Ruokailusta palatessa kouluneteisessä tulee hässäkkä. Koululainen on tönäissyt eskaria. Aletaanpas selvittää juttua. Ensin näyttää, ettei hommasta tule mitään, kun kukaan ei myönnä mitään. Voi mökö mökö.

-Meidän pitää aina kertoa, jos on tehnyt jotain pahaakin. Sitten sen asian voi selvittää ja sopia. Ja pyytää anteeksi.

Näin on, hienosti kiteytetty eskarilaisesta. Jatketaan siis läsnäolijoiden kuulemista ja asia alkaakin paljastua ihan toiseen suuntaan. Homma on lähtenyt liikkeelle koululaisen nimittelemisestä tyhmäksi. Oi joi.

-Silti ei saa mennä iholle.

-Ei niin. Totta. Mutta asiasta pitää kertoa koko totuus ja myös omat tekemisensä. 

Anteeksipyynnöt saadaan  hoidetuksi ja kättä lyötyä päälle. Taas ollaan kokemusta rikkaampia.

 

-Tämä on yksi tapaturmienpäivä

Totta. Sählyssä tarvittiin laastaria, naulakolla tädin varvas jää tuolinjalanväliin ja sitten ulkoilulla tulee vielä keinu- sekä kompastustapaturmat. Mutta onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa, pelkillä pintakolhuilla selvitään. Niitähän me juuri onkin meidän metsässä opeteltu hoitamaan.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kalakeitto, maksamakkara, sekaleipä ja kurkku

 

Voi itkun litku. Tänään oli Kettu Kepuli liikkeellä eskaviskassa huonolla mielellä ja eskaviskat tämän kanssa ihan helisemässä. Katsos, Masa mäyrä oli mennyt mummolaan ja Minttu ketulla vesirokko, joten Kelpulin oli pakko olla pienempien kanssa. Tylsää. Eihän ne osaa mitään.

-Sinä huijaat.

-Ei tuo ole reilua

-Ei se tuolleen mene

Eskaviskat huomaavat tosi nohevasti, kuinka isompi yrittää jallittaa tuon tuosta; omii leluja ja muuttelee sääntöjä, eikä ota kaikkia mukaan. Ja he myös osaavat hienosti neuvoa, että kuinka Kepulin pitää toimia, että pelit ja leikit sujuvat koko porukalta. ”Minä taisin olla vähän.  Tai te niin kuin kerroitte minulle, että nyt on vähän huonoa hommaa. Vaikka olette pieniä. Höh. Tai ei mennyt oikein. Silleen. Mitähän mun pitäisi”, Kepuli kiemurtelee hikisen jumppailutunnin lopuksi.

-Sun pitää pyytää anteeksi

-Niin pitää(*monta)

Aivan. Okei. Niin pitää ja käpälästä pitäen. Kiitosta vaan eskaviskat, tänään oivallettiin yhdessä reilusta pelistä monta juttua. Ja loppuhyppynä: ”Hyvä, kiva jee!!!!!”

Ulkoilulla on kuraista isolla K:lla. Ja vetiset vellit parasta mitä keksiä saattaa. Tai ehkä ämpärinkokoinen lieju pommi. Niin tai näin, tänään kukaan ei ihmettele, että miksi pitää olla koko kurakarderoobi yllä, heh heh. Rapa ja roiskis, ulkoilu on välinelaji.

 

Iltapäivällä puukäsityössä sahataan ja viilataan luontojakkaran jalkoja ja aika moni on jo menossa viimeisissä paloissa.

-Ensiviikolla laitetaan liimaukset ja sitten pitää tuumata ruuvausasioita ja pyytää kotoa lainaan ruuvimeisseleitä.

-Mulla on omat työkalut

-Minullakin on semmoinen pakki

-Mun isällä on varmaan sata meisseliä ja vasaraa

-Me tehtiin kesällä maja. Sen piti tulla puuhun, mutta ei ollut tarpeeksi iloa.

Kässätunti hujahtaa hetkessä ja ehditään vielä eskarille leikkimään sekä kuuntelemaan päivän Pikku Papu laulu ”Lista”, jossa eskareiden pitääkin kuunnella tarkkaan ja painaa mieleen asioita. Asioita on kaikkiaan 16 ja yhteistyössä ponnistellen ne muistetaan kaikki. Hienoa eskarit!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja punajuuri/omenasalaatti (Tänään kävi ekan kerran niin, ettei ehditty syödä ennen munakellon pirinää ja ruokalan ”sulkeutumista”. Ou nou.)

• Lämmin kiitos viikonlopun hirvipeijasporukalle eteis-ja jumppasalitilojen mallikkaasta siivouksesta!

Isäinpäivä on takana ja vihdoin voimme paljastaa, että ”talitinttihän” oli tietysti eskareiden isänpäivälahjaksi tekemä mökkimökkeröisen muotoinen liitutaulu. Ja 100% oli onnistunut lahjan piilottelu kotona ja siten isän yllättäminen sunnuntai-aamuna.

-Minun paketti oli veljen kenkäkorissa

-Minulla sellaisessa laatikossa

-Minun äiti laittoi sen pienten vaatteiden kassiin

-Minulla se oli koko ajan repussa

Ja ihanasti olivat myös juhlakalut ottaneet lahjansa vastaan.

-Minun isä piirsi siihen kukan ja auringon

-Minun isä kirjoitti, että muista uimahalli

-Isi sanoi, että se on hieno

 

Päivän kirjain oli tänään M ja Pikku Papun orkesterista kuunneltiin jo 6 laulu. Mutta ihan uusi asia oli yhdessä runon lausuminen. Meillähän on tulossa se vierailu Varkauden ammattikoulun ”Kuusensytyttäjäisiin”, jossa lausumme runon Suomenlipulle. Kuten myös koulun yhteisessä lipunostossa itsenäisyyspvän aattona.

Kuin pilvi valkoinen
kuin taivas sininen
se korkealla hulmuaa
ja laulun kirvoittaa

Kuin hanki valkoinen
kuin järvi kesäinen
niin tuttu rakas kotoinen
on lippu Suomenmaan.

(tuntematon)

-Hei. Nyt minä tiedän! Siinä on ne värit. Sininen ja valkoinen.

Hyvin oivallettu. Ja lipputeema jatkuu iltapäivällä, kun askartelemme itsenäisyyspäivän kiitoskortteja valtakunnalliseen veteraanien ilahdutuskampanjaan. Tarvitaan saksia, kartonkia, maalarinteippiä, maalia ja tupsuttimia.

-Kato. Tästä tuli hieno.

-Kato tätä. Tää on hieno.

-Mikä näistä oli minun?

-Mihin piti kirjoittaa se kiitos?

Nyt voi oikeasti sanoa, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, niin ylpeitä eskarit ovat korteistaan, jotka varmasti ilahduttavat myös saajiaan, mihin päin Suomea ikinä päätyvätkin.

-Mun ukkia osui sodassa lentokoneen pommi tähän lkapää)

-Niin ja se kuoli siihen.

-Niin.

-Mun ukin veljet oli sodassa.

Aika moni eskareista on kuullut sodasta ja niihin osallistuneista isoisovanhemmista ja sukulaisista, jotka aikoinaan taistelivat tämän arvokkaan isänmaan puolesta. Katsellaan siis yhdessä kartasta Suomineidon menetetty käsi ja helma sekä iloitaan siitä, että meillä on oma lippu, kieli ja muutoinkin kaikki aika mukavasti.

-Ettei tarvita puhua ranskaa

Suomi on hyvä maa ja kaunis kieli, arvokas kiitos siis teille veteraaneille sen suojelemisesta.

V& I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/appelsiiniraaste

Tämän päivän tärkein juttu oli saada ”talitintit” valmiiksi ja pakettiin, missä onnistuimmekin oikein mallikkaasti. Samoin kuin saatekorttien sisältöpohdinnassa, josta ehkä vielä muutama rivi jälkimaininkeja ensiviikolla.

Mutta voi ilo ja riemu, kuinka mukavaa palautetta eskarit saivat eilen kokoamastaan perheliikuntaradasta: hieno, monipuolinen ja hauska/ sähly oli lemppari / hauskaa oli ja kassimelonta parasta / kiva ja hienosti suunniteltu rata / oli kivaa yhdessä / Hyvä rata!(*monta) / kassikyyti ja hyppelyt parasta / mahalautailu oli kivaa / Pussikanootti oli jes! / Tarrapallo oli äidin kunnolle sopiva / kourupallot kivoja / juokseminen kivaa ja hypyt parasta.

-Meidän isä meni sen mahalaudan pyllyllään (iloista naurua)

-Meidän äiti voitti sählyssä, kun se harrastaa sitä

-Se kassi oli isille paha, kun se ei päässyt liikkeelle ollenkaan (hihitystä)

-Mun isä sanoi, että se köysi katkee, jos se alkaa vetää

-Mun pikkuveli ei olisi halunnut kotiin ollenkaan, ajella vaan mahalaudalla

-Minä heitin sillä kourulla pallon melkein koripallokoriin

-Mun pikkuveli meinasi hajottaa koko radan, kun se ei ymmärrä

Myös rakentajilla on selvästi ollut radalla hauskaa, oikein isolla H:lla. Siinäpä siis oikeinkin hyvä syy ottaa homma uusiksi viimeistään keväällä. Liikunta rules!

Muutoin päivä oli leikkien touhukas; omia hommia niin sisällä kuin ulkona. Ja tietysti pistäydyttiin myös kirjastoautossa. ”Täällä olisi näitä luuhommia” Pekka toteaa ja nostaa pinon kirjoja tiskille. Kyllä kannatti taas kysyä apua. Varsinkin kun aikalle sattunut äiti-ihminen toteaa, että heiltä löytyy eskarille lainaan ihan oikeita luita.

-Ai pääkalloja?

-No ei ihmisen kalloja, mutta eläinten

-Siistiä

Mitäpä ei Timolan kylältä  eskareiden oppimistarpeisiin löytyisi. Iso kiitos ja hatunnosto siis siitä, että otatte meidät ja kaiken maailman tutkimuksemme tosissanne. Kokeminen, oivallus ja tiedon linkittäminenhän on monilukutaidon kehittämistä parhaimmillaan.

Valolla ja Ilolla hyvää viikonloppua kaikille ja erityissuperhypersunnuntaita isäihmisille toivottaen  Heidi

Ruokana kalamurekepihvit muussi ja Vihersalaatti  ( tänään meinasi käydä köpelösti, kun munakelloon jäi vain 2 minuuttia aikaa )

 

-Kuka sinä olet?

Eskarinovella odottelee aamulla iloinen nuori nainen.

-Minä olen Marjaana. Ja tulin katselemaan vähän teidän touhuja tänään.

Selvä. Mikäs siinä, eskarit tuumaavat ja kirmaavat jumppasaliin aamupallotteluun. Marjaana on toimintaterapeutti ja vierailee meillä vielä muutaman kerran loppuvuoden aikana.

 

-Tämä on mun tabletti. Ja siinä on kuvia.

Näin käynnistyy ryhmän ensimmäinen laite-esittely, joka onkin hieno kokoelma hauskoja valokuvia. Ja laitteen esittelijä osaa myös kertoa, kuinka kuvia otetaan ja mistä niitä voi katsella.

-Saanko minä ottaa kuvan Pauli papukaijasta, kun mun sisko ei tiedä miltä se näyttää?

Tietysti. Ja tämä onkin hyvä kohta muistutella taas mieliin, että kuvia ei saa ottaa toisista ilman lupaa. Päivä toinen laite-esittely on sitten nettisivu, jolla on kivoja pelejä lapsille.

-Tämä on porkkanapeli. Tässä pitää saada noita porkkanoita kerätyksi.

Samalta sivustolta löytyy  myös hauska papupallopeli, jossa voi saada TOSI PALJON PISTEITÄ, kun pelkällä esittelykierroksellakin tulee jo 51.

-Mutta voi ottaa sen nopeamman jutun, niin on vaikeampi

Ok. Papunet on kiva ja turvallinen sivusto, jossa on hauskaa ja kehittävää pelipuuhaa lapsille. Täti suosittelee. http://papunet.net/pelit/pelit

Laite-esittelyiden jälkeen jatkamme vielä hetken talitinttien parissa ja suuntaamme sitten ulos. Mutta voi itkun litku. Eteisessä meinaa sattua iso vahinko, kun kaveri lyö tönäisyn seurauksena päänsä ihan lattiaan. Tuumataan siis tilanne ihan  porukalla ja sovitaan, että jokainen on jatkossa erityisvarovaisenhuolellinen. Ei tönitä, eikä kampita.

Iltapäivällä olimme sitten taas työhommissa, kun eskarit rakensivat jumppasaliin koko päiväkodille radan perheliikuntaa varten. Eija on kerännyt meille sitä varten ison kasan välineistöä, joista valitaan ensin 9 tehtävärastia ja sitten kokeillaan. Melko hyvä, mutta viilataan vielä tuosta ja vaihdetaan muutamien juttujen paikkoja. Ja kokeillaan taas. Parempi. Tällainen radasta sitten lopulta tuli:

1 kanootit=istutaan Ikean kassissa ja ”soudetaan” köydestä vetäen puolapuille

2 rastiympyrä= vuorotellen liikkeitä mallikortista ja karhunkäyntiä

3 jalkapallon kuljetusta tolppien ympäri

4 sählyä sanomalehtimailoilla

5 estejuoksurata

6 tarkkuusheittoa paloilla tarratauluun

7 kourumailoilla pallottelua

8 lattiatikapuut

9 esterata mahalaudalla pujotellen

Rataprojekti vie eskareilta tunnin ja sen päätteeksi ovat kaikkien posket punaiset ja mielet iloiset.

-Laitetaan tähän oveen tämä palaute. Nähdään sitten mitä äidit, iskät ja sisarukset radasta tykkäävät.

-Minä voitan ainakin iskän sählyssä

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana lihapullakastike, perunat ja vihersalaatti

-Mikä tuo on?

Aamutuokiolla kalenteriin piirretty kiemuranuoli herättää kiinnostuksen.

-Minä olen silloin poissa ja Minna on teidän kanssa.

-Missä sinä olet?

-Minä menen ensin Helsinkiin ja sieltä käymään Virossa.

-Miksi?

-No, kun minun ystävät ovat kutsuneet minut

-Miksi me ei saada tulla?

Hilpeää. Eihän siinä kai olisi mitään kummallista, jos täti pakkaisia porukan Onnibussiin ja hurauttaisi pikku reissulle, heh heh. Mutta kotiläksyähän tällaisesta karkailusta tietysti räpsähtää: Miten viroksi sanotaan hyvä huomenta?

-Apua. Pitääkö minun kysyä sitä siellä joltakin?

-Pitää(*monta)

-Entä jos en uskalla?

-Kyllä uskallat.

-Mutta jos en muista?

-No sitten joudut menemään takaisin.

Oi joi. Nyt on kovat piipussa. Paree siis muistaa, kun ihan kalenteriin on nyt asia merkitty.

-Mutta. Minä menen nyt palaveriin päiväkodin puolelle ja Minna lähtee teidän kanssa meidän metsään ihan pihalle. Sujuuko?

Tietysti, homma selvä, asiasta ollaan ihan varmoja. Kurakamppeet päälle ja pressumaja mukaan.

-Heidi!!!!

Palaveri on ohi ja täti matkalla metsään, kun tiedustelukomppania kirmaa jo portille vastaan kertomaan, että pöljäilyksi on mennyt. Ei kaikilla, mutta muutamalla. Ja Minnakin sen vahvistaa, että kyllä, näin on asia. Voi itkun litkun.

-Eskarit. Muistatteko te, että meillä olisi ikinä ollut riita ja rähinä täällä meidän metsässä?

Ei kyllä muistu sellainen kenenkään mieleen. Ja pöljäilijöitäkin jo harmittaa, että pitikin ruveta sillä lailla remuamaan, kun olisi voinut pyytää vaikka aikuista avuksi keksimään tekemistä. Anteeksipyynnöt ja kättä päälle, ei me meidän metsään rähinää kaivata.

Ruokailussa jännitys alkaa sitten tiivistyä, sillä tänään on keksiviikko ja puolenpäivänaikaan pitäisi löytyä se Sakarias Sammakon vihje, sieltä missä suuri punainen makaa. Eskarit ovat sata varmoja, että se tarkoittaa suurta jumppapatjaa esiintymislavalla. Pitää vielä malttaa odottaa, että koululaisten liikunta loppuu, sitten voidaan alkaa etsiä. Ei meinaa löytyä…

-Minä kokeilen kädellä täältä alta

-Ei siellä mitään le

-Oli siellä joku

Täti ja Minna punnertavat raskasta patjaa ilmaan ja toden totta, siellä syvällä on pino vihreävivahteisia lappuja: -VOUS  -ME  -KO   -RO   SII-

-Ne pitää liittää yhteen!

-Se on sana!

Lappuja siirrellään lattialla ja ensin selviä komero, sitten oivalletaan siivous. Ei kun katsomaan. Lukossa. Onneksi tädin avainnipussa on monta avainta. Ei aukea. Kokeillaan salasanalla. Mutta mikä se voisi olla

-Sakarias sammakon siivouskomero

Eskarit keksivät ja nyt aukeaa. Voi ilo ja riemu. Lääkärinlaukku ja koirankuljetuskoppa sekä iso musta pitkä paketti.

-Siinä on varmaan autorata. Kun siinä lukee cardoc

-Siellä on varmaan pikkuautoja

-Tuo doc taitaa viitata lääkäriin

-Ne on ehkä kipeitä autoja (hihitystä)

Kannetaan paketti yläkertaan ja teippejä avatessa arvuutellaan lisää sisältöä

-Autorata

-Joulukuusi

-Lääkäri

-Leluja

-Pikkuautoja

-Joulupukki (isoa iloa ilmassa)

Voi nenä. Laatikosta paljastuu vaikka vallan mitä: pehmopupuja, seriffinhattu, legorobotteja, piano, puhelin, sotaukkoja, pikkukissa kantokopassaan, kiekkopyssy, monitoimityökaluja, tiikeri, periskooppi, shakki, hiustarvikkeita…

-Mitähän, jos me oltaisiin hyvin koko eskari, niin meillä olisi varmaan jotain sata lelua

Loppupäivä me leikitään, kaikki ja kaikilla, yhdessä sopuisasti.

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makkarakastike, peruna ja porkkanaraaste (mitä Riikka antoi meille eskareiden pyynnöstä rasiallisen pakastettavaksi uutta porkkanaleivontapäivää varten. Porkkana rules!)

 

Leppävirralla on kyllä huippupuitteet lasten, ja toki muidenkin, liikunnalle. Tänään koko varhaiskasvatus kokoontui perinteiseen Areenapäivään ja menoa sekä vipinää piisasi hieksi asti. Oli temppurataa, pomppulinnaa, sisäpyöriä, liukumäkiä, tanssia, sählyä ja vaikka vallan mitä. Eikä menoa haitannut tipaakaan, jos samoissa hommissa oli käynyt joskus ennenkin, päinvastoin, päivän yksi käytetyimpiä kiljaisuja oli näet: ”Kato!”. On se vaan niiiiiiiiiiin huippua, kun voi näyttää osaamistaan ja taitojaan aikuiselle tai kavereille.

Mutta mitäs mieltä reissusta olivat kokemusasiantuntijat

-Kivaa!

-Paras päivä

-Tykkäsin niistä formuloista

-Tanssi oli parasta (*monta)

-Sähly oli parasta

-Onko se taas uudestaan?

-Ai Areenapäivä?

-Niin.

-Kyllä koulutkin käyvät Areenalla, mutta minä en tiedä, että onko se ihan tällainen päivä.

Aikuisen silmin areenareissu antoi liikkumisenilon lisäksi paljon muutakin. Esimerkiksi 20 lapsen eskaviska porukka toimi tänään hienosti niin eväiden, siirtymien kuin omista tavaroista huolehtimisenkin suhteen.  Myös bussissa osattiin matkustaa maltillisesti, eikä riitaa tai rähinää huolittu matkaan laisinkaan. Iso peukku siitä! No, tanssissa meillä sitten vähän ”mopo keuli” ja karkasikin, ihan sen verran, että piti ottaa sormiarvioita omasta malttamisesta. Mutta. Loppua kohden alkoivat hommat jo sujua ja eikös noususuhdanne ole juurikin tavoiteltava juttu, oppimisasioissakin.

 

VALTAVAN SUURI KIITOS siis taas kaikille teille tapahtumaa toteuttamassa olleille: liikuntaväelle kollegoista urheiluseurojen edustajiin. Olette te mahtavia tyyppejä. Kun fua mukaillen: ”Ihminen tihkuu ympärilleen sitä, mitä hän on sisältä. Ja teillä se on kyllä pelkkää puhdasta kultaista liikunnanriemua!

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana retkieväät eli sämpylä leikkelein, kurkkua, banaani ja mehua

Yksi yö ja sitten mennään. Tänään eskareiden ajatukset olivat jo kovasti huomisessa Areena reissussa ja linja-autokyydissä. Ja melkein yhtä paljon odotuksessa on keskiviikon kruunumerkkiyllätys, varsinkin, kun tänään saavutettiin taas uusi merkki Sakariaksen riviin.

Päivän kirjaimena meillä on O ja mokoma yläkerran asukas osaakin olla halutessaan aika konstikas kirjan tehdä. Siinä saa olla tarkkana, ettei tule pitkulainen nakki tai soikea sämpylä.

-E niin kuin eväät

Hilpe huuli! Eskarit tekevät kirjainta koskien myös hienon huomion: o:lla alkavia sanoja on aika vähän, mutta hirmu monissa sanoissa on O ”sisällä”. O niin kuin oivallus.

 

Ruokalassa on ruuhkaa, joten otamme odotellessa pienen ryhmäsadutuksen. Eskareiden tarina alkaa iloisesti metsään menevällä oravalla, mutta siinä kohtaa, kun ruokalaan mahtuu, on karhu jo ajanut oravan puuhun ja riita & rähinä päällä. ou nou, taitaa tulla hurja stoori. Tästä jatketaan seuraavalla kerralla.

-Hei. kattokaa. Nyt pitää syödä.

-Miksi teillä on tuo munakello? (kysyy iso koululainen)

-Että muistetaan syödä. Sitten koulussa ei muuten keretä välkälle.

Toden totta. Munakello on tikitellyt ja joku laskee, että aikaa on jäljellä enää kahdeksan minuuttia. Mutta hyvin siinäkin ehtii lautasen tyhjentää, kun keskittyy itse asiaan. Ja monellahan onkin jo astiat palautettuna tässä kohtaa.

-Jäi kaksi minuuttia.

Hilkulle meni, mutta mahat on täynnä ja astiat palautettu ajallaan. Hieno homma.

 

Iltapäivällä tehdään hiukan talitinttihommia sekä luetaan satu namigaattorista, jossa tarinan päähenkilö haluaisi syödä pelkästään karkkia ja protestoi vanhempiaan, joilla on karkkikätköjä. Ja hups hei, aihehan innostaa eskarit kertoaan omien aikuisten ”salaisista” namikätköistä ja ylimääräisistä karkkipäivistä. Hilpeää. Suklaata pakastimessa ja keksejä alakaapissa. Tätiä naurattaa. Omatkin ipanat totesivat aikanaan isoiksi kasvettuaan, että:” Kyllä me sun kätköt tiedettiin”.

Valolla ja ilolla Heidi

Ruokana juustoinen broilerkeitto, sämpylä ja mandariini

 

Joskus on pelkästään hyvä kipata asiat päälaelleen. Kuten tänään, kun arjen haasteet edellyttivät muutoksia päivän sisältöön. Joten.

-Yllätys eskarit. Tänään se sitten on: mukavuustunti. Ja se tarkoittaa, että on pelkästään  omia hommia, plus kahvion rääpiäiset ja pieni  halloween-yllätys

-Jee!(*monta)

-Mikä on rääppiäiset?

-Osaako joku kertoa?

-Joo. Se on niin kuin loput syömiset jostain.

-Joo!

Voi ilo ja riemu. Eikä siinä kaikki, sillä portaikosta löytyy myös hopeinen rubiinikirjekuori.

-Sakarias Sammakolta!

-Onko siellä mitään?

Onhan siellä seuraavanlainen viesti:

KUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUR       2.11.2018

MAHTAVAN MUKAVAA MARRASKUUTA MUKULAT. M NIIN KUIN MANSIKAT, MUMMOT JA MUTA. TE SAITTE SITTEN KAKKOSRIVIN TÄYTEEN, HYVIN KURNUTELTU KAKARAT. (P:LLÄ SE OLISI PAKARAT. HAUSKAA!) SATA LOIKKAA SIITÄ. PITÄÄ PIAN PORUKKAA PAKETILLA PUKKAISTA. P, NIIN KUIN PIPOT PÄÄHÄN, PIAN PAKASTAA. (R:LLÄ SE OLISI RAKASTAA. NYT ALKOI UJOSTUTTAA.) VIHJEEN LÖYDÄTTE KESKIVIIKKONA PUOLENPÄIVÄN JÄLKEEN SIELTÄ, MISSÄ SUURI PUNAINEN MAKAA.
JA TÄSTÄ KOHTI KOLMEAKYMPPIÄ 1 2 3 4 5 6…      SS

Eskarit tietävät hienosti, että puoliltapäivin on ruuan jälkeen, mutta mikä ihmeen makaava punainen. Joku arvelee sen tarkoittavan palosammutinta ja toinen miettii, että kannattaisi ehkä kysyä taas keittiön Riikalta, kun hän osasi auttaa viimeksikin. Joku ajattelee, että onko se joku eläin. Paha vihje, tätä on pähkäiltävä kovasti. Olemme juuri lähdössä eteisestä kirjastoautoon, kun yksi eskareista keksii

-Entä jos se tarkoittaa isoa patjaa tuolla? (lavalla)

Toden totta, se voisi hyvinkin olla, toteamme illistellessämme porukalla jumppasaliin. Siitä on ehkä syytä keskiviikkona aloittaa.

Kirjastoauton jälkeen eskarit palaavat omiin hommiin veo Minnan kanssa ja Täti pistäytyy sovitusti jututtamassa koululaisia metsäleikkipaikasta.

-Onkos teistä kukaan koskaan rakentanut majaa metsään kaverin kanssa?

Kaikilla vuosiluokilla käsiä nousee paljon ja kokemuspohjalta on hyvä lähteä miettimään majan merkitystä rakentajalleen. Täti esimerkiksi muistaa edelleen majan, jonka rakensi yli 30 vuotta sitten Lehtoniemen koulun pihaan kavereidensa Sonjan ja Marketan kanssa.

-Mutta hei. Ei metsässä kukaan voi alkaa joka keppiin kirjoittaa, etä eskarin tai koulun. Vai mitä mieltä olette?

Ihan pöhkö ajatus, kaikkien mielestä. Paljon helpommalla siis päästään, kun ei oteta mitään valmiista rakennelmista ja sillä selvä. Ja sekin käsitetään, ettei mitään uutta ehdi rakentua, jos koko ajan aika menee entisten korjaamiseen.

-Kun ei se ole eskareiden metsä. Vaan ihan meidän kaikkien. Koko tämän kouluyhteisön. Mutta. Entäs joku silti rikkoo?

-Sille pitää silloin sanoa, että ei ole järkeä

-Nyt oli rohkea veto. Mutta entäs jos se on iso ja ei vaan uskalla?

-Sitten sanoo aikuiselle

Ok. Nyt lähtee isoa peukkua kaikille koululaisille kuuntelemisesta ja aikuisille juttutuokion mahdollistamisesta. Niin ja isoa kiitosta kaikille myös siitä, että eskareita ja tätiä on autettu monissa tilanteissa pitkin syksyä. Yhteistyö ja avunanto, silloin voittavat kaikki. Timolan koulu niin rules!

Eskarilla päivä jatkuu, mutta nyt iskee tilanne. Veo Minnalle on väitetty ihan höpöjä ”tädin suulla”. Että riehua saa jne. Oi joi. Onneksi asian selvittely hoituu nopean rehellisen ”selkärankaisesti” ja kavereiden avustuksella muistetaan anteeksipyynnötkin. Sitten vaan puhkutaan keuhkot täyteen ilmaa ja oma halloween-ilmapallo täyteen. Hui mitä ötsiköitä pompsahtelee lentoon kohti jumppasalin kattoa. Ilonkiljahduksien saattelemina.

Rauhaisaa pyhäinpäivää kaikille toivottaa valolla ja ilolla Heidi

Ruokana kalakeitto, leikkelemakkara ja ruisleipä

 

Marraskuu. Aamutuokiolla uusi kalenterinlehti herätti monta kysymystä. Ensinnäkin piti tietysti lukea kaikki siihen tehdyt merkinnät, kuten Areenareissu, uimakoulu ja keilaus, muotinäytös jne.

-Missä on se laitepäivä?

-Nämä kolme palloa on laitepäiviä. Laitteita ei voi ottaa eskarille kymmentä kerralla, joten otetaan niitä kolmena torstaina niin, että aina 3-4 lapsella voi olla oma laite esittelyssä ja mukana.

-Voisiko se joka esitti saada tuoda ekana?

-Olisiko kumminkin reilua, että nämä päivät arvotaan, kun yhteinen päätös on vähän sellainen juttu, että kukaan ei voi ajaa omaa etuaan. Vaikka idea ihan huippu onkin.

Arvonta sopii kaikille. Kuunnellaan vielä aamun riimilaulu Papun orkesteri ja sitten on jo aika kiireesti suuntailla meidän metsään ihan pihalle.

-Tuu kattomaan!

Oi voi. Yhden eskarin maja on hajotettu alkutekijöihin.

-Korjataan se kohta, mutta meidän pitää siirtää ensin tämä yksi maja kauemmas, koska tuo louhos on liian vaarallinen. Laitan tähän rajanarun merkiksi.

Koko ryhmä tarttuu työhön ja täti sytyttää nuotion tekeytymään myöhempää nakki-tutkimusta varten.

-Ope. Koululaiset kiusaa!

Oh hoh ja toden totta. Siirtotyömaalla on meneillään sellainen rajaselkkaus, että Trumpin muurikin kalpenisi. Muutama koululainen on nimittäin vakaasti sitä mieltä, että kepit ovat metsässä kaikkien ja se, että mättää niitä tahallaan toisten majapinosta rajan taakse ulottumattomiin, on ihan reilua. Kirosanojakin kuuluu. Ja eläviä puita hakataan. Eskarit ovat silminnähden pöyristyneitä.

-Tuo on ihan tyhmää

-Miten ne tekee tuollaista, vaikka ne on isoja

Sanoppa se. Mutta kunnioitettavaa on, että eskarit eivät lähde mukaan rähinöintiin, vaikka härnääjät palaavat aika aikuisen väistyessä kauemmas.

-Ei mitään järkeä

Eskareiden maja saadaan siirretyksi ja täti sopii koulunaikuisten kanssa, että käy vielä puhumassa huomenna koululaisten kanssa siitä, että meidän metsä on meille joka viikko yhden päivän ajan luokkahuone, jonne kaikki ovat varmasti tervetulleista, kunhan asioista sovitaan, eikä mitään rikota tahallaan. Meidän metsähän ei tarkoita alueen omistamista, vaan vastuuta siitä.

-Hyvä ruoka, parempi mieli. Otetaanpa eväät esiin.

Onneksi tänään sattui olemaan myös omien terveellisten eväiden päivä ja harmimieli unohtuu luonnonsiimeksessä napostellessa. Kurkkua, leipää, viinirypäleitä, mandariinia, suolakaloja, porkkanaa, näkkäriä, omppua…ja janojuomaksi vettä. Hienosti ovat eskareilla ruoka-asiat oivallettuna. Mutta voihan nakki. Aikaa rajaselkkaukseen kului niin paljon, että enää ei ehditä keittää nakkeja tulilla, vaikka hiillos onkin oikein punainen ja hyvä. Tarkoitushan oli siis vertailla, että kumpiko on parempaa nuotiolla: keitetty vai paistettu nakki.

-Paistetaan sitten pelkästään

Niin me teemme. Nakki kuin nakki. Nakki tikkuun ja hiillosta kohti.

-Hyvää!

-Saako lisää?

-Onkohan tämä jo..

-Onko tässä kuoria?

 

Iltapäivällä puuhataan omia hommia sekä talitinttiä ja hommat sujuvat tänäänkin kruunumerkillä. Se onkin jo 21 merkki ja hups heijaa, Sakarias Sammakon hopesta kirjekuorta ei löydy mistään. Tarkoittaakohan se postia olevan taas tulossa…

Pohdiskellen kirjoittelee  Heidi

Ruokana possuwokki, appelsiini/kaalisalaatti

 

Tänään päivämme sisälsi monta erilaista juttua. Heti aamusta suuntasimme kunnon ulkoilulle ja sitten vuorossa oli eskarilla omia hommia.

-Eskarit. Nyt tulee haaste. Kokeillaanko sellaista, että omat hommat saa valita ylä-tai alakertaan.

-Joo!

Jumppasalissa 2/3 leikkii omia leikkejään vanteilla ja jumppamatoilla, kun yläkerrassa puolestaan saa kerrankin hienostella rauhassa. Leikit sujuvat juuri niinkuin pitääkin. Peukkua siitä!

Päivän tutkittavana juttuna aloitimme käsittelemään valoa.

-Mitä pimeä on?

-Se on, kun ei ole valoa

-Kun ei sytytä valoja

-Hämärä on melkein pimeä

-Yö on pimeä

Hyviä ajatuksia. Kurkistetaanpa seuraavaksi pimeänlaatikkoon. Mitäs näkyy

-Ei mittään

-Harmaata

-Jotain valkeaa

-Ei täällä ooo mittään

Ok. Avataan luukku huonevalolle laatikon päältä. Mitäs nyt näkyy

-Kännykkä

-Joku tarra

-Laastaria

jne.

Jokaisen kurkkaajan hämmästys on valtava. Näkyy jo paljon, mutta entäs jos lisätään vielä sähkövaloa taskulampusta

-Monster High tarra!

-Hyrrä (joka paljastuu myöhemmin tutiksi)

-Ruuvi

-Sammakko!

Hilpeää. Pimeänlaatikko jaksaa riemastuttaa lapsia vuodesta toiseen, mutta parasta siinä on konkreettinen kokemus valonvoimasta. Samoin kuin varjoteatterilla, jota sitäkin kokeilimme tänään. Päällä on vain pieni huonevalo, joten otetaan varmistuskysymys

– Jos yhtään pelottaa pimeä, niin pitää heti sanoa.

-Minua pelotti ennen, mutta ei enää.

-Joo. Minä pelkäsin pimeää pienenä, mutta nykyään aina ajattelen, että pimeä on vain valotonta ilmaa.

-Mutta jos pimeässä on karhu, niin, silloin pelottaa

-Totta. Mutta kumpiko silloin pelottaa, pimeä vai karhu? 

Hih, päädymmme siihen, että molemmat.

Ok. Valo peruselementtin on hallinnassa, tästä on hyvä jatkaa niin marraskuun valokuvauksen kuin myöhemmin avaruusteemankin alla.

 

Ruokailussa eskareille pamahti haaste. Tädin piti hiukan pukkaista kahvilaa liikkeeelle, joten nyt sai porukka näyttää kyntensä ruokapöydässä. Sujuu, tyylikkäästi. Ei mitään hässäkkää tai meteliä, vaan maltillista ruokailua kahvilatouhuilua seuraillen. Ja ruokailu hoitui myös aikataulussa, vaikka edes munakello ei ollut päällä. Hyvä homma eskarit.

 

Sitten se päivän pääjuttu eli kahvila.

-Me leivottiin nuo

-Minä toin nuo

-Mulla on kolme euroa. Iskä antoi, ettei mee omat rahat.

-Saako ostaa mitä haluaa

Päiväkotilaiset ja eskarit pääsevät asioimaan ensin, sitten on koululaisten vuoro. Ja tässä kohtaa eskarit siis astuvat työvuoroon. Puolet on päiväkodilla aina ”levossa” eli leikkii/on tableteilla, toinen puoli auttaa myyntityössä tiskin takana. Ja sitten vaihto. Sujuu. Paitsi kun asiakkaat loppuvat.

-Mitäs me nyt tehdään?

-Joskus käy näin, että pitää odotella. Silloin siistitään vaikka pöytä. Tai laitetaan tuotteita nätisti esille. 

Eskarit ovat ihailtavan innokkaita myyntipuuhassa ja päiväkodin puolelta tulee leikkimisestä vain kiitosta ja kehuja. Huis hais vaan ja päivä on pulkassa.

-Oliko rankkaa?

-Ei

-Paitsi jos ei oo asiakkaita

-Minä olisin halunnut ostaa kaikki

-Oiskohan saanut, jos ois ollut 50 euroa

-Tai miljoona

Ei kahvilantuotto ihan miljoonaan yltänyt, mutta 234e on hieno raha! Ja ilokiloissa milli paukahtaa helposti rikki, mistä molemmista VALTAVA KIITOS kuuluu teille perheille. Ihanaa, kun jaksoitte kaiken arkihulinan keskellä panostaa ja heittäytyä mukaan. Iso peukku ja halitus teille! Ja pannu laitetaan tulille heti, kun milloin päästään viettää meidän metsän mökkeröisen tupaantulijaisia, tämä on lupaus.

Niin. Meillät puuttuu siis enää kunnostuskelpoinen leikkimökki, sopuhintaan. Voi räkä, kun tuonne etelän kehille on niiiiiiiiiin pitkä matka, sieltä pömpelin hankkiminen tuntuisi olevan lähinnä hakukysymys. Mutta täällä ”maalla” me olemme tottuneet täyttämään mökit ja varastot tavaralla, joten pikkuisen ovat tiukassa. Tori.fi-sivustolla on jo ilmoitus ja jos joku teistä kuulee sopivasta kohteesta,niin tieto otetaan isolla ilolla vastaan. Meidän metsässä olisi niin kiva leikkiä&touhuta, kun voisi hakea mökkeröisestä syntyviin ideoihin milloin mitäkin tavaraa: työkaluluista pressujen kautta vesiväreihin. Pidetään peukkuja…

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kebabvuoka ja salaatti (+erinäinen määrä kahvilaherkkuja)

 

 

 

*Hups, tämä olikin jäänyt jumiin jonnekin bittiavaruuteen. Pahoittelut!*

Näin se on lokakuu lopuillaan ja eskareiden aika siirtyä Terveyden ja kasvun aihepiiristä Ilmaisun ihmeelliseen maailmaan. Aloitimme päivän leppoisasti L-kirjaimen tutkailulla ja pakkassäässä ulkoilulla, kun iltapäivällä vuorossa olivat puolestaan iloiset 6v synttärijuhlat herkutteluineen sekä lastenparlamentti.

-Saanko minä olla se…se jolla on vasara?

-Ai puheenjohtaja? Onkos muita halukkaita?

Onhan heitä, nimittäin kaikki ne, jotka eivät vielä ole pj:nä olleet. Entten tentteniksi menee. Asia saadaan ratkaisua ja nuija kopsahtaa pöytään. Tarkistetaan edellisen kuukauden jutut ja siirretään toteutumatta jääneet marraskuulle. Sitten on uusien esitysten aika:

-Tutkitaan luita

-Pidetään muotinäytös

-Tutkitaan käärmeitä youtubesta

-Silleen, että on koko päivä omia hommia

-Laitepäivä, että saa tuoda oman puhelimen tai tabletin

– Että paljonko painaa norsun luu, se syöksyhammas

-Sähköinen lelu

Hienoja esityksiä ja tulevat kaikki kannatetuksi eli niitä kohti marraskuun ilmaisussa. Mutta vielä on päätettävä marraskuussa kuvattavan eskarielokuvan aihe eli millaisen jutun tekisimme. Ja voi ilo ja riemu. Meidän metsähän nousee esiin ensimmäisenä, että metsäelokuva tehdään. Ja siihen sitten noitia, velhoja, eläimiä, poneja, luita…

-Semmoinen kauhu!

-Hui!

Ai niin. Onhan meillä vielä yksi yhteinen asia. Nimittäin mukavuustunti. Taas on saatu 12 papukaijamerkkiä kokoon, joten on aika tehdä jotain superkivaa yhdessä. Mutta nyt ei vaan keksi…kun on jo niiiiiiiiiiiin monta juttua nuijittu pöytään.

-Hei. Entäs jos se olisikin taas yllätys?

-Joo!(*monta)

Yllätykset aina niin rules. Näillä mennään.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja punakaali/appelsiinisalaatti

 

Voi nenä, kuinka ylpeä olenkaan osaamisestanne eskarit! Päivän aluksi koululla aamunavaus ihan vimpan päälle maltilla ja heti sen perään hieno ”kasvatustuokio” viskareille. Meillä nimittäin piti olla tänään eskaviskassa kylässä Kettu Kepuli, mutta kuinkas kävi. Viskarit tulivat eskarille jo aiemmin ja aloittelivat askartelun. Ja leikkivät siinä samalla. No, me palasimme eskareiden kanssa koululta ja viskareiden oli aika siivota jäljet. Oi joi. Ei onnistunut. Ei vaikka selvä ohjeoli saatu jo monta kertaa ja tätikin käynyt muistuttamassa. Ja mikä kamalinta, leluja jopa potkittiin piiloon hyllyn alle, siivoamisen sijaan. Ou nou. Nyt tarvitaan kiireesti isojen apua ja ymmärrystä. Otetaanpa siis molemmat ryhmä yhteen ja tuumaillaan.

-Hei viskarit. Miksihän tänään ei ehdittykään Kettu Kepuloida?

-Kun me hölmöiltiin.

-Eikä siivottu.

-Totta. Ja mites eskarin leluille kävi?

-Huonosti

-Se yksi robotti meni rikki.

Eskariporukka kohtahtaa. Annetaanpa siis puheenvuoro heille.

-Me on hankittu ne lelut. Olemalla nätisti.

-Niin. Kruunumerkeillä

Jutellaan  siis tässä kohtaa auki kruunumerkki, jonka ryhmä aina saa maltilla ja mukavasti sujuneesta päivästä. Niitähän eskarit ovat keränneet jo yhden kokonaisen 10 rivin ja lisäksi jo yhtä vaille täyden 20 rivin.

-Niin. Ne (lelut) pitää laittaa paikoilleen aina lopuksi. Eikä potkia.

Lisäksi eskarit huomaavat tässä kohtaa itse, että heiltä ei ole myöskään mennyt mitään lojujienlaatikkoon, koko lokakuussa. Vau. Se on kyllä iiiiiiiiiiiiiiiiso loikka elokuuhun verraten.

-Mitenkähän me nyt sitten ensiviikolla toimitaan?

Tähän osaavat hienosti vastata niin eskarit kuin viskarit: siivotaan leikit reippaasti, ei riehuta ja ei rikota mitään. Ok. Vielä hoidellaan anteeksipyynnöt ja sitten asia on käsitelty. Tästä eteenpäin, yhdessä oppien.

 

Iltapäivällä eskareilla oli sitten puukäsityötä, jossa aloitimme välityönä tekemään talitinttiä. Mistä ei sitten sen enempää, turha kysellä. Mutta se on ilo sanoa, että pienellä etukäteistuumailulla ja paikanvaihtoilla saatiin puukässäkin sujumaan koko porukalta maltilla ja häpsöttelemättä, isoa peukkua siitäkin.

 

Kruunumerkkipäivästä iloiten kirjoittelee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, ruisleipä ja juusto

 

Syksyn hämäriä päiviä parjataan usein harmaiksi ja ankeiksi, mutta meillä ei kyllä meno ollut tänään siihen suuntaankaan.

-Hyvää iltaa

Hilpeily alkaa heti aamusta, kun päiväkoti heittäytyy ilolla hämäränhyssyyn: yökkärit päälle puuhataan koko päivä ja kaikki muukin on nurin kurin: reppu on vaihtunut käsilaukkuun, paita on päällä väärinpäin, samoin eripariset sukat, letit on letitetty alhaalta ylös… Ja entäs eskarilla. Penkkipaikat ovat miten sattuu, aamutuokiotaulussa kalenteri on nurinpäin, jumppasalissa palaa vain lavan valot…

Onpa siis hyvä, että koulukummit ovat lupautuneet tekemään meille jumpparadan saliin, meiltähän olisi saattanut rakentua vaikka mikä mörönluola. Ja kummit myös näyttävät, että kuinka radalla liikutaan: rekki, trampoliini, aidat, köydet, renkaat, liukumäki… Ja eikun viipottamaan. Kiitos taas kummit, kun autoitte meitä. Oli huippukivaa liikkua kanssanne.

Sekin on huippu juttu, että kirjastoauto ajaa tänään noin niin kuin yövuorossa, eikä Pekka hämmennykään tippaakaan, vaikka ovelta puskee joukkoa hyvää iltaa toivotellen, vaan heittäytyy rennosti menoon mukaan todeten tulomatkan ajo-olosuhteista: ”Hämärää ja liukasta”. Selvästi siis hämäränhyssyistä. Palautus ja lainaus sujuvat reippaasti ja pian voidaan jo toivottaa

-Hyvää illanjatkoa

Eskarilla vuorossa on sitten iltapala, joka toteutetaan lokakuun lastenparlamentin toivomana terveellisenä coctail-tikkuna. Tai meidän tikku on kyllä ”hiukan” isompi, jotta siihen saa kerätyksi kaikki valitsemansa kymmenen terveellistä syötävää seuraavista vaihtoehdoista; kurkkua, tomaattia, paprikaa, rinkeliä, juustoa, nakkia, lihapullaa ja viinirypäleitä. Niin ja sellainen sääntö, että samaa saa ottaa korkeintaan kaksi.

-Höh. Minä olisin ottanut pelkkiä nakkeja ja lihapullia

-Viinirypäleet on parhaita

-Minusta kaikki

-Kato. Tää on tikkari

-Minä otin ensin kolme eli voin ottaa vielä…seitsemän

Matemaattisen terveellinen iltapala tulee syödyksi ja hyssyilyt saavat jatkua omina hommina discon ja lisäjumpan muodossa. Ja tietysti taskulamppuillen. Sitten onkin jo aika lähteä koulun ruokalaan syömään, missä koululaiset vähän ihmettelevät, että what, kun yöpukukansa puskee iloisesti sisään.

-Tänään yögrilli tarjoaa makkaraa muusilla. Saako olla ketsuppia?

Johtuukohan se nurin kurin päivästä, että munakello ei ehdi pirisemään lainkaan ruokalan sulkeutumisen meriksi, vaan koko porukka on palauttanut astiatkin peräti 8 minuuttia etuajassa. Hyvä eskarit!!!!!

Hyssyn päätteeksi luetaan vielä iltasatu ja sitten onkin aika, hooooooooooooh hoijaaaaaa, alkaa heräillä uuteen aamuun. Huomenta eskarit ja hyvää viikonloppua.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana uunimakkara, muussi ja salaatti.

 

 

Millaista olisi kerätä polttopuut aamuisin mukaan kouluun tullessa? Varoa tiellä hurjistunutta norsua? Kantaa vettä päänpäällä? Etsiä kultaa hiekka-aavikolla? Pitää ranneveistä petoeläinten varalta? Tällaisia asioita eskarit pääsivät ihmettelemään tänään, kun Eero rehtori huikkasi aamulla, että olemme halutessamme lämpimästi tervetulleita mukaan kuuntelemaan koululle työstään kertomaan tullutta lähetystyöntekijä Annia. Tietysti me halusimme ja ette usko miten mallikkaasti eskarit hommasta taas suoriutuivat. Esitys kesti kokonaisen tunnin ja koko porukka jaksoi sen mallilleen. Papukaijamerkkiä pukkaa eskarit!

-Montako vuotta sinä olet?

Tämän tärkeän kysymyksen esitti yksi eskareista ja sai vierailijan naurahtamaan heleästi:”77 vuotta”. Sekin on peukun paikka, rohkeus kysyä ääneen ja vieläpä koko koulun kuullen. Loppuun sitten  iloinen loppuhyppy yhdessä Annin kanssa ja sitten jo suunnattiin eskarille pukemaan, sillä meidän metsässä odottivat ihan pihalla-päivän siivoustalkoot.

-Muovia!

-Laskinsiruja

-Täällä on rautaa

Voi räkä, miten kamalasti roskaa onkaan kerättäväksi jätesäkkiin. Varsinkin, kun haravoimme metsää läpi tiheänä etsintäketjuna, tärkeä ensiapu-ja erätaito sekin.

-Paljonkohan tämä roskasäkki painaa?

Jokainen saa kokeilla nostamalla ja arvioiden vaihdellessa kolmesta kilosta tuhanteen.  Iltapäivällä sitten säkki vaakaan ja tarkistus. Viisi kiloa. Mutta entäs jos kokeillaan samankokoista säkkiä täynnä majaleikkilakanoita?

-Sata kiloa

-30 kiloa

-En minä edes jaksa nostaa tätä!

Oikea tulos on 20 kiloa. Nyt on hyvä vielä punnita jokaisen oma paino sekä mitata pituus. Ja vaaka saa jäädä eskarille, sillä tietysti muitakin asioita saa arvioida ja mitata, kun kerran innostusta on.

 

-Milloin me kirjoitettiin sinne lautakunnalle?

-Minusta se oli lokakuun alussa.

-Ei ole tullut bumerangia (hihitystä)

On aika hienoa huomata, kuinka hyvin eskarit ovat sisäistäneet yhdessä päättämisen idean. Kuten keskiviikkona, kun aamutuokiolla puhuimme YK:sta. Heti eskarit oivalsivat, mitä tarkoittaa, että kaikilla maailman mailla on mahdollisuus kertoa oma esityksensä asioihin ja sitten päätetään.

-Ei kun äänestetään

Niin juuri. Pahoittelut termivirheestä.Demokratia ennen kaikkea.

 

Valolla Ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku

 

 

 

Tänään piti alun perin olla Tarmon sählykoulu, mutta aikataulusekaannuksen vuoksi se siirtyikin marraskuulle. Eskareille asia ei tuottanut suurta harmia, vaan aamupäivä sujui ihan mukavasti omissa hommissa ja ulkoillen. Ulkoilulla otettiin tosin Jäämiestä sekä Piilohippaa, noin niin kuin oikein urheilumielessä.

Ruokailussa oli sekä iloinen että hiukan haikeakin fiilis, kun ruokaraketeista oli värityksessä viimeinen nappularivi.

-Onneksi ei ollut tänään mitään inhokki ruokaa. Saan kaikki turbotähdet.

Itseasiassa aika moni eskari sai hankittua kaikki turbotähdet, mikä siis tarkoittaa, että lautanen on syöty tyhjäksi kymmenen päivää peräkkäin. Huippusuoritus, abloodeja siitä.

-Kymmenen? Sehän on kaksi viikkoa???

Voi ilo ja riemu, mutta näihin viikkoihin on mahtunut turbotähtien lisäksi monta itsensä ylitystä maistelussa ja myös selvää oivallusta siitä, että ruokaa voi ottaa ensin vähemmän ja hakea sitten lisää. Hyvä projekti siis. Rohkeat eskarit rules!

 

Iltapäivällä otetaan sitten haltuun numero 2: liitutaululle, askarrellen ja parinoppaa pelaten.

-Kato!

-On muuten hieno. Ja tosi hieno koukku.

-Minusta tämä on paras

Liitutaulu on ryhmäinnostuksen jäljiltä kakkosten vallassa, eikä ainoatakaan  s-kirjainta ei ole päässyt puhahtamaan sekaan.

-Kakkonen on helppo.

Totta. Ja helppoa on kaikkien myös valita ja esitellä omasta mielestään onnistunein tuotoksensa.

 

Päivä jatkui vielä varsinaisen eskarin jälkeen seurakunnan koko päiväkodille suuntaamalla tuokiolla aiheesta erilaisuus ja ystävyys. Ihanasti oli lastenohjaaja Sari taas koonnut musiikilla rikastetun lattiateatterin, jossa pilkuton leppäkerttu kipuili erilaisuutensa kanssa. ”Kaikki me olemme yhtä tärkeitä, vaikka erilaisia olemmekin” Sari sanoo lopuksi ja pyytää jokaista katsomaan vierustoverista, että mitä yhteistä/eroa tämän kanssa huomaa. Erot löytyvät helposti

-Minä olen ruskeampi

-Me ollaan ihan erit

-Pitkä tukka

Mutta toki yhteneväisyyksiäkin on, kun pikkuisen apua annetaan

-Montakos nenää sinulla on?

-Yksi

-Entäs kaverilla

-No yksi (hihitystä)

Mukava ja lämminhenkinen tuokio. Kiitos suuresti Sari, kun vierailit luonamme.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana lihakastike, perunat, vaalea leipä ja vihersalaatti

Lokakuun Terveys-teema alkaa olla lopuillaan ja siihen toivottu porkkanatutkimus vielä hiukan kesken. Lähestyimme siis aihetta tänään leipomalla porkkanasämpylöitä.

-Kädet ylös, olette pidätetty!

Käpälät katossa käsien ekstrasuperhyperpesijät asettuvat ruokalassa pöydän ympärille. Ensin katsotaan aineet ja sitten jokainen pääsee vuorollaan lisäämään ja hämmentämään.

–Paljonkos meillä on jo nestettä?

-Kolme desiä vettä ja kaksi sitä maitoa

-Eli viisi

Arkimatematiikkaa parhaillaan. Kuten myös päättelyä.

-Paljonkohan me on jo lisätty jauhoja?

-En tiiä

-Kuka pani niitä ekana?

Ja siitähän asia sitten laskemalla jo selviääkin. On ilo seurata, kuinka innoissaan eskarit ovat leipomisesta ja entäs, kun omat sämpylät saadaan maisteluun uunista. Namskis. Myös ruokalassa leijuva tuoksu on ihana.

-Kyllä on hyvä sämpylä

-Totta puhut. Muistatteko vielä mistä aineista taikina tehtiin?

Lällärihelppo kysymys. Hiiva, vesi, maito, porkkanaraaste, sämpyläjauho, vehnäjauho, siirappi, suola ja ruokaöljy. Hyvä eskarit.

-Minä vien tämän toisen kotiin

-Minäkin. Tämän isomman, niin siskokin saa puoliksi

-Minä vien isoveljelle

-Ja minä annan teille papukaijamerkin. Hienosta leivonnasta ja maltista.

 

Iltapäivällä jatketaan nikkarointia puukäsitöissä ja vielä vaan pitää jaksaa sahata.  No, onneksi aletaan olla voitonpuolella, sillä kaikilla on jo vähintään 5/6 palasta valmiina. Ensiviikolla päästään siis jo liimaamaan ja naulaamaan. Tunnin lopulla  siivotessa iskee sitten tilanne, kun muutama eskari meinaa alkaa hippashupsuttelun. Ensin nousee yksi sormi ja sitten vielä, voi dääm, toinen. Oi joi. Otetaanpa siis porukalla tuumaustuokio.

-Mitähän me tehdään, kun nyt ei maltti riitä millään? 

-Sitten ei voi tulla puukäsitöihin

-Niin. Voi sattua vahinko.

-Minun pitää nyt ihan miettiä tätä juttua. 

-Ensiviikolla pitää olla maltillisemmin.

Sepä se. Vaikka työkalut onkin laitettu pois, on liika vauhti silti vaarallista sisätiloissa ja varsinkin ahtaassa puukäsityöluokassa.  Mutta näistä me opitaan ja ensivuonna koululaisina tämä porukka rakentaa hienosti vaikka vallan mitä.

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerpihvi, perunamuusi ja kaalisalaatti

 

 

 

Syyslomalta palasi iloista porukkaa ja puuhattu oli monenlaista. Oli hoploppailtu, askarreltu, kylpylöity, leikitty, juhlittu ja jopa hiihdetty. Mutta mikä tärkeintä kaikkein tärkeintä, myös levätty. Ja koska loma on ohi, muuttuu myös kynnysjonojärjestys, siinä sitä onkin taas lukemista, että kuka on kenenkin edessä ja takana. Mutta vielä sitäkin suurempi muutos on luvassa huomisesta eteenpäin.

-Eskarit. Te olette osoittaneet niin hienoa malttia, että nyt me voidaan muuttaa lukuleposet kokonaan tänne eskarille.

-Ai joka päivä?

-Kyllä. Paitsi perjantaina, kun minä luen Risto Räppääjää päiväkodin nukkarissa.

-Ai ihan pitkän aikaa ollaan täällä?

-Mitä tarkoitat?

-Niin kuin ensiviikkokin

-Joo. Niin kauan kuin sujuu

-Jee!(*monta)

-Mutta sillä ei saa kiusata pienempiä, että meillä on lukuleposet

Vau. Miten hieno oivallus. Sillä päiväunet, ne nyt vaan ovat monelle lapselle hoitovuosien kestoinhokkeja. Ja huom, riippumatta millään tavalla siitä, tarvitseeko unta vai ei.

 

Päivän kirjain oli E, johon liittyykin ErityisEhto.

– Lähdetään ylhäältä. Ensin selkä ja heti jatkoksi jalka. Sitten pää ja viimeiseksi käsi.

Hienosti sujuu eskareilta liitutaululle, mutta pieni keskustelu käydään siitä, miksi kirjainta ei vain voi tehdä niin kuin haluaa. Tai on tottunut.

-Siinä on sellainen opettajien toive, että eskarissa yhdessä opeteltaisiin tekemään kirjaimet oikein. Että sitten kun koulussa kirjoittaa paljon, on helpompaa ja nopeampaa. Ja siinä on myös se ohje asia. On tärkeä osata kuunnella ohje ja toimia juuri sen mukaan.

Asia tuntuu olevan sillä selvä ja E otetaan haltuun mallikkaasti. Se onkin jo aakkosjunan kuuden kirjan. Ja läksyjähän siitä tärähtää myös, ehdottomasti.

 

Iltapäivällä juhlitaan synttäreitä ja opetellaan lähestyvä halloweenin hengessä uusi peli, silmäniskumurhaaja. Idea on yksinkertainen, jos murhaaja iskee sinulle silmää, on kellahdettava maahan. Ja poliisi yrittää selvittää tarkkailemalla syyllisen mahdollisimman nopeasti. Kuulostaa helpolta, mutta eipäs se olekaan niin helppoa luoda katsekontaktia toiseen. Harjoittelu vie muutaman kierroksen, sitten alkaa toimia. Voi ilo ja riemu, miten hilpeää on, kun eräs vinkkaaja onnistuu kellauttamaan lähes kaikki, ennen paljastumistaan.

Päivän päätteeksi tehdään havainto. Hommathan ovat sujuneet mallikkaasti, ihan kruunumerkin arvoisesti.

-Se on 18 eli enää kaksi

-Se voi tulla tällä viikolla

-Papukaijamerkkejäkin puuttuu enää kaksi

-Mutta se on eri juttu. Ne on silleen yksinkin saatavia.

Totta. Hyvästä käytöksestä on molemmissa kyse, mutta hiukan eri näkökulmasta vain.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana lohikiusaus ja omena/punajuurisalaatti

 

 

MAILARYHMÄ, VPK, NINJAGO ja MAALITYKIT. Siinä aamun eskaviska sählyturnauksen joukkueet. Jumppasali on jaettu kahteen pelialueeseen: sählyareenan ja sisäjalikseen. Sekajoukkueet pelaavat toisiaan vastan kuuden minuutin erissä ja kenttäpuolia vaihtaen.  Että voikin olla kiva ja reilu meininki! Ja sehän näkyy pelaajien omassa loppuarviossa, kun ilmaan nousee pelkkiä kolmosia. ”Eskarit. Minä huomasin, että te osasitte ottaa hienosti huomioon pienemmät ja syöttää palloa” Eija antaa loppupalautetta. Ja täräyttää papukaijamerkin.

-Toinen!

Niinpä. Myös kirjastoauton Pekka antoi eskareille papukaijamerkin.

-Montako meillä jo on?

-9

-Eli kolme vielä ja sitten on taas mukavuustunti

 

Ruokailulla pohditaan hirvenmetsästystä ja yleensäkin kolariuhkan aiheuttaneita eläimiä, mutta aivan erityisen vahvasti mielissä on jo lomapäivät ja suunnitelmat: mummolaan, kylpylään, Hoploppiin, leirille jne.

-Minä askartelen. Ihan kotona.

-Minulla on synttärit huomenna ja tulee kaverit

-Minä ostan kaksi kiloa karkkia. Tänään.

 

Eskaripäivä on lopuillaan ja niinhän sitä sanotaan, että ei kaksi ilman kolmatta.

-Tiedättekö. Ei mitään jähinää tai höpötyksiä tänään. Onpa kuulkaa ihan huippua jäädä lomalle kruunumerkillä.

 

Valolla ja ilolla kaikille eskareille perheineen isoista ihanaa syyslomaa toivottaa   Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, vaalealeipä ja vihersalaatti

-Miten ollaan syntymäpäivillä?

Sen kettu Kepuli halusi tänään tietää, sillä hän oli saanut kutsu Siiri hiiren synttäreille, elämänsä ensimmäisen. Onpa siis hyvä, että eskaviskat näyttävät käpälästä pitäen, kuinka synttärisankaria tulee tervehtiä ja osaavat muuttaa itsensä mitä hienoimmiksi lahjoiksikin. Myös yhteiset synttärileikit ovat kivoja, aluksi.

-Tyhmä leikki

Oi joi. Nyt pillahtaa Siiri itkuun, eikä se tällä kertaa ole Kepulin vika.

-Miksi leikki muka oli tyhmä?

-Kun mä jäin heti

-Ai. Onko leikki sitten tyhmä, jos joku jää?

-Ei!(*monta)

-Mitenkähän…Jos kukaan ei jäisi, olisiko se edes leikki?

Kepuli on ihan ymmällä ja hienosti ryhmä työstää tilanteen oivallukseksi, anteeksipyyntöineen kaikkineen. Ja johan on taas Siirin suupielet ylöspäin. Mutta huh hei, riita ja rähinä meinaavat alkaa uudelleen jo seuraavassa leikissä.

-Ja minä kun luulin olevani se Kepuli

Hilpeää. Kukaan ei tunnu huomaavan, että tänään Kepuli on varsin kelpo repolainen, mitä nyt hiukan ujostelee. Joka kerran keksitään, se saa mitä tilaa.

 

Iltapäivällä eskareilla on puukässää ja sahat suorastaan soivat. Ja niin pitääkin, sillä lautaa on haettu 20 metriä ja jokaiseen jakkaraan on tehtävänä monta osaa. Työpiirros liitutauluun ja laskemaan

-8

Voi ilo ja riemu, höyläpenkitkin on korjattu ja kaikki 10 eskaria saavat kappaleensa yhtä aikaa kiinni. Rennosti ja maltilla, edestakaisin. Selkäsahat ja sahat kiertävät, keskittyminen on huipussaan. Ja koska luokkakin saadaan siivotuksi lopuksi huolella

-Eskarit. Nyt oli ihan huippusuoritus. Se on papukaijamerkin paikka.

Vielä ehditään pienet omat hommat eskarilla ja sitten onkin aika suuntailla kotiin.

-Huominen ja alkaa loma!

Ajatella. Huomenna annetaan viimeiset mehut raita/pikkusählyturnauksessa, sitten vaan lomalle lekottelemaan. Freedom rules!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana porkkananapit, yrttikastike, perunat ja vaalealeipä

 

Tänään ihan pihalla päivän aiheena oli ensiapu ja homma saikin todenpohjaisen startin, kun eteisessä pukiessamme jumppasalissa pieni viipottaja törmäsi köyteen sillä seurauksella, että verta alkoi tulla nenästä. No, tästähän me otimme tietysti metsätunnilla ensimmäisen harjoituksen eli etsimme omasta nenästä ruston ja sen avulla paikallistimme kohdan, jota pitää painaa, niskan ihan pientä taakse kallistamista unohtamatta. Ja sitten istutaan ja odotellaan rauhassa. Toimintaohje kerrotaan myös vierustoverille, joka on leikisti saanut tällin nenäänsä.

-Sun pitää painaa tuosta. Ja päätä vähän taakse. Sitten vaan ootat.

-Tee tälleen.

Molemmat ohjeet ovat ok. Ja sekin tuumataan, että jos verta tulee paljon, niin sitten etukumaraan ja kylmää niskaan, mutta se on jo aikuisen avustamista vaativa juttu se.

-Mulla tulee joskus verta yöllä

-Tai jos kaivaa nenää

Useimmilla on omakohtaistakokemusta tästä asiasta.

Toinen opeteltava taitomme oli tänään nilkkansa nyrjäyttäneen kuljetus ja sen esityisjuttuna kuninkaantuoli. Oikeastaan neliönmuotoisesta käsiotteesta muodostuva tuoli ei ole helpoin tapa kuljettaa potilasta, mutta mitä parhain luottamusharjoitus se on. Ja mikä tärkeintä, hauska. Kaikki pääsevät siis sekä kantamaan, että matkustamaan.

Ensiapuun kuuluu aina myös tuumailu, joka tänään koski avun hankkimista. Miten toimitaan, jos sattuu vahinko?

-Voi soittaa sairaalaan

-Ei. Kun aikuiselle. Äidille. Tai isälle.

-Milloinkahan pitää soittaa?

-Heti.

-No entäs jos ei ole puhelinta? Tai akku on loppu?

-Sitten pitää hakea aikuinen. Heti.

-Totta. Tärkeintä on, että saa aikuisen apua jotenkin paikalle. Ja sinne 112:n saa soittaa, kun sanoit äsken siitä sairaalasta.

Lisäksi otetaan haltuun toimintaohje tilanteessa, jossa oma tai jonkun toisen kieli on jäätynyt rataan kiinni.

 

Siinä tärkimmät ja sitten on omien metsähommien vuoro. Viimeviikolla startannut Pompelipossa leikki jatkuu ja saa tänään eskarit muuttopuuhiin, kun vanhat majat päivitetään uusille kulmille. Yhteistyössä ja koko porukalla toimien, hieno homma.

-Nyt levätään. Tulkaa tekin tänne, kun autoitte.

Mutta yksi asia eskareita suututtaa.

-Ope. Minä en tykkää, että meidän metsä on sotkettu.

Totta. Metsänlaidassa on kamalasti roskaa; karkkipusseja, peltipurkkeja, pahvinpaloja, muovikassi…

-Meidän pitäisi siivota täällä. Kunnolla.

Tästä olemme kaikki samaa mieltä, joten sovitaan, että heti loman jälkeen pidetään talkoot ja pannaan paikat kuntoon. Eikä anneta kenenkään enää sotkea. Iso peukku eskarit, te sitten osaatte hienosti nämä luontoarvot.

 

Ruokailulla sivutaan kulttuuria kevyen hilpeästi. Koululaiset ovat tehneet Aleksis Kiven-päivän kunniaksi taululle piirroksen seitsemästä veljeksestä kivellä, eikä täti malta olla paljastamatta, että eräs veljeksistä oli rehtori Eeron kaima.

-Onkohan se tuo iso?

Eihän se, mutta Eero on pöydänpäässä heti juonessa mukana ja sanoo, että vaikkei hän ole koskaan kivelle pakoon päätynytkään, niin kaikillahan sitä joskus sattuu ja tapahtuu. Oho. Eskareiden silmät loistavat.

 

Päivän lopuksi on eskarilla omia hommia ja täti ehtii mukaan neppikisaan. Hyvältä näyttää takasuoralle asti, mutta hutitönäisy vie auton ulos radalta ja niin vain on taivuttava kakkoseksi.

-Älä välitä. Kato, sinä olet varmasti hyvä jossain muussa.

Voi ilo ja riemu. Tällaisen yleisön kanssa uskaltaisin kokeilla mitä vain.

Valolla ja Ilolla viestittelee Heidi

Ruokana kalakeitto, vaalea leipä, maksamakkara&kurkku

 

 

Eskareiden päivä oli tänään varsin omatoiminen. Aamutuokiolla katsotiin ensin hoideltavat kynähommat valmiiksi läksyvihkosta ja sovittiin tablettisäännöt, sitten he suuntasivat reippaasti lukukasseineen Annen hoiviin päiväkodinpuolelle, mistä puolestaan eläintenviikon kunniaksi meille kilpikonnia tulivat ihmettelemään viskarit & pienet. Tunti kuluu joutuisaan

-Meni hyvin!

-Saatiin tarrat!

-Muistin laittaa läksymerkin

Toden totta. Supriloista porukkaa palaa eskarille ja hienosti on sovitut hommat hoideltu. Ja tavarat huolehdittu mukaan. Hyvillämielin siis omiin hommiin.

Ruokailussa puheeksi lähtee edellisvuosi, jolloin osa nykyisistä eskareista on ollut jo viskareina eskariryhmän mukana.

-Minä haluaisin vanhan open takas

-Niin minäkin

-Oletko sinä täällä vielä ensi vuonna?

Auts. Aina se vaan vihlaisee. Mutta ei lasten kommentissa ole mitään pahaa, siitä on otettava opiksi. Selvitetäänpäs siis

-Mikä teillä silloin oli erilailla?

-Käytiin Hoplopissa

-Uimakoulu

-Saatiin tehdä…jotain

Ok. Tuumaillaan siis ensin Hoplop eli retkiasia. Tai siis paremminkin se, että joku reissu tulee tänäkin vuonna, mutta tarkemmin ei vielä voi tietää. Sensijaan uimakoulut on jo sovittu, kuten on juteltu. Mutta tuo jonkin tekeminen

-Minusta on tärkeää ja reilua, että sellaista saa tehdä edelleenkin, mikä on ollut kivaa. Teidän pitää vaan muistaa kertoa minulle, mitä se oli. Kun minä en voi tietää. 

Ahaa, nyt esiin nousee ruokala-asiat. Eli miksi ei saa mennä istumaan mihin haluaa. Tai ottaa ruokaa (lettuja/uunimakkaraa) lisää, niinkuin ennen. Muistellaan ensin elokuuta, jolloin ruokalassa ruoka jäi höpöttämiseltä syömättä ja meteli oli kuin huutokauppassa. Siksi tarvittiin ja tarvitaan edelleen istumajärkestys. Ja ruoka-asiassa on taas sovittu, että isot 5-6lkalaiset saavat hakea lisää, jos ruokaa on.  Ja viimeisenä isojen kanssa ruokailevat eskarit saavat lisää puolet isojen määrästä (esim. 1/2makkaraa tai 2 lettua),mikä sekin on aina enemmän kuin aiemmin ruokailevilla, jotka eivät saa lisää ollenkaan. Ok. Ainakin tämä asia on nyt puhuttu. Ja muutkin puhutaan, jos mitä mielenpäälle nousee.

 

Iltapäivällä eskarit ulkoilevat koulunaikuisten valvonnassa, jotta koulaiset vuorostaan pääsevät tutustumaan kilpikonniin. Eskareista olisi etukäteen ollut hirmuisen mahtavaa, jos rehtori Eero olisi ehtinyt heitä vahtimaan, mutta kyllä heille kaikki muutkin käyvät. Taas vierähtää tunti joutuin ja eskarille palaa iloista porukkaa

-Meni hyvin

-Onko nyt kruunumerkkipäivä?

-On. Varmasti. Te olette hoitaneet hommat tänään tosi hienosti. Ja siksi kaikki päiväkotilaiset ja koulaiset ovat saaneet nähdä kipikonnat. Kiitos eskarit.

Valolla ja Ilolla viestittelee Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja punajuuri/omenasalaatti

Eskaviskat jatkoivat tänään draamatyöskentelyä kettu Kepulin parissa. Kepuli oli nimittäin löytänyt itselleen ystävän, Masa mäyrän, jonka kanssa oli kiva leikkiä. Ihan kuin eskaviskareidenkin oman parin kanssa: taputella, voimailla, hippastella… Mutta. Entäs kun metsän laitaan ilmestyy uusi kettu. Tyttö sellainen.

-Moi. Minä olen Minttu. Leikitäänkö?

Voihan nenä tai kuono, taas palaavat riita ja rähinä sekä joutava juonittelu. Leikit eivät onnistu mitenkään, piilosessakin Masa ja Kepuli häipyvät omille teilleen, eivätkä vastaa edes äänimerkkiin. Mutta Minttu ei lannistu, vaan panee pojat maistalemaan omaa keitostaan, tosi epäreilussa parivanteessa. ”Tylsä leikki”, joku eskaviskoista toteaa ääneen. Totta. Mikä siis neuvoksi?

-Pelissä pitää olla säännöt. Ja kaikkien tietää ne.

Aika upeasti oivallettu. Ja toimii myös käytännössä. Otetaan parempi leikki ja kaikilla on taas kivaa yhdessä. Jee! Jumppasalin päätteeksi jatketaan vielä pienryhmänä hetki omaa kivistä kettuystävää, missä tänään tarvittiinkin erityisen paljon malttia liimailun ja leikailun parissa. Mutta sujuuhan se ja apua saa, kun pyytää. Hyvä eskaviskat, tässä ryhmässä on potentiaalia!

 

Iltapäivän hommana eskareilla on K kirjain. Ensin avataan ääntä laittamalla tavuttaen sanoja mäelle: karkki, kumi ja

-Kakka?

-Koolla alkaa ja kaksi tavuakin on. Kyllä sen voi mäelle laittaa. Mutta ottakaahan varoilta nenästä kiinni.

Seuraavaksi harjoitellaan kirjainhahmo liitutauluun, otetaan aakkostaululaulu, maistellaan ja etsitään K suusta peilaillen sekä vertaillaan sitä jo löydettyihin äänteisiin. Sitten ovatkin vuorossa kynähommat.

-Kato! (hämmästynyttä iloa)

-On muuten hieno K. Kynäkäsi oppii, kun sitä opettaa. Tehdään taas riville vähintään yhtä monta k-kirjainta, kuin on ikävuosia

-Mulla on jo 22

-Muistathan takkailla, että kirjaimen tunnistaa 

-Saako tehdä tän koko rivin täyteen?

-Tässä on varmaan jotain 60

Tätiä hymyilyttää. Syyskuussa nämä olivat niitä ihan kamalan vaikeita ja tylsiä kynähommia. Harjoitus tekee mestarin ja onnistumisesta seuraa hyvä mieli. Sitä kohti siis, vielä tarvitaan 24 matkustajaa aakkosjunaan.

 

Valolla ja ilolla Heidi

Ruokana broilerkastike, riisi ja punakaali/appelsiinisalaatti

Porkkana, terveyskuukauden kulmakivi. Lähestymme tuota värikästä juuresta tänään sähköisesti, googlella.

-Google on hakukone ja siitä löytyy ihan hirveästi kaikenmaailman tietoa. Mutta silti se ei ole viisas. Niinkuin ihminen. Keksittekö miksi?

-Se ei ole elävä. Se on kone.

Nykylapset ovat aina vain nuorempina perillä sähköisenmaailman jutuista ja näistäkin eskareista jokainen oli käyttänyt tablettia, pelamiseen ja kuvaamiseen. Mutta tiedonhaku onkin ihan uusi juttu. Tehdään siis kaksi ryhmää ja kirjoitetaan mallikortista tablettien hakukenttään PORKKANA.

-Nyt se suurennuslasi

Voi ilo ja riemu, porkkanoitahan sieltä ruudulle pomppaa. Ja kun vielä valitaan kuvahaku, niin alkaa olla tarjonnassa melkein ylitarjontaa. Molemmat ryhmät valitsevat yhden kuvan esittelyyn ja sitten lisätään kortista hakukonekenttään porkkanan perään uusi sana: RAASTE. Ja taas päästään ihastelemaan laajaa kuvavalikoimaa. Samoin kuin LAATIKKO ja HILLO sanoilla. Paitsi, että laatikon kohdalla sattuu hauska juttu.

-Hei. Tää ei nyt ole oikein. Tähän ei tule niitä.

-Ootahan niin katsotaan. Juu, teillä lukee tässä PORKKANALaaTuluu

Iloinen nauru helisee tutkijoiden keskuudessa. Lisätäänpäs porkkanan perään LAULU ja hakukentäksi pannaan video…”Popsi popsi porkkanaa..”kahjahtaa melkein sekunnilleen yhtä aikaa  molemmista koneista. Tutusta lastenlaulusta löytyy myös aika monta versiota, mutta ei juuri muita lauluja. Onneksi sentään vihanneslaulu, eskareille entuudestaan tuttu sekin.

Porkkanatutkimus kestää reilun 20 minuuttia ja sen aikana ehditään havaita ja oppia monenlaista. Jo ryhmässätoimiminen laitteella vaatii malttia sekä keskittymistä, lukutaitoiset pystyvät tukemaan toisten kirjoitustehtävää, kuvista lähtee liikkelle spontaania keskustelua ja valinta edellyttää kaikien ryhmänjäsenten kuulemista. Eikä porkkanakaan näytä aina samalta tai ole edes oranssi. Työskentelyssä ei siis ole kyse mitään epäsosialista ruuduntuijotuksesta, vaan yhdessä  oppimisesta. Ja mikä hienointa, ruokailussa eskarit palaavat pohtimaan hakukonetta

-Tietääkö se maailman vanhimman ihmisen?

-Voiko sillä etsiä nimeä?

-Mitähän tulisi, jos laittaisi maailman painavin eläin?

-Löytäisikö se minut?

Sovitaan, että hakukonetta saa jatkossakin käyttää asioiden ja tietojen etsimiseen.

-Eli voi googlata

No juurikin niin. Mutta googlaamallapa ei voikaan kokea päivän muita huippujuttuja, kuten räntäsadetta, tablettikynäilyä, ruokarakettien nappulaväritystä, lukutuokion korppiräppiä jne. Tietotekniikka on hyvä väline, pieninä määrinä.

Valolla ja ilolla hyvää viikonloppua kaikille toivottaa Heidi

Ruokana silakkapihvit, perunamuusi ja kiinankaalisalaatti

 

Tämä päivä oli hyvä, vaikka ei pieniltä jähinöiltään ja kähinöiltään ihan kruunupäiväksi yltänytkään. Mutta mukavasti normi. Aamulla meillä oli Viriltä Reetta taas liikuttamassa eskaviskoja jumppasalissa monin tavoin: hippastelua, joukkueviestejä ja leikkivarjoilua. Minkä perään olikin hyvin malttia askarrella ruokaraketti eli oman maistelun seurantakaavake, johon väritetään seuraavan 10 eskaripäivän ajan nappuloita oman maistelun mukaan. Raketit siis ruokalanseinälle ja eikun syömään. Lihapullat näyttävätkin maistuvat tänään erityisen hyvin ja tyhjän lautasen turbotähtiä näyttää olevan luvassa useita.

-Saako puolikkaalla näkkärillä nappulan?

-Saa. Oranssin.

-Minkä saa maidolla?

-Sinisen

-Mitä, jos söi kaikki?

-Maidosta sininen, perunasta keltainen, lihapullista punainen, salaatista vihreä ja leivästä oranssi nappula.

-Mä sain kaikki! Ja turbotähti tyhjästä lautasesta.

Lautaset tyhjenevät ja nappuloita väritellään raketteihin. Kaikki eivät tietenkään pidä kaikesta, mutta ei se haittaa, sillä nappuloita tulee silti jokaiselle. Ja tietysti ruoka herättää myös keskustelua.

-Jos olisi aloitettu eilen, niin minulla olisi ollut tyhjä lautanen.

-Sinä tykkäät siis lasagnetesta?

-Oispa hernekeittoa, silloin minä saan varmasti turbotähden.

 

Ruokailun perään mennään puukäsityöhön, jossa jatkuu jakkaralautojen sahailu ja viilaus. Niin ja ensiviikkoa varten katsastetaan myös vintilä eli käsipora, jolla pitäisi saada aikaan kolme reikää jokaisen luontojakkaraan.

-Milloinka me tehdään se portti?

-Ai niin, se meidän metsän porttikin piti. No, tehdään ensin nämä jakkarat ja vaikka sitten. Sopiiko?

 

Valolla ja ilolla viestittelee  Heidi

Ruokana lihapullakastike, perunat ja vihersalaatti

 

Tänään se vihdoin tapahtui, meidän metsä imaisi koko ryhmän mukaan yhteiseen piiiiiiiiiitkään leikkiin (1,5h).

-Täällä on kenkä!

Toden totta. Meidän metsän pressumajat on juuri saatu viriteltyä, kun poikaporukka tekee superlöydön. Maahan on kaivettu nahkavartinen kenkä. Tosi vanha sellainen.

-Se on varmaan jonkun noidan kenkä.

Ja siitä se sitten lähtee. Hetkeä myöhemmin joku keksii, että se on varmaan Pomperipossan, josta luimme OnniOpuksesta viimeviikolla.

-Tuu kattoon. Tuolla asuu se Pompelipossa. (raja-aidan takana oleva tiheä ryteikkö)

-Se on heitellyt roskia tänne.

-Äkkiä turvaan majaan!

On ilo seurata, kuinka leikki tempaa eskarit mukaansa ja juoni  sekä rakenne kehittyvät leikkijöiden aina vain uusista ideoista. Ja jokainen voi osallitua tekemiseen juuri itselleen sopivalla volyymillä. Joku hiippailee ja vaanii, toinen pitää enemmän majaturvailusta, yksi tutkii kiviä ja joku haluaa esittää itseään Pompelipossaa. Hänhän on siis metsämökissä asuva noita, joka muuttaa vastaanhangoittelijat kiviksi.

-Voisikohan sen kirjan saada uudestaan lainaan, kun minä en nyt ihan tarkalleen muista, miten se nenähomma meni?

-Ja minä en ollut silloin

-Joo, saa

-Hyvä. Vai on meillä täällä sellainen naapuri…

Leikki on juuri niin hauska ja jännittävä, kuin vain lapsiryhmä osaa luoda. Melkein tyhjästä. Yhteistä iloa luonnossa viipottaen. Juuri tämä on tässä työssä niin parasta. Ei voi kuin kiittää luvasta olla mukana. Eikä leikki häiriinny mitenkään siitä, että välissä metsämusisoidaan kepein ja rytmein, vaan oikeastaan vain syvenee. Kop kop Pomeperipossa. Ensiviikolla tavataan!

Päivän lopuksi valmistaudutaan huomisen ruokaraketti-projektin käynnistymiseen lukemalla Tomin tiedekirja siitä, mitä ruualle tapahtuu ihmisessä. Sillä onhan se aika jännittävä juttu, että lounaalla syömämme nakkikastike ei vain hyppää nakinpalasiksi hauikseen. Ja tietysti pitää tuumata myös syömisen sivutuotteet, pieru ja kakka, koska luonnollisia asioitahan ne ovat. Ja yksi sopimuskin me tehdään, koska ruokatorvi on vain oman peukalon paksuinen putki: ruoka pitää pureskella hyvin, eikä suuhun pidä laittaa mitään, mikä ei ole syötävää.

-Mun isä panee suuhun nauloja. Tälleen.

-Ja mun!

-Mun isä ei pane ikinä nauloja suuhun. Sillä on sellainen juttu vierellä niille.

Joku tietää kertoa myös nielaistusta napista ja täti puolestaan lapsena ystävän nielaisemasta viisipennisestä, jota odoteltiin pottaan peräti kaksi päivää.

-Eskarit. Mites meidän päivä on mennyt tänään?

-Hyvin(*monta)

-Joo. Vähän meinasi alkaa vauhti kiihtyä, kun Olli-Pekka talkkari tuli laittamaan sitä naulakkoa, mutta hienosti te rauhoituitte, kun pyysin. Tämä on ihan selvä kruunumerkinpäivä. Ihan kuin eilinenkin.

-Se on jo 15

Niin on. Ja senkin eskarit osasivat hienosti laskea, että jos kaikki päivät sujuvat hyvin, uusi rivi ehtii tulla täyteen ennen syyslomaa.

-Onkohan Sakarias Sammakon paketti sitten N huoneessa?

Saas nähdä, kunhan sinne asti päästään.

 

Valolla ja ilola huippupäivästä eskareita kiittää Heidi

Ruokana makkarakastike ja perunat, porkkana/appelsiiniraaste

 

 

-Tänään pitää se kirja

Eskari ei ole vielä edes alkanut, mutta lautakuntapostia ei aiota unohtaa. Eikä tietysti pidäkään, tärkeää asiaa. Sovitaan, että hoidetaan ensin aamun eskaviska ja sitten on posteilun aika.

Eskaviskaa varten on kotiläksynä ollut etsiä ja pestä appelsiinin kokoinen kivi. Vau, miten hienosti homma on muistettu ja hoidettu.

-Tää oli meidän pihassa. Ihan seinänvieressä.

-Isi löysi tämän, kun kävi koiran kanssa lenkillä.

-Tää on Norjasta. Kokeile miten sileä.

-Minä pesin tämän sankossa. Itse.

Kivet eivät aina ole kiviä, joskus ne ovat aarteita tai jopa tarinanalkuja. Kuten tänään, kun Kettu Kepuli taas heittäytyi hölmöilemään. On siinä kutjake, kun ei osaa kaveruutta, ei sitten millään.

-Minä en tykkää sinusta. Senkin. Senkin. Senkin maantienvärinen vikisevä minirotta!!!!

Kamalaa. Karjua nyt noin pienelle metsähiirelle, joka pyytää mukaan leikkiin. Voi Kepuli sentään. Eikä yhtään hienommin suju sammakon tai jäniksenkään kanssa, melkeinpä pahenee. Ei ihme, että metsän vanha Huuhkaja puuttuu peliin taikapulloineen. Ja mitä sitten tapahtui, sitä teidän on kysyttävä eskaviskolta.

On mukava huomata, kuinka paljon pienikin hetki tunnedraama voi antaa ryhmälle. Ja kun siihen sitten yhdistetään vielä kädentaidot ja oma kivi…Tästä tulee vielä jotakin erityistä, uskokaa pois.

 

Mutta se lautakunnankirje. Viskarit ovat lähteneet ja eskarit asettuvat pitkän pirtinpöytämme ääreen, varoilta ihan tyttö/poika järkestykseen, että varmasti maltetaan.

-Mitenkäs tämä aloitetaan?

-Anteeksi

-Hei

Päätetään yhdessä, että laitetaan ensinHhei. Ja sitten päivämäärä. Ja sitten jatkuu

-Anteeksi, kun riehuttiin.

-Meitä jännitti,kun ei uskallettu puhu.

-Meinattiin kysyä, että saataisiin kolme puumiekkaa

-Ei kun viisi, että on kaikille (pojille)

Keskustelu pöydässä on rauhallista ja kaikki näkökohdat otetaan huomioon. Neuvotellaan. Kun tekstiä on sitten noin puoli arkkia, eikä uusia juttuja enää tule

-Tässä on varmasti tärkeimmät. Ja ei kannata laittaa liikaa, koska silloin lautakunta saattaa laittaa sen takaisin bumerangina.

Tässä kohtaa pitää sitten tietysti avata sana pumerangi, sillä eihän sitä muuten voi tietää, mikä sieltä tulee. Lisätään vielä kaikkien allekirjoitukset ja mietitään postimerkiasiat, sitten ollaan valmiit.

Hei       2.10.2018

LAUTAKUNTA JA PUHEENJOHTAJA

Anteeksi, kun riehuttiin. Meitä jännitti, kun ei uskallettu puhua.Meinattiin kysyä, että saataisiinko 5 puumiekkaa ja 5 puukepparia meidän metsään.Tarvittaisiin miekkasäilytyspaikka, laatikko, jossa lukko.Keppihevosille talli sekä aarrearkku, johon voi laittaa metsästä löydettyjä aarteita ja tutkia niitä. Keihäät voisi säilyttää myös. Keppareille myös koristeita. Grillin ympärille seinät ja ovi, ettei tuli leviä.Vesisateelle katos.Majanrakennustarvikkeita.

Terveisin    Akseli    Pihla   Viena   Arto   Kerttu   Liina   Helmi   Roope   Peetu   Otto    Heidi

 

Aika selkeä asiakirja. Meinaan kahden parlamentin kokemuksella. Ja tähän vielä tärkeä huomio, teksti on kirjoitettu suoraan eskareiden sanomasti. Tämän voi todistaa paikkalla ollut virallinenvalvoja veo Minna. Niin että, nyt sitten vaan jännitetään, että mitä tästä seuraa. Niin ja tätiä jännittää sekin, että kuinka mahtoi käydä tämän päivän kruunumerkin kanssa, kun joutui itse iltapäivällä poistumaan palaverihommiin ennen eskarin loppua. Ainakin ruokailuun asti sujui huipusti, että mahkuja on…

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana lasagnette ja hunajamelonisalaatti

 

 

Tänään oli jännittävä päivä, olihan kylään tulossa sivistyslautakunta. S niinkuin sivistys. Laitoimme siisi ensin vierailijoita varten aamulla kuntoon meidän metsän pressumajoineen ja vasta sitten suuntailimme kirjainhommiin eskarille. Missä odotti mysteeri. Kuinka eskaritilaan oli päätynyt 18 kpl lento-ja koripalloja sekä 2 hernepussia? Puolet pallokaapin sisällöstä. Merkillistä. No, yhteisvoimin palot palautuivat paikoilleen ja pääsimme aloittamaan aamutuokion, joka käynnistyi lokakuun ”terveys ja kasvu”-teeman mukaisesti jooga-asennolla nimeltä ”kotka”.

 

-Onko se lautakunta niinkuin meillä parlamentti?

-Joo. Lautakunnalle esitetään kaikkien Leppävirran eskoulujen ja koulujen asioita päätettäväksi. Että mitä tarvitaan ja semmoista.

-Niitä hevosia

-Niin. Metsään. Ja keihäitä.

-Ei kun miekkoja!

Eskareilla on varsin selkeitä ja perusteltuja ajatuksia siitä, mitä meidän eskari tarvitsisi lisää.

-Puuta. Että vois rakentaa.

-Valvontakamerat. Ettei mitään hajoteta.

Sovitaan siis, että otetaan asiat puheeksi, kun lautakunta saapuu ruokalun jälkeen. Sitä ennen kuitenkin etsitään peilillä suusta suhiseva S, lauletaan aakkoslaulu, harjoitellaan muoto ja tehtään kynähommia.

-Tiedättekö mitä eskarit. S niinkuin superia. Nyt minä annan teille papukaijamerkin. Työrauhasta. Tämä homma hoitui kuin koululaisilta.

Ilmeet ovat hämmentyneen iloiset. S niinkuin sujui. Totta se on.

 

Käydään välillä syömässä ja palataan lukemaan kirjaa eskarille. Puolessavälissä portaissa kopisee ja pian varhaiskasvatusjohtaja Sonjan pää pilkistää ovelta. Lautakunta on saapunut. Täti nousee tervehtimään ja eskareihin iskee S niinkuin sipulihepuli. Alkaa niin mahdoton meteli ja meno, ettei puhettakaan tahdo kuulla. Lautakunta taitaa katsoa aiheelliseksi poistua paikalta.

-Minne ne meni?

Hämmentyneenä eskarit tuijottavat portaisiin katoavien aikuisten selkiä. Palaverinpaikka.

-Lautakunta jatkoi matkaa.

-Mutta me ei keritty kysyä niitä juttuja.

-Niin. Mutta kuulikos täällä mitään.

-No ei.

-Niinpä. Lautakunta ei voi jäädä pitkäksi aikaa yhteen paikkaan, eikä varsinkaan, jos heitä ei edes kuunnella.

-Kysytään sitten seuraavan kerran, kun ne tulee

-Siinäpä onkin pulma. Lautakunta vierailee eskarilla vain kerran vuodessa ja olettekos te eskareita ensivuonna?

-Ei. Kun koululaisia.

-Minua nyt vähän harmittaa.

-Jännitti niin kovasti, ettei uskallettu edes kysyä.

-No. Lautakunnalle voi varmaan kirjoittaa, mutta mitäs me kirjoitettaisiin?

-Laitetaan, että meitä jännitti ja ei uskallettu kysyä. Ja siksi meni riehumiseksi.

-Ja pyydetään anteeksi.

-Aika hienosti ajateltu. Varsinkin anteeksi. Minä voin huomenna eskaviskan jälkeen kirjoittaa, jos te sanotte mitä kirjoitetaan. ja nimet alle. Ja pannaan se sitten ihan postissa menemään.

-Joo!(*monta)

Pienin askelin ja kokemuksista oppien, miten voisikaan paremmin edetä elämän suuresssa seikkaulussa.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kultainen kalkkunakeitto, juusto, sämpylä ja mandariini

 

Tätä päivää on odotettu. Käsillä on palkkapäivä ikkunanpesusta ja tienestit lupa tuhlata eskarin naminappipuotiin. Sehän oli lastenparlamantin toive, karkinsyönti. Mutta ennen herkutteluja pitää hoitaa vakava asia.

-Eskarit. Minä kuulin, että aamupalalla on pienemmille lällätelty karkkipäivällä. Se on tosi rumaa se.

Tässä kohtaa otetaan muisteluun se harmitus, joka eskareille seurasi pelkistä pienten elokuvapäivän popcorneista. Ja nyt on kyseessä ihan karkit.

-Kaikilla ei voi, eikä pidäkään, olla aina samoja juttuja, mutta toisen mielenpahoittaminen on epäreilua. Siksi nyt tulee TOSI tiukka asia. Jos minä kuulen, että tällä karkkiasialla on kiusattu tai lällätelty yhtään, niin näitä juttuja ei enää tule.

Ou nou. Eskarit ymmärtävät yskän. Selvästi. Ja kertovat, että koululaisillakin on välillä herkkupäiviä, mutta ei niistäkään saa suuttua. Sovitaan siis porukalla, että jos joku nyt kysyy tästä herkkuasiasta, niin sanotaan vain:”Kyllä oli herkuttelut ja ei siitä sen enempää”.

Ja sitten päästään asiaan. Ensin jokainen saa tietysti oman tilinauhan, johon on sinitarralla kiinnitetty yksi iso nelikulmionmuotoinen nappi ja viisi pienempää ympyränappia. Tilintarkistuksen aina. Käännetään napit

-Tää on viitonen!

-Nää on euroja

-Tässä on kymppi, yksi vitonen ja viisi näitä

Aivan. Arkimatematiikkaa parhaimmillaan, mutta kuinkas selvitään, kun itse puoti aukeaa. Herkkulaatikoissa on hinnat kolikonkuvina ja nopeasti joku keksii

-Ei voi ostaa kaikkia.

Totta. Iso Suukko esimerkiksi maksaa 5 euroa eli sen lisäksi ei voi ostaakaan enää hirveästi muuta. Tilinauhoissa kolikoita sompaillaan ja kauppa alkaa käydä. Tarjolla on mehua, nameja, perunalastuja, keksiä…

-Näitä saisi kaksi

-Niin, mutta sitten ei saa muuta

-Voiko ostaa ensin yhden kierroksen ja tulla sitten uudestaan?

Kyllä. Naminappipuoti palvelee tänään niin kauan, kuin rahaa on. Eli alle puolituntia, heh heh.

-Ihan paras eskaripäivä

-Niin on.

-Onko lokakuussa naminappikauppa?

-Ei sitä ollut parlamentissa

-Niin. Ja kävisikös se edes ”Terveys ja Kasvu” kuukauteen?

-No ei!

Herkut tulevat syödyksi ja voi keskittyä pelaamaan lautapelejä kavereiden kanssa. Tänään on näet myös oma lautapeli-päivä. Pistäydytään välillä kirjastoautossa ja jatketaan sitten pelailua. Tai leikkiä. Kuka omia hommia haluaa mitenkin viettää.

 

-Kato. Jaksoin kaksi lautasellista.

-Minulla oli tähän asti ja söin kaikki. Vaikka oli herkutkin mahassa.

-Minullakin oli ihan täysi lautanen.

Hilpeää. Täti ei ole sanonut sanaakaan herkkujen mahdollisesta vaikutuksesta ruokahaluun. Eikä sillä kyllä tänään mitään vaikutusta ollutkaan, niin superisti porukalle maistuu lohikeitto.

Eskarilla luetaan vielä OnniOpus ja pannaan paikat siistiksi maanataita varten, sitten ollaan valmiita. Ihan rauhassa siis portaita eteiseen, missä…”Tiedättekö eskarit. Minä olen odotellut tässä jo jonkin aikaa ja tuolla ylhäällä oli ihan hiljaista. Ei yhtään huutoa tai sellaista. Hienoa” hymysuinen äippäihminen antaa palautetta. Eskarit ensin häkeltyvät, sitten ilmeet kirkastuvat ja katseet kääntyvät tätiin.

-Kyllä. Juurikin niin.  Tämä on kruunumerkkipäivä. Ehdottomasti. Hienoa eskarit.

Hyvää viikonloppua kaikille toivotellen v&i Heidi

Ruokana lohikeitto, maksamakkara, kurkku ja ruisleipä

 

Tämän piti olla ihan tavallinen eskaripäivä, mutta kuinkas kävikään. Aamulla hommat toteuttetiin pieninä ryhminä siten, että ensin osa askarteli mato Mainioita  ja toiset puuhailivat omia hommia, sitten tehtiin vaihto. Hienosti tuli valmista. Sitten olivat vuorossa parihommana ”Oppi ja ilo”-sivuston tablettipelit, jotka nekin sujuivat mallikkaasti. Aina siihen asti, kun portaista kuului kopinaa ja

-Eero

Rehtorihan se ja hänellä olikin aika tärkeää asia. Seurakunta oli tulossa pitämään päivänavausta koululaisille ja meillä oli mahdollisuus päästä mukaan. Jos siis haluaisimme ja söisimme reippaasti.

-Joo

Ilmeet ovat jännittyneen vakavat. Nyt nähtäisiin kerralla kaikki koululaiset. Ja kukahan sitä avausta pitää? Mikä sellainen avus oikein on?

-Jännittää

Ei ihme, mutta ruokailu hoituu ja onneksi paikalle saapuu ensimmäisenä kanttori, joka käy jututtamaan eskareita: ”Tiedättekös te jo, mitä kanttori tekee?” hän kysyy ja pääsee hämmästelemään ääneen hienoa vastausta.

-Johtaa seurakunnan musiikkia

Se on kyllä mahtavasti tiedetty. Ja yhtä mahtavasti sujuu eskareilta myös itse päivänavaus, jossa pappi Sanna kertoo enkeleiden tehtävästä maailmassa. Ja enkuloiden eli miten meidän ihmisten tulisi auttaa ja kannatella toisiamme arjessa.

-Mites meni? Annappa arvio itsellesi.

Pelkkiä kolmosiahan sieltä nousee. Ja ansiosta. Papukaijamerkin paikka siis, aivan selvästi. Eskarit, te hoisitte homman oikein esimerkillisesti, peukkua siitä.

Ottaan päivän lopuksi vielä tuulisen päivän ulkoilu ja sitten ollaaksin taas valmiita.

-Tämä on kuulk

-Kruunumerkki????

-Maltilla pliis. Juuri se. Hienosti hoidettu päivä ja kaikki hommatkin on tehty. Maltilla. Melkein loppuun asti, höm höm. Hyvä te.

V&I viestittelee  Heidi

Ruokana possuwokki, vihersalaatti ja ruisleipä

 

Aamu on syksyisen harmaa, ainakin jo vertaa elokuun luontoikkunareissulla otettuihin tablettikuviin.

-Ihan koiran näköinen

Totta. Kanto kuvassa muistuttaa selvästi koiraa, mutta ei sitä kyllä metsässä huomattu. Missäs se mahtoikaan olla.

-Minä muistan. Se on siellä lähellä luontoikkunaa.

-Minäkin tiedän, kun otin tuon kuvan.

Eväät, ensiapulaukku, puukko ja tabletti reppuun, kuravaatteet päälle ja menoksi. Ensimmäinen etappi on hattupuu, jonka rotkoa pysähtytään taas katsomaan. ”Mistähän se on syntynyt” kelto Minna kysyy ja ryhmään laskeutuu pohtiva hiljaisuus

-Myyrät on voineet tehdä sen

-Siitä on voitu kaivaa jotain

-Siinä on voinut olla joku rakennus, joka on hajonnut

-Siinä on voinut olla huussi ja se on siirretty muualle

Mene ja tiedä. Mutta ainakin suurien mäntyjen juuret ovat näkösällä ja itse puistakin yksi kovasti kallellaan. Saa nähdä, kaatuukohan se syysmyrskyissä.

Seuraavaksi ryhmän huomio kiinnittyy sieniin, joita on putkahdellut sinne ja tänne. On isoja ja nupineulaakin pienempiä, maastoutuvia ja kirkkaanpunaisia. Jopa savuavia ja ihan vaahtokarkinmuotoisia.

-Etana

Vau. Suurenuslasilla on metkaa katsoa, kuinka hiukan limainen otus syö tattia. Samoin muurahaisen näkee niin tarkaan, että jopa jalat voi laskea.

-Kuusi

Kipaistaan sitten luontoikkunalle, jonka tuuli mokoma on riepotellut rikki ja poikki. No, pienesti lisää narua ja rautalankaa, toimii taas. Haukataan pyllypuulla hiukan evästä sekä luetaan satu Kultakutrista ja kolmesta karhusta. Sitten pienet metsäleikit ja lähtiessä muutama luontomatikkatehtävä. Tuuli alkaa suhista saapuvaa sadetta. Heippa luontoikkuna, lokakuussa tavataan!

 

Iltapäivällä puuhaillaan omia hommia sekä pidetään lokakuun lastenparlamentti. Syyskuulta listalle suoraan siirtyvät ilmapalloleikit, naamiaiset sekä raita/pilkkupäivä, koskapa niitä ei ole ehditty toteuttaa. Lokakuun aiheena eskarissa on  puolestaan Terveys ja kasvu, mihin yhdessä perheiden kanssa on ideoitu jo vuosisuunnitelmassa monenlaista kivaa sisältöä, mutta mitäpä eskarit katsovat tarvittavan vielä lisäksi: pimeänpiiloa/disco/leikitään sairaalaleikkiä/askarrellaan tietokone, työkaluja, puhelimia tms./tutkitaan porkkanaa suurennuslasilla+mikroskoopilla+syömällä/ tutkitaan terveellisinä syötävinä nakkia, kurkkua, perunaa, salaattia, paprikaa ja juustoa= coctailtikkuja/otetaan eskarille kotoa omat tervelliset eväät.

-Terveelliset eväät. Mitähän ne mahtaa olla?

-En kerro. Sitten näät.

-Minä en tykkää paprikasta.

-Punainen paprika on tosi makeaa.

-Vesimelonia voi syödä vaikka miten paljon.

Innostusta on ilmassa isosti ja sepä saa seurakseen vielä iloakin.

-Hei eskarit. Miten meidän päivä on mennyt tänään?

-Kruunumerkisti

-Vaikka ei edes huomattu

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilervuoka ja kaali/paprikaraaste

Tätiä hymyilyttää. Olipas lennokkaan mukava päivä. Vaikka aamun eskaviskassa jumppasaliin saapuikin temputtelemaan kettu Kepuli. Voi kissanviikset ja koirankuonot, miten huonotapainen otus se olikaan. Pelkkää riitaa, rähinää ja kiusaamista. Niin ja kehumaan sekä huijaamaan repolainen oli kova. Tosi kova. Huippuainekset siis tunnedraamaan ja käytäytymisentyöstöön, lattia liikkumisesta tömisten. ”Anteeksi”, Kepuli lopulta pyytää jokaiselta metsäneläimeltä vuorollaan ja tarjoutuu karhun kanssa ilahduttamaan näitä lakanakyydillä. Hauskaa! Ja sitten se tapahtuu, nimittäin metsäneläimet haluavat myös Kepulin saavan lentokyytiä.

-Jaksatteko te muka?

-Jaksetaan!(*monta)

-En minä ehkä pysty, kun minulla voi olla estoja. Ja häntä voi…

-Kyllä pystyt. Tule kyytiin nyt(*kaikki)

Kaksi aikuista asettuu päiväpeitolle ja 16 lasta tarttuu työhön. Voi ilo ja riemu, liikkellehän se lähtee. Yhteistyöllä homma toimii, hienoa eskaviskat!

Iltapäivällä vuorossa oli vihdoin puukäsityö, jota on odotettu kovasti. Sillä tänään hoidettavana oli sahaushommia. Kerrataan säännöt, muodostetaan ryhmät ja otetaan esille selkäsahat, joilla lauta sahataan puoleenväliin asti. Lopun saa sitten sahata halutessaan oikealla sahalla, kaksi kättä kahvassa tietysti. Hienosti ja maltilla sujuu, hyvä eskarit.

-Tämä tälleen halkesi

Oi joi. Puutöissä kiire helposti kostautuu.

-Lautaa ei kannata vääntää väkisin lopussa. Sahataan vaan rauhassa ihan loppuun asti. Otetaan tämä huomioon jakkaranjalkoja sahataessa ja varmasti silloin onnistuu.

Laudat saadaan sahatuksi ja on aika kipaista pikavisiitille koulukummien luokkaan. Mehän kuvasuunnistimme yhdessä viime viikolla ja luvassa oli palkintoja. Tarkistetaan ensin vastaukset ja sitten kaksi 10 pisteeseen yltänyttä kummi/eskariparia saa pienen palkinnon.

-Epäreilua

-Ai mikä?

-Lokakuussa on taas kummitunti. Silloin voi voittaa ehkä taas jotain.

-Miksi kummitunti ei voi olla kaksi kertaa kuukaudessa?

Voitto ja tappio, siinä vasta haasteellinen parivaljakko pienille ihmisille. Mutta kukaan ei voi voittaa aina ja kuten tässä kilpailussa huomattiin, nopeus ei tällä kertaa ollutkaan ratkaiseva asia, vaan vastaamismaltti.

Päivänlopuksi tarkistetaan ja leimataan vielä läksyt, jotka on hoidettu hienosti sekä otetaan pienet omat hommat. Niin ja ihaillan seinälle ripustettuja mökkeröisiä.

-Huomenna mennään luontoikkunalle. Ja pidetään lokakuun lastenparlamentti.

-Siellä on se minun pyllypuu

-Ja minun. se oli ihanan pehmeä istua

-Kuka on se, joka minä olin viimeksi?

-Ai, puheenjohtaja?

-Minä!(*monta)

-Se pitää varmaan arpoa, kun on noin monta innostunutta.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, sämpylä, juusto ja omena

 

Matikkaa ja läksyjä. Kuulostaa niiiiiiiiiin koululta. Mutta eipäs vaan ole. Päivän aluksi tehdään laskuharjoituksia muovidinoilla ja pikkuisen kynähommiakin, mutta sitten kimpoillaan kiireesti jatkamaan matikkaa liikuntasaliin, jossa peleissä ja leikeissä tarvitaan laskupäätä. Esimerkiksi ”laskin”leikissä pitää vanteen sisään saada kootuksi oikea määrä osallistujia tai joutuu itse laskimeksi. Pari kierrosta menee opetellen, sitten eskarit keksivät jujun

-Tuu tänne. Meiltä puuttuu kaksi.

-Meillä on jo kaikki

-Mene äkkiä tuonne!

Juurikin niin, toiminnallista matikkaa parhaimmillaan. Ja kivaa. Samoin kuin temppurata noppineen ja taitolakanat ryhmätyöhönä.

-Kuuma!

-Saako käydä juomassa?

-Kivaa

Ei ole matikka tylsää, vaan iloisesti liikkuvaa! Ja kun alkuun on päästy, niin otetaan iltapäivälle vielä pieni ”mökki mökkeröinen” liimaustehtävä, jossa edellisviikon kuravesipiirrokseen liimataan pahvipaloista mökki. Se onkin tarkkaa puuhaa, kun pitää katsoa, että ottaa oikeat palaset. Ja laskea pitää tässäkin.

-Tuli läksyjä

Se taitaa olla kuitenkin päivän parhaimmista paras juttu. Vaikka melkein yhtä hyvä on kyllä seuraavakin

-Hei eskarit. Minun piti äsken vastata puhelimeen ja pyysin tietä olemaan ihan hipihiljaa. Ja te olitte super hienosti. Ei kuulunut mitään. Kiitos. Tämä on kyllä nyt papukaijamerkin paikka.

-Se on viides

Taas ollaan askel lähempänä mukavuustuntia. Iso peukku siitä.

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja punakaali/appelsiinisalaatti

-Milloin kello on 9.00?

Vielä pitää vartti jaksaa, sitten pitäisi Sakarias sammakon yllätyksen löytyä M huoneesta.

-Mutta se ovi on lukossa!

Jaahans, sitä on siis käyty salaa kokeilemassa. Jännitys tiivistyy entisestään. Kymmentä vaille yhdeksän olemme valmiit avaamaan aamun ja sitten laskeudutaan portaat alas kohti ovea

-Se on auki??

Ihmeellistä, mutta totta. Ja mitäs sieltä löytyykään? Kummallinen vihreä kangasmöykky, sisällään

-Leluja!

Kannetaan paketti yläkertaan ja avataan kunnolla. On pari ponia ja legorobottia, pieniä vaippakissoja, ksylofoni, lasten notebook, ennätystenkirja, hiekkarekkoja…Yhteistuumin laskien 10 leikkijuttua.

-Kiitos Sakarias. Nyt voi leikkiä.

-Näitä ei kyllä jätetä lattialle, eikä sinne…

-Lojujienlaatikkoon

-Niin.

-Me saadaan lisää leluja, jos menee hyvin taas uusi rivi

-Jos kaikki päivät menisi hyvin, niin milloin oltaisiin menty rivi?

-Lasketaan. Viikossa on näin (yksi käsi) viisi päivää. Ja riviin tarvitaan kymmenen kruunupäivää.

-Silloin olisi kaksi viikkoa.

-Joo-o. Hienosti laskettu.

-Se ei ole pitkä aika

Leikit alkavat ja sovitaan, että jokainen saa vuorollaan leikkiä kaikilla ”uusilla” leluilla. Helpoimmin sanotti, kuin tehty. Tehdään siis uusi sopimus: pieni piip villipillistä kertoo vuoronvaihdosta, niin ei tarvitse leluista kinata. Heti alkaa sujua, hyvä eskarit. Käydään välissä kirjastoautossa ja sitten pistäydytään päikkärin ulkoporraskatsomoon nauttimaan aikuisten tablettiavusteisesti esittämästä ”3 possua ja susi”- esityksestä. Täti on possu ja saa näyttää kieltä Anne-sudelle. Mahtavaa! Hauskaa on niin katsomossa kuin estradillakin.

Loput päivästä kuluu mukavasti leikkien ja kun ruokalassa vielä on tarjolla lähes kaikille mieluista super hyvää ruokaa, uunimakkaraa, alkaa viikko olla koossa tyylikkäästi.

-Tänään ei silti ole kruunumerkkipäivä.

-Mitäs tänään on tapahtunut?

-No kinattiin joutavaa. Ja riideltiin.

-Tönittiin.

-Ja etuilu.

-Aika hienosti huomattu. Mutta tiedättekö mitä minä huomasin.

-????? (*kaikki)

-Kaikki jutut saatiin selvitettyä puhumalla. Se on ihan älyttömän hyvä asia. Maanantai voisi taas olla kruunupäivä. Eikö?

Valolla ja ilolla hyvää viikonloppua kaikille toivottelee Heidi

Ruokana uunimakkara, perunamuussi ja vihersalaatti

Eskarin 100 päivä sujuu taululta löytyi aamulla hopeanvärinen kirjekuori, timanteilla koristelut sellainen. 10 lumpeenlehden kohdalta.

-Ei se ole ainakaan presidentiltä

-Se pitää avata

TERVE ESKARIT 20.9.2018
MINÄ OLEN SAMMAKKOKUNIGAS SAKARIAS SATALOIKKA JA ASUN HELVEJÄRVEN ITÄRANNALLA. MINÄ KUULKAAS TYKKÄÄN L-ASIOISTA, KUTEN LAMPI, LOIKKA, LEIKKI, LIMA JA ERITYISESTI LELUT. JA NIITÄ MINULLA ON PAAAAAAAAAAAAAAAALJON. L NIIN KUIN LIIKAA. KUNINKAANA EI KERKEÄ LEIKKIÄ. KUIN LAUANTAINA. JA LOMALLA. EHKÄ PIENEN LOIKKALEIKIN LOUNASAIKAAN. SIKSI OLEN AJATELLUT LAHJOITTAA LELUJA MUKAVILLE LAPSILLE. KUTEN TEILLE. TOIVOTTAVASTI OSAATTE LEIKKIÄ NIILLÄ LUOVASTI. TAI LEMPEÄSTI. LÄHEKKÄIN.

LOIKKAUKSIN LAHJOITUKSEN LÖYDETTÄVÄKSI LOPSAUTTAA  ss

PS: KOHTI 20 JA SEN YLI

                                                                                HUMENA KELO 9.00 HUONE M

-Sakarias sammakko!

Mutta mikä ihmeen viesti on viimeinen harakanvarpain raapustettu rivi. Maistellaan ja tavutetaan

-Se on huomenna!

Samalla menetelmällä selviää loputkin viestistä, mutta mikä on M huone ja mistä se löytyy.

-Kysytään Eerolta. Se tietää tämän koulun kaikki paikat.

Näinhän me teemme, mutta vasta ruokailussa. Mitä ennen olemme työstäneet loppuun isot omat kuvat, pesseet eskarin pleksiseinän, puuhanneet omia hommia ja ottaneet happihypyn. Mutta siis ruokalaan.

-Eero. Voidaanko me kysyä yhtä asiaa?

-Totta kai. Mikäs asia?

-Me saatiin postia sammakolta, että tiedätkö sinä sellaista ovea, jossa on M?

Rehtori suhtautuu oviasiaan vakavasti, mutta ei osaa tällä kertaa auttaa. Sen sijaan hän osaa kertoa, että kirjeessä mainittu Helvejärvi sijaitsee Leppävirralla, oikeastaan melko lähellä eskaria ja koulua.

-Mistä se voi tietää kaiken?

Kysytäänpä sekin samaan syssyyn.

-No. Minä olen ollut täällä niin kauan.

Vaatimaton mies tuo Eero, mutta eskareista kiva. Ja tädistä myös. Vaan yhä on m-ovi hukassa. Onneksi yksi nokkela eskari keksii kysyä asiaa keittäjä Riikalta, joka hoitaa myös rakennuksien siivoushommat.

-Eikäs siellä teidän eskarin eteisessä ole sellainen ovi? Jossa on M?

-Se…Miesten pukkari!

-Minä olen käynyt siellä.

-Mutta tytöt ei sitten nää aamulla sitä juttua

Sovitaan yksimieleisesti, että kyllä näin tärkeässä asiassa kaikki saavat pistäytyä miestenpukkariin, varsinkin kun on Sakariaksen lupa.

-Mennään heti aamulla sinne

-Ei. Sinne piti mennä vasta 9.00.

Jaahas. Sitä pitää sitten olla aamupalloilulla tarkkana kellon kanssa.

Iltapäivänhommana aloitimme puukässässä oman jakkaran valmistuksen metsäleikkejä varten. Ensin tutkitaan erilaisia sahoja hampaineen ja sovitaan, mitä niistä saavat eskarit käyttää. Aikuisen luvalla tietysti.

-Mikä on meidän saha alussa?

-Selkäsaha

-Ja mitä pitää aina sahatessa muistaa?

-Kaksi kättä kahvassa.

Myös sen eskarit keksivät helposti, että nyt tarvitaan höyläpenkkiä, sillä kukas sitä palikkaa pitelee, joss kädet ovat kiinni kahvassa. Mallaillaan siis ensin sopiva pituus pyllynalaspalalle ja sitten jokainen eskari merkitsee sahausviivan lautaan suorakulmaa käyttäen. Enempää ei sitten ehditäkään, mutta silti ilmapiiri on iloinen. Kaikkien geolaudat ovat nyt naulattu ja uusi projekti käynnistymässä. Nikkarointi on hauskaa puuhaa.

V&I ja varpaat jännityksestä kipristellen kirjoittelee Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka, leikkelemakkara ja tomaatti

Aamulla kävimme eskarilla vakavan keskustelun lelujen kohtelusta, mikä lähti puheeksi siitä, että päiväkodin ulkokeppareista oli rikottu kaksi ja heitetty aidan taa. Asia harmitti ymmärrettävästi heppastelijoitamme ja joku mietti, että nyt pitää sitten tilalle ostaa uudet. Mutta.

-Tiedättekö. Jos täällä eskarilla tai vaikka päikkärillä rikkoo lelun tahallaan, niin sitten pitää tuoda kotoa joku oma tilalle. Jos siis rikkoo tahallaan. Kyllä lelu voi mennä rikki, eikä sille voi mitään, mutta hajottamalla hajottaminen on eri juttu. Minä tiedän, että te ette ole varmasti niitä heppoja hajottaneet, mutta me ei voida noin vain ostaa uusia tilalle. Ja mites täällä käy, jos kaikki särkyy?

-Sitten ei ole kohta mitään

-Niinpä. Oispa kurja juttu. Tai sitten se oma lelu olisi täällä ja toiset leikkisivät sillä.

-Minä en ainakaan hajota enää mitään

-Enkä minä.

-Nyt ei voida ratsastaa ihan pihalla

-Onneksi on yksi heppa jäljellä. Sillä voi vuorotella. Ja me aikuiset yritetään keksiä joku ratkaisu tähän heppa-asiaan, kun minä tiedän ihan sata varmasti, että te ette niitä ole rikkoneet. Jookosta kookosta?

Ihan pihalla päivän toinen teema oli tänään keihäänheitto. Voi hilpeys millaista iloa voi saada kasasta pajukeppejä! Täti vuolee kärjet ja katsotaan keihäsrata, sitten päästetään irti tulevaisuuden Pitkämäet ja Ruuskaset. Heitetään tarkkuutta ja matkaa, paikaltaan ja vauhdin kanssa. Ja yleisö kannustaa ohi mennen. Välissä piipahdetaan päikkärinpihalle, missä vietetään eskareiden & viskareiden juhlallinen kunniakirjojen jako olympialaissuorituksista palkintokorokkeineen. Sitten mennään taas metsään, missä omat hommat jatkuvat. Meininki on niin rentoa ja lupsakkaa, että tuskin maltetaan syömään lähteä.

 

Iltapäivällä on syytä juhlaan, kahdestakin syystä.

-Pauli!

Täti on juuri nostanut ilmaan raskaan nojatuolin päivänsankarin juhlavastaanotolle toimitettavaksi ja sieltä punainen lintu pöllähtää pohjaehmusteiden uumenista. Porukka on sananmukaisesti haljeta riemusta. Ja yksi asia päätetään siltä seisomalta, Pauli laitetaan jatkossa aina iltapäivällä häkkiinsä ja säppi kiinni.

-Ihanaa, kun se ei ollut lähtenyt.

Niin on. Täti on täysin samaa mieltä.

Synttärijuhlia päästään siis juhlimaan superhyvillämielin ja hauskat juhlat niistä tuleekin. Jos mietitään vaikkapa taikalahjoja: taikasauva, kakkua, karkkia, robottituoli, 100 pussia karkkia, pleikkari, lisää kakkua, 1000 kissaa.. Ja tämä päivänsankari haluaa antaa myös itse taikalahjan: ”Kaikille jättiläisenkokoinen televisio”. Seuraavaksi kuunnellaan toivekappale tabletilta, avataan aarrearkku ja aivan päivän lopuksi otetaan salissa bakteerihippaa sekä juhlatoffee.

-Onko tänään kruunumerkkipäivä?

-Joo-o. On.

-Mutta se kenkälaatikko (harmituspurkaus aamulla eteisellä)

-Kenellä tahansa voi joskus olla hankala päivä, mutta ryhmä voi auttaa silloinkin. Jatkaa vaan sovittuja hommia ja käyttäytyy niin kuin pitää, aikuinen kyllä hoitaa ne harmitusasiat. Sata päivää sujuu tarkoittaa juuri sitä, että osataan olla yhdessä ryhmänä. Selvitellä asiat puhuen ja auttaa kaveria. Olla niitä hyviksiä.

-Saadaanko me siis kruunumerkki?

Kyllä. Ja ihan aiheesta. Tämän tasaisemmin ei olisi ryhmädynamiikka voinut toimia. Huippu homma eskarit!

V&I iloitsee Heidi

Ruokana lihakastike, perunat ja vesimelonisalaatti

 

Idea koulukummeista on huippu, kuka ikinä sen on keksinytkin. Eskarit saivat tänään omat isot neljäsluokkalaisensa ja heti käytiin tosi toimiin, kun yhteinen taival aloitettiin koulun- ja päiväkodin pihaa hyödyntävällä valokuvasuunnistuksella.

-Mä tiedän tän. Se on liukumäki.

-Pitikö siihen kysymykseen vastata?

-Joo-o. Tämä ei ole nopeuskilpailu.

-Metsäportti!

-Me ei keksitty melkein mitään u-sanoja.

Vie reilun puolituntia, että kaikki parit ovat löytäneet kaikki rastit. Sitten otetaan vielä loppuhyppy, joka yhteistuumin kuuluu: ”Kivaa, kivaa, hauskaa, hauskaa!”. Ja sitähän meno ja meininki tosiaan olivat, kiitos siis kummit, oli huippua olla kanssanne.

Eskarille palatessa esiin nousee huoli. Pauli Papukaija on ollut kadoksissa jo kaksi päivää, minkä vuoksi häntä ei voitu esitellä kummeillekaan. Eskarit ovat tutkineet kaikki paikat, mutta pirteänpunaista ystävää ei vain löydy.

-Ehkä koululaiset on ottaneet sen

-Tai sitten se ei vaan halua olla enää täällä. Kun on huudettu. (syvää huolta)

-Mihin se on voinut mennä. Sehän on lelu, ei se voi lentääkään.

-Mutta häkki on tyhjä. Se ei ole täällä.

Oi joi, Pauli on osa porukkaamme, joten jotain konkreettista on asiassa tehtävä.

-Laitetaan huomenna oveen etsintäkuulutus, jos joku vaikka on nähnyt Paulin. Kyllä se löytyy. Ihan varmasti.

 

”Moi!!!!!” Ruokalaan mennessä kummien reipas tervehdys koulunnurkalta ilahduttavat meitä isosti. Kädet nousevat moikkaamaan ja hymy on herkässä. Ruokapöydässä sitten esiin nousee pohtiva havainto

-Onko tänään mennyt hyvin? Niin kuin kruunumerkkipäivä.

-Joo. On. Ihan totta. Miettikää. Jos saadaan pinnisteltyä vielä iltapäivän omakuvamaalaus, niin se on varma kruunumerkki.

Ja kruunumerkkihän napsahtaa helposti, niin innostuneita eskarit ovat oman 1:1 kuvan maalaamisesta. Hienosti osataan odottaa vuoroa sekä apua, eikä kiire ole kellään.

-Tämä on kivaa

-Helppo keskittyä, kun on ihan malttia

-Tämä on kyllä aika hieno (niin on)

-Voiko laittaa erivärejä paitaan?

Maalaustyö on silminnähden mieluinen ja aika kuluu hujauksessa. Kotiinlähtöön on enää viisi minuuttia

-Hoidetaan huolella omien tavaroiden haku, niin sitten se on hankittu. Kruunumerkki.

-Se on 9!

-Enää yksi hyvä päivä ja sitten tulee yllätys.

Niin on asianlaita ja sitä kyllä muistetaan hehkuttaa ihan jokaiselle vastaantulijalle. Hyvät päivät niin rules!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana broilerpihvi, perunamuussi ja kaali/paprikasalaatti

 

 

Vau. Täti on aamulla vasta kiipeämässä portaita ylös, kun iloisen naama kaiteen yli ilmoittaa:” Me laitettiin jo aamutuokiopaikat”. Samoin aamun kirjanhommissa  toimitaan jo rutiinilla, omat tavarat ja istumapaikat hoituvat jne. Enkä malta olla lisäämättä tähän havantoa päivän lopulta, kun koulunpuoli oli liikkuntasalissa ja meillä paluu ulkoa edessä. Miten toimivat eskarit? Riisuvat hissukseen vaatteet naulakoilla ja kipaisevat ylös omiin hommiin. Tämähän alkaa toimia, hyvä eskarit! Eikä täti suinkaan ole ainoa, joka asian huomaa, sillä kotiinlähtiessä samaa palautetta antavat myös hakemaan tulleet vanhemmat: ”Onpa hieno rivi teillä”, ”Ja rauhallista”. No, pikkuisen meinaa joku kiivetä naulakkoon, mutta siihenkin tepsii palaute vallan hienosti. Kiitos vanhemmat, yhdessä tehden ja positiivisella otteella, koko ryhmän parhaaksi.

Päivän uusi juttu eskareille on sitten koululaisvierailu, kun eskarille saapui peräti kolme ratsastuksesta innostunutta tyttöä kertomaan hevosiin liittyvistä asioista. Puolessa tunnissa meille selviää, että hevoset kulkevat jopa 40-50km/h, hevosilla on sade-ja talviloimia sekä omia karkkeja ja leluja. Hevosen tunteet puolestaan näkyvät korvista ja suusta:” Jos hevonen pelkää, sen korvat ovat alhaalla. Ja jos se on hyvällä tuulella, sillä on suu auki”. Ja pelosta päästäänkin uudenvuoden ilotulitteisiin:”Me otetaan silloin hevoset talliin ja laitetaan musaa, niin ne ei kuule sitä pauketta”. Tutkitaan myös ratsastuskäsineet, housut, päitset/suitset ja riimi, ponin heijastimet, kaviokoukku ja kuvia tabletilta. Tähän esittelyyn on selvästi satsattu aikaa ja vaivaa.

Sitten on vielä se hevosenkengitys, mikä osoittautuu helpoimmaksi selvittää demostroimalla. Täti siis ryhtyy hevoseksi, noin nousee etukavio ilmaan, kenkä asetetaan paikkalleen ja näkymättömiä nauloja vasaroimaan.

-Eikä sitä satu?

”Ei. Se kavio on niinkuin kynttä. Siinä ei ole tuntoa” heppatyttö selittää ja kertoo samalla, että kenkiä on erikokoisia ja ne vaihdetaan kerran vuodessa. Ja voi ilo ja riemu kolmikon korviin asti ulottuvia hymyjä, kun eskarit haluavat tietää, että mitä ratsastainen tuntuu: ”Se on kivaa”.

Lämmin kiitos siis Iisa, Inna ja Veera, kun vierailitte meillä. Moikataan, kun tavataan!

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lohilaatikko, punajuuri/omenasalaatti

 

Aamulla päiväkodineteisessä nököttää harmitus. Lelusellainen. Sähköisen lelun pitää olla tietynlainen, että se olisi hieno.

-Siinä pitää olla kauko-ohjain

-Ai. No sitten minullakin on ihan huono lelu. Mitä sinun lelussa tapahtuu sähköllä?

-Siitä tulee ääntä. Mutta se ei liiku.

-Mun liikkuu ja pitää ääntä, mutta ihan miten sattuu.

-Mikä sulla on?

Sovitaan, että se jää leluesittelyssä nähtäväksi, sillä nyt on jo kiire aamupalalle.

-Mutta sillä saa leikkiä, jos satut tykkäämään.

Ja kuinkas käy leluesittelyssä.  On autoa, ponia, perhosia, moottorisahaa…mutta ei yhtäkään kauko-ohjaimella toimivaa lelua. Lisäksi todetaan sekin, että kaikilla on leikittävä nätisti, sillä sähköiset lelut rikkoutuvat helposti.

-Mikä se sun on?

-Minulla on tämmöinen Töyhtö (chuchupets). Se on jotain kymmenen vuotta vanha. 

-Meilläkin on noita!

-Onko? Harmi, ettet ottanut mukaan. Ne ois voineet törmäillä toisiinsa. Ilman kauko-ohjaimia.

-Saanko minä leikkiä sillä?

Tietysti. On kiinnostavaa seurata, kuinka monitasoinen leikki alkaa rakentua varsin erilaisten lelujen ympärille. Ja kuinka paljon vuorovaikutusta sekä neuvottelutaitoa osallisuus eskareilta vaatii. Samoin kuin mielikuvitusta.

-Tehdään näille perhosille ja poneille yhteinen koti!

 

Käydään välillä kirjastoautossa ja syömässä sekä otetaan happihypyt ulkona. Sitten luetaan Onnin polkupyöräkorjaama-kirja ja koska se on kolmas yhteinen kirja, päästään jälleen arpomaan OnniOpus-vuoro. Hilpeää. Aikuisesta hommassa saattaa olla kyse ”vain” kirjanmerkistä, mutta vielä ulko-ovelta joku huikkaa omankirjanvuoron saaneen kaverin perään

-Hei hei OnniOpus, hyvä viikonloppua!

V&i kirjoittelee Heidi

Ruokana jauhelihakeitto, juusto ja sämpylä

 

 

 

Ennenkuin kirjoitan päivästä, haluan KIITTÄÄ Timolan eskarin vanhempia ja eskareita aivan supermahtavasta liikkuvasta vuosisuunnitteluillasta. Miten hienoja ja rohkeita ideoita sekä reipasta asennetta, ei kyllä varmasti jää perusturvalautakunnalta huomaamatta lapsilähtöinen tekemisenmeininki. Hyvä te!

12 papukaijamerkkiä=mukavuustunti. Aamulla jännitys tirisee, mitä mahtaa tapahtua tänään…

-Muistatteko te vielä, mistä kaikesta papukaijamerkkejä on tullut?

-Kirjastoautosta (*monta)

-Me sanottiin, että porttia ei saa avata

-Kun (eskakaverinnimi) viikkasi sen peressun

-Kun haettiin ne laatikot

-Ja puhelin

-Minä muistutin viittamisesta

-Hitsi, että minä olen ylpeä teistä. Miten paljon on hoidettu asioista ja annettu apua

Hirmuisesti hyvää, joten kyllä mukavuustunninkin sietää tuntua joltain.

-Minä haluan esitellä teille ensimmäisenä mukavuustuntijuttuna jotain minulle tosi arvokasta. Siksi minun kilpikonnat Pollu ja Wikkan ovat tänään täällä.

-Onko ne täällä?

-On

-Onko ne eläviä?

Ovathan ne. Voi ilo ja riemu, kokonaisen tunnin eskarit jaksavat kuunnella ja tutkailla kilpiveikkoja, vaikka omille hommillekin saisi mennä. Siinä tulevat käsitellyksi dinosaurukset, munastakuoriutuminen ja siihen tarvittava munahammas, partasuti ja aamupesu, terraario, jääkaappihorros, äänettömyys…

-Saako sen otta syliin?

-Saa, jos pidät tiukasti kiinni. Näillä on tosi vahvat jalat ja kovat kynnet. Ota tälleen, kuin sämpylästä…

Kaikki halukkaat saavat pidellä valitsemaansa kilpikonnaa ja napataan tilanteesta valokuva omalle muistitikulle tallennettavaksi. Samalla tehdään myös havainto, eskarilla on melkoisen hiljaista ja rauhallista. Niinpä. Kilpikonnilla on oikeasti kummallinen mieltätasaava vaikutus ihmisiin. (Siksi isi L pitääkin niitä minulle varsin sopivina lemmikkeinä, heh heh)

Ruokailusta palatessamme tapahtuu yksi aika hieno juttu. Täti on vielä muutaman eskarin kanssa koulunrappusilla, kun osa eskareita on jo luvallisesti ehtinyt pihan yli. Ja mitä me näemmekään. Kaksi eskaripoikaa kerää roskapöntöstä maahan pudonneet roskat takaisin roskapönttöön.

-Ope kato. Ne siivoo roskat. (hämmästynyttä kunnioitusta)

Papukaijamerkkihän siitä napsahtaa. Ja eskarikavereita roppakaupalla hymyjä. Iso peukku heiluu!!

Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä eskareille on vielä pyyntö.

-Kerätäänkö Pollulle ja Wikkanlle voikukanlehtiä, niin kuivaan ne talviruuaksi. Viidellä lehdellä saa jo palkkaa.

Huh hei, hetkessä lehtiä on jo kenkälaatikollinen, joten eikun suut makeaksi.

Eskaripäivä on eletty ja kotiinlähtijät menneet, mutta vielä sovitetaan hoitoonjäävien kanssa yksi juttu mukavuustuntipäivään: lukuleposet. Piilomaan pikkuaasi saa viedä meitä mukanaan kaksi pitkää lukua ja sitten saa jo nousta.

-Tää oli kiva päivä

Niin oli. Kiitosta vaan siitä, arvon papukaijamerkkeilijät!

Ai niin, vielä yksi juttu. Välipalalla meinaa tulla harmitus, nimittäin päiväkotilaisille, joille eskarit käyvät kehumaan konna-asiaa.

-Hei. Onkos tuo nyt reipua. Muisteleppa, kun teitä harmitti pienten elokuvapäivä ja popcornit. Ja konnat voivat tulla ihan hyvin  kylään myös päiväkodille.

Kehuskelu loppuu, ainakin aikuisen läsnäollessa. Joku voi silti ajatella, että miksi konnia ei sitten esitelty kaikille. Toimintapäätökseni tässä on sillä tavalla tarkoituksellinen, että ryhmän yhdessä kokema erityisyys on yksi tehokkaimmista tavoista päästä sisään positiivisenpalautteenmenetelmään ja me-hengen luomiseen. Konnat ovat siis takuuvarmasti tulossa moikkaamaan päiväkotilaisiakin, samoin voin niitä esitellä koululaisille, jos kiinnostusta on. Konnat eivät nimittäin katselusta kulu, eikä tädin suu kertomisesta, mutta uudet kokemukset rikastuttavat kaikkia. YYA:lla siis mennään, tässäkin asiassa.

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste

 

-…irrottettiin turvavyöt taksissa…

Koulutaksista kilpaa ovelle ryntääjien puheesta nappautuu tädin korvaan vain pieni pätkä, eikä lisäkysymys aiheesta saa vastausta ollenkaan. Ou nou, nyt taitaa olla yleisen liikennetuumaustuokion paikka.

-Miksi autossa pidetään turvavöitä?

-Voi tulla kolari. Vaikka hirveen.

-Voi paiskautua penkkiä vasten

-Voi paiskautus ulos ikkunasta ja jäädä auton alle

-Auto voi pudota sillalta ja tulee kolari

Eskareilla on selkeästi tietoa tästä asiasta. Mutta entäs jos itsellä on vyö, mutta vaikka koululaisella ei?

-Silloin voi lentää sen toisen päälle

Totta. Siinä liiskaantuu se, joka on asian hoitanut. Ei mitään järkeä.

-Meidän äiti lähtee joskus liikkeelle, vaikka minulla ei ole vyö vielä kiinni. Vaikka minä sanon!

-Minä saan surffata kotitiellä

-Meidän isä pysähtyy heti, jos minun vyö ei ole mennyt kiinni

-Minun peltoautossa on vyöt rikki. Pitäisi korjata ne.

Tätin kanta turvavyöasiassa on yksiselitteinen. Turvavyö on oltava kiinni aina auton liikkuessa. Piste. Sovitaan siis eskareiden kanssa, että koulutaksissa vyö on oltava kiinni ihan pysähtymiseen asti, niin kiire ei saa olla kilpajuoksuun. Vanhempien toimiin täti ei taas voi ottaa kantaa, paitsi äitinä: ”Minun lapset on jo tosi isoja 15v ja 14v., mutta heillä on ollut ja aina edelleen vyöt aina kiinni autossa. Kun aina voi tulla vaikka pakkojarrutus eteen. Ei sitä kukaan etukäteen ilmoita, että ajapa nyt varovasti, kun kohta pomppaa pallo tielle. Siksi”.

 

No niin, nyt on vyöt puitu ja voidaan kimpoilla ihan pihalle. Lähtiessä ei sada, mutta vettä on luvattu niin runsaasti, että kuravaatteet puetaan suosiolla. Metsässä on nimittäin luvassa sadetaiteilua

-Nyt pitäisi etsiä kuravettä, että voidaan maalata vesiväreillä kurakuvia

Helpommin sanottu, kuin tehty. Onneksi grillipaikan muovikouru osoittautuu oivalliseksi vedenkerääjäksi, varsinkin kun pisaroitakin alkaa putoilla taivaalta. Teipataan siis paperit kiinni puunrunkoihin ja sitten vaan taiteilemaan

-Ei! Sade kastelee tämän

-No se onkin sinun ja sateen yhteinen uniikki taideteos, jota ei voisi tehdä muuten

-Sulla on ihanat värit

-Tästä tulee oikein kunnon kurakuva (ja kyllä tulikin)

-Tämä on monsteri. Saadaanko nämä kotiin?

Tietysti, mutta teokset kaipaavat pientä kuivattelua ensin. Me saamme metsään myös yleisöä, kun päikkärin pienimmät pistäytyvät vetiseen taidenäyttelyyn. Kiitos muruset, kiva kun kävitte!

Iltapäivällä meille saapui lastenkultturikeskus Versosta taidekasvattaja Minnamaria, jonka kanssa lähdimme seikkailulle menneeseen aikaan. Satusalkku aukeaa ja paljastaa vanhan valokuvan. ”Tämä perhe asui tämmöisessä pienessä pirtissä 100 vuotta sitten” Minnamaria kertoo ja nostelee esille vanhoja tavaroita. Hän kertoo tarinaa,joka vie meidät Eetu-pojan matkassa metsään, hevosrattaille ja tehtaseen, liikkuen, laulaen ja soittaen. Tuokio hujahtaa ja on aika hypätä loppuhyppy:

-Kiva kiitos!

Sitten vielä kiireesti eskarille ihan minipienille omille hommille ja päivä on pulkassa.

-Onko meillä leposet?

-On. Kun tänään minun pitää lähteä kylälle. Ja ei oltu ulkonakaan koko päivää.

-Höh. Jo toinen kerta.

Aivan. Lukuleposethan siirtyivät viimeviikollakin. Ja leposet ovat kamalia, ainakin. jos alle 15v. kysytään.

-Kuulkaa. Tuo on kyllä hyvä peruste. En siis lupaa, mutta kokeilen järjestää niin, että otetaan lukuleposet huomenna. Kun on muutenkin se mukavuustunti.

-Huomenna on mukavuustunti (jännittynyttä kihinää)

V&i viestittelee  Heidi

Ruokana hernekeitto, juusto&tomaatti ja letut hillolla

 

Meille on ensiviikolla tulossa ensimmäiset asiantuntijavieraat, kun saamme eskarille 3 tyttöä (2 koululaista+viskari) kertomaan omasta ratsastusharrastuksestaan. Tätä varten keräsimme aamutuokiolla kysymyslistan eskareita kiinnostavista asioista.

-Kuinka nopeita hevoset ovat? Paljon ne kulkee?

-Miltä tuntuu olla hevosenselässä, kun se hypyttää?

-Kuinka hevoset pärjäävät ulkona? Sateella? Ukkosella? Lumisateessa? Myrskyssä?

-Minkälaisia laitteita hevosilla on? Ja minkä värisiä?

-Miten hevosenkengät saadaan kiinni?

-Miten satula saadaan kiinni?

-Miten hevoselle pannaan päitset ja suitset?

-Mitä hevoset syövät?

-Miten hevostallit siivotaan?

-Onko hevosilla tallissa kivaa vai tylsää?

-Onko niillä leluja?

Vau. Jos kaikkiin näihin kysymyksiin saadaan vastaus, niin johan meillä on aika kattava kokonaisuus tietoa hevostelun oleellisista asioista.

 

Seuraavaksi eskarit suuntasivat urhelukentälle koko päiväkodin yhteisiin olympialaisiin, jotka toteutettiin 5-ottelun hengessä. Lajeina olivat juoksu, turbokeihäs, pituushyppy, aitajuoksu ja lapionheitto. Ja kaikki suorituksethan tietysti kellotettiin tai mitattiin sentilleen.

-Minä olin nopein

-Et ollut

-Olin. Kato vaikka.

Tuloslistan numeroita tutkitaan ja vertaillaan tarkasti.

-Tuo juoksee kovaa. Vaikka on tyttö.

-Minä en ole ikinä hypännyt aitoja.

-Miltäs se tuntui?

-Se oli kivaa!

-Ei se hiekka ollutkaan niin pehmeää, kuin luulin (pituushyppy)

-Saako heittää toisen kerran turbokeihästä?

Tunnelma kaukalossa on kilpailemisesta huolimatta rento ja iloinen, eivätkä pienet kaatumiset yms. haaverit suorituksissa haittaa ketään. Ja kannustus, varsinkin tyttöjen porukassa, on aivan mahtavaa ja tasapuolista.

-Saadaanko me palkintoja?

-Meillä on ensiviikolla koko päiväkodille salissa oikea palkintogaala, kunhan kaikki tulokset on saatu lasketuksi ja kirjattua näkyviin.

-Saankohan minä hopeaa? (haaveileva huokaus)

 

Ruokailussa otetaan sitten pommit ja vieläpä Eero-rehtorin kanssa. Yksi eskareista oli nimittäin tuonut maisteltavaksi oksallisen tyrnimarjoja ja Eero lupautuu rohkeana miehenä vitamiinipommille koemaistajaksi: ”Hyviä ovat. Hapokkaita”, kuuluu lausunto ja kaikki eskaritkin rohkaistuvat maistamaan. Mielipiteet jakautavat tykkääjien ja ei tykkääjien kesken aika lailla tasan.

Ruokailusta siirrytään sitten puukäsitöihin, missä tänään vaadittiinkin tosi hyvää malttia, koska ryhmän geo-laudat olivat kovin erivaiheissa menossa. Osa jatkoi vielä naulausta, toiset kävivät liimaamaan ja nopeimmat pääsivät jo maalaamiseen asti. Muutaman kerran pitää villipilliä piipata, mutta maltilla sujuu.

-Oli kiva, kun nyt oli lyhyt aika puukässässä.

-Ai. Onko puukäsityötunti sinusta liian pitkä?

-Ei. Kun oltiin torstaina ja nyt taas.

-Ai niin päin. Nyt käsitän. Onko puukäsityö sinusta kivaa?

-On. Parasta.

 

Päivän lopuksi luetaan vielä kirja ja otetaan käsittelyyn ensimmäinen kuvakortti ”Tunne maailmasi”-projektista. Päivän kuvassa otsikko on ”Voi riita ja rähinä” ja siinä kissa ja koira makoilevat ruohikolla, melkoisen myrtyneinä.

-Mistähän niille on tullut kinaa?

-Ehkä tuo kissa on ottanut koiralta luun

-Tai tuo koira on herättänyt kissan kesken unien

-Mikähän tuon koiran nimi voisi olla?

-Rähinä

-Mitä? Onpas se idea.

-Koira on Rähinä ja kissa on Riita (hilpeä hihitys valtaa eskarijoukon)

Hilpeää!Jotain näin nerokasta voi keksiä vain eskarilainen. Tädin mieleen pompsahtaa nimittäin heti kuva pikkuisesta mummelista, joka mökinportailla huutelee huolestuneena: ”Riita????Riita kulta, missä olet?” Entäs iso raavas mies, jonka puhekupla käskee: ”Rähinä tänne!” Näistä hahmoista syntyy vielä eskareiden käsittelyssä jotain superhauskaa, sanokaa mun sanoneen.

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana uunikala, perunasose ja vihersalaatti

 

V&I kirjoittelee  Heidi

 

 

 

 

Omituisen onttoa. Olin tänään poissa ryhmästä pariin otteeseen esiopetuskeskustelujen vuoksi ja heti huomaa, ettei ole ollenkaan samalla tavalla kartalla ryhmän päivästä. Hyvä. Aikuinen ei koskaan saa liikaa muistutusta siitä, kuinka tärkeää, arvokasta ja antoisaa on pohdiskella eskareiden kanssa arkisia asioita, pallotella kaikenmaailman juttuja ja tarvittaessa kokeilla. Toki suunniteltu ja ohjattu toimintakin on tärkeää, mutta kyllä esikouluikäisten kanssa yhdessä koettu ja jaettu päivä antaa vielä paljon enemmän.

-Milloin on äidinkieltä?

Sitä on samantien, sillä tänään pitää suusta etsiä i niinkuin iloinen. Maistellaan siis ensin, tehdään taululle ja sitten jokainen vuorollaan pääsee lukemaan taululta valotsemansa seuraavista puhekuplista: AI / AI! / AI?  Eikö ole yllättävää, että huudahdus on suosituin, hehheh. Lauletaan sitten hiiren aakkoslaulu, tehdään kynähommia kirjaan sekä otetaan salissa lopuksi i-hippaa ja kuumaa perunaa. Eiköhän aakkosjunan 2.vaunun kirjain ole painettu aika hyvin ja monilukutaitoisesti mieliin.

Iltapäivällä luetaan loppuun perjantaina aloitettu kirja sekä tuumataan huomisen olympialaiset. Sitten on aika suunnata alakertaan pukemaan ja jatkaa matkaa joko kotiin ja leposille. Taas on eskariarki sujunut hyvin ja ollaan ihan kiinni kruunumerkissä.

”Oli rauhallista tänään. Ja maltillista. Hyvä eskarit” eteisessä lastaan hakeva aikuinen toteaa ohimennen ja kiittää eskareita ulko-ovella avatusta väylästä. Yllättäen palautteellaan eskarit täysin.

-Miettikää. Niin hienoa käytöstä, että joku haluaa kehua ihan ääneen. Vautsi vau. Ja kruunumerkki päälle.

Valolla ja Ilolla kirjoittelee   Heidi

Ruokana bolognesekastike, spagetti ja kurpitsasalaatti

 

 

 

 

Eilen oli täti haljeta ilosesta ylpeydestä ja tänään sama tunne valtasi koko ryhmän. Kolmas kruunumerkkipäivä peräkkäin, miettikää. Mihin lisäksi aamulla eskareiden avustustehtäsistä samat kaksi papukaijamerkkiä. Ja sitten kirsikkana kakkuun: ”Tässä olisi teille merkki. Hyvästä käyttäytymisestä” kirjastoauton Pekka sanoo ja kaivaa papukaijamerkin laatikosta. Hän on huomannut, että lainansa jo tehneet eskarit menevät kaikessa rauhassa penkeille ja portaille lukemaan. Kirjastoautossa on hämmennyksestä hetken ihan hiljaista, sitten joku melkein kuiskaa

-Ne on koossa kaikki

-Tuleeko nyt mukavustunti?

Tulee. Mukavuustunti saa luvan syrjäyttää aiemmat suunnitelmat ensi torstailta. Mutta. Luulettekos, että siinä vielä kaikki. Iltapäivään mennessä ei ole ollut yhtään riitaa tai rähinää, kaikki ovat päässeet mukaan leikkiin ja tavarat raivattu paikoilleen lopuksi, kun taas kotiin lähtevät tavarat on koottu matkaan. Toimivaa arkea siis, vimpan päälle.

-Hei eskarit. Mites meillä on mennyt tänään?

-Hyvin.

-Eli mitä se tarkoittaa?

-Ei olla pöljäilty

-On leikitty hyvin

-Totta. Tänään on sujunut ihan huipusti. Pelkkiä hyviksiä koko porukka. Että minä olen ylpeä teistä. Tästä kyllä tulee nyt

-Kruunumerkki! Enää kaksi loikkaa ja sitten tulee yllätys.

Positiivisenpalautteen voima on mahtava. Ja palutteen ja havaintojen yleensä. Antaapa sen vaikka hyvät uutiset kuullut vanhempi: ”Arvaa mitä minä huomaan? Sinulla on tänään itselläsikin hyvä mieli”. Aurinko pilkistelee mäntyjenlatvoissa ja päiväkodinpihassa elämän hymyilee. Kiitos eskarit sekä perheet ja ihanaa lämpöistä viikonloppua.

Valolla ja Ilolla viestittelee Heidi

Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, riisivatruska, leikkele ja omena

Vau. Toinen kruunumerkkipäivä peräkkäin.

-Enää kaksi ja sitten on se yllätys.

-On mennyt päivä ihan älyttömän nopeasti

-Niin on

-Voiko huomenna neppiä?

-Me haluttais taas ne ponit

Iltapäivällä eteisessä jono muodostuu mukavasti ja kotiinlähtijöille avataan väylää. Ilmassa leijuu hyvä fiilis. Meidän porukka. On oltu kentällä palloilemassa viskareiden kanssa ja tehty puukäsitöitä, mutta ennen kaikkea on oltu ryhmä. Voi himpula, että te olette huipputyyppejä eskarit, täti niin rulettaa teitä!

”Kuulkaa eskarit. Jos näette mustan yksinäisen repun, kerrottehan siitä heti opelle tai koulun aikuisille?”kysyy Katja-ope ruokalassa ja ilmeet pöydässämme ovat sitoutuneen vakavat. Kadonnut reppu. Tietysti kerrotaan, sehän on selvää.

-Mä tiesin siitä repusta. Se …. itki, kun se hävis ekana päivänä.

-Minä pitäisin ainakin kokoajan selässä

-Entä jos joku on varastanut sen?

Paha homma ja mietityttää eskareita kovasti. Miten voi kokonainen reppu kadota?Kirjoineen kaikkineen. Mutta me pidämme silmät oikein apposen auki, jos reppu vaikka jostain tulisi vastaan.

-Huomenna olisi muistettavaksi kaksi juttua, kun on perjantai

Käsiä kimmahtaa heti pystyyn.

-Kirjastoauto

-Pihalelunpäivä

Nepä juuri, hyvin on asiat pantu muistiin.

-Voi hitsin pimpula. Minulla ei taida olla mitään pihalelua, kun meillä ei ole ollut edes hiekkalaatikkoa kymmeneen vuoteen…

-Pitäis olla

eskarilainen toteaa nyökäten ja kirmaa jatkamaan puuhiaan. Jaa. Siis kumpiko. Ja hyväksytäänköhän istutuslapio pihaleluksi..tässä se taitaa yösydän mennäkin, ajatellassa ja arpoessa.

Hilpeilee valolla ja ilolla Heidi

Ruokana kasvisnapit, perunat, kastike ja feta-salaatti

 

 

Joskus kaikki vaan napsahtaa kohdilleen.Tänään eskareiden ihan pihalla päivään sisältyi suuri vastuu: koko päiväkodin makkaratulet. Pohditaan siis ensin aamutuokiolla tulta ja mitä se tarvitsee palaakseen sekä tehdään lasipurkilla testi.

-Se sammui!

-Siltä loppui happi

Eskarilaiset tietävät hienosti senkin, etteivät lapset saa ottaa tulitikkuja tai muutoinkaan leikkiä tulella. Moni on myös nähnyt sammutuspeitteen. Mutta mitä mahtaa tarkoittaa sanonta ”Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”.

-Että voi tulla tulipalo.

-Että joku syttyy palamaan.

-En kyllä tiiä

No se ainakin on selvää, että varovainen pitää olla.

-Ja maltti matkassa

Kuravaatteet siis ylle ja tarvikkeita hakemaan:pressut majoihin, kuivat polttopuut, makkaratikut ja tarvikekassi. Ruttaillaan vielä porukalla sytykemyttyjä sanomalehdestä ja pannan puut paikolleen. Sitten vähän puhallusta ja kohta palaa iloinen valkea.

-Katsokaas mihin suuntaan tuuli vie savua. Sillä puolella ei kannata olla.

Makkaratulilla syntyy myös oivallus

-Se juttu tarkoittaa sitä, että tässä (betonigrilli) se tuli on se renki ja tuossa (metsänpohja) se olisi isäntä

Luontoleikit alkavat, nuotion palaessa rauhassa hyväksi hiillokseksi. Ja kun on makkaranpaiston aika, eskarit tekevät uroteon isolla U:lla. He paistavat tikunnokassa ihan pienimpien päiväkotilaisten makkarat ja toimittavat ne vastaanottajille. Myös viskareille annetaan neuvontaapua

-Tule tähän. Tuo punainen on hyvä kohta. Se on tosi kuuma.

-Älä laita siihen tuleen, se vaan kärähtää, eikä paistu.

Ensimmäinen viskariporukka on valmis, kun taivas alkaa pudotella pisaroita.

-Heidi. Laita puita tai se sammuu.

Ei sammu nuotio, eivätkä hyydy makkaranpaistajat, koska tulet on tehty maltilla ja kaikilla on kunnon sadevermeet yllä. Eikä kukaan kiukkua tai kitise sadetta tippaakaan, päinvastoin, päikkärin katoksessa makkaraa, sämpylää, banaania ja mehua nautiskelee pelkästään tyytyväinen eräporukka.

-Ja sitten ipanat eskarille kuivauskaappiin

No ei vais, märät vaatteethan sinne joutavat. Vähän on hässäkkäistä hommaa aluksi, kun ensimmäistä kertaa kaappia lastataan, mutta lopulta on kaikki kyydissä ja ovikin sopii kiinni. Jes!

Luetaan vielä hilpeä OnniOpuskirja Kissa Killistä ja sottapytystä, sitten on aika omien hommien.

-Nepataanko?

Lattiaan teipatulla neppiradalla käydään jännittävä taisto, kun kuusi pikkuautoa yrittää selvitä maaliin nopeimmin, ilman ”kiluja” eli törmäyksiä toisiinsa. Tätikin pääsee peliin ja  yrittää parhaansa, mutta ei vaan pysy auto radalla.

-Voidaanko pelata uudestaan?

-Tänään ei enää kerkeä, mutta huomenna sopii.

-Ja eskarit. Nyt kun otetaan vielä omat tavarat alakerrassa matkaan maltilla, niin tämä on kruunupäivä.

-Se on seiska

Niin on. Enää kolme sujuvaa päivää matkaa ensimmäiseen iloiseen yllätykseen.

V&I aivan huippupäivää fiilistelee Heidi

Ruokana nuotiomakkara, sämpylä leikkeleillä, banaani ja pillimehu

Tänään viskarit olivat meillä viikkovierailulla ja yhteisenä hommana musisoitiin, kissamaisin elkein. Ensin hiivitään kissantassuilla ja sitten venytellään faaraonkissojen komeita häntiä.

-Kiitos viskarit. Teillä oli tänään ihan superhypermaltti. Nääääääin iso peukku.

Viskarit suuntaavat pukemaan ja me otamme eskareiden kanssa pohdintaan oman maltin hallinnan.

-Hei. Oisko kenellään antaa ideaa tai vihjettä, että mitä voisi tehdä silloin, kun rupeaa riehututtamaan?

-Voi olla itekseen ja kuunnella rauhallista musiikkia

-Voi alkaa tekemään jotain. Vaikka pelaamaan.

-Ei vaan ala mitään tyhmiä juttuja.

Ok. Harjoitus tekee tässä malttiasiassakin varmasti mestariksi. Otetaan vielä positivisuuspiiriä, jossa kaksi lasta vuorollaan pääsee piirin keskelle kehuttavaksi ja koska meillä on tänään paikalla synttärisankari, otetaan hänet ensin. Alku on vähän tahmea, mutta pienellä avulla alkaa ideoita syntyä

-Paljon onnea (*monta)

-Sinä olet taitava piirtämään

-Sinulla on nätit vaatteet

jne. ja toisen piiriläinen kohdalla sujuu jo

-Sinä olet kiva

-Sinä olet kiltti

-Sinä osaat paljon koululaistentaitoja

-Sinä olet komea

jne.

-Miltä tuntui olla keskellä?

-Hyvältä. Kun toiset sanoo kivoja asioita.

Ja huomenna otetaan seuraavat kaksi positiivisuuspiirin keskelle.

Iltapäivällä sitten juhlitaan synttäreitä. Ensin synttärisankari saa valita itselleen mielesien garderoopin, joka tänään on prnsessankruunu ja viitta. Sitten otetaan vieraat vastaan juhlallisesti kätellen sekä luetaan sankarittaren etukäteen miettimät synttärimuistelot ja toiveet.

Seuraavana lauletaan onnittelut sekä laitetaan matkaan posteljooni, mutta kaikille aivan uusi juttu taitaa olla taikalahjalista, jossa jokainen vieras saa kuvitteellisella taikasauvalla taikoa päivänsankarille minkä tahansa lahjan. Millaisia lahjoja eskarikaverit keksivätkään: papukaija, uudet pinkit vaatteet, prinsessanviitta, karkkipussi, oma auto, taikasauva, uusi lelu, tabletti… Juhla jatkuu toivelaulu ”Tuiki tuiki tähtäsellä” sekä Hevisauruksen möreällä biisillä, joka nostaa tädiltä melkein tukan pystyyn. Hui! Vielä lauletaan aarrearkku auki ja mutustellaan sitten suut makeaksi sankarin tarjoamilla lakuilla, kirjaa samalla kuunnellen.

-Nyt on kolme. OnniOpus vuoro.

Totta. Suoritetaan siis arvonta ja jäädään jännityksellä odottamaan, millainen kirja tällä kertaa mahtaa saapua luettavaksi …

Valolla ja Ilolla eskarilta kirjoittelee  Heidi

Ruokana kinkkukiusaus ja omena/punajuurisalaatti

Tänään eskarit pääsivät näyttämään osaamistaan oikein urakalla, kun aamulla teimme ensin ryhmänä kpt:n eli kontrolloidun piirrostarkkailun ja sitten vielä pienen lähtökartoitustestin kaksin aikuisen kanssa. Ja jos joku nyt ihmettelee, että miksi moisia pitää jo esikoulussa, niin koen toiminnan mielekkyyden kannalta hyvin tärkeäksi, että toisaalta tiedän mitä kukin lapsi jo osaa ja vielä tärkeämpänä, voimme ihastella osaamista yhdessä ja yksilöidysti hänen kanssaan. Ja ryhmätyöskentely on puolestaan tärkeä kokemus/havainnointitilanne siitä, mitä koulumaailmassa selviäminen tulee aikanaan edellyttämään. Niinkuin tänäänkin, toisten on helppoa käydä työhön, kun taas toisella homma ei lähde sujumaan ollenkaan. Siltä pohjalta siis jatkossa lisää sopivan mukavia harjoituksia.

”Eskarit. Mikä se teidän merkki-juttu oikein oli?” kysyy veo Minna, joka on ollut aamupäivän kanssamme ja seurannut eskareiden touhuja.

-Pauli papukaijamerkki

Sepä se ja sellainen Minna eskareille antaa, aamupäivän hyvästä ja reilusta leikkirauhasta. Hyvä eskarit! Onpa harmi, ettei aina suju näin mallikkaasti. Eskarille on nimittäin kiirinyt useammastakin perheestä huolta joidenkin eskareiden ikävästä käyttäytymisestä, tönimisestä ihan nyrkillä lyömiseen. Eikä asian vakavuutta vähemmä tippaakaan se, että nujakointi on ollut kavereiden välistä ja tilanteet aina selvitetty aikuisen kanssa anteeksipyyntöineen. Timolan eskarilla, päiväkodilla ja koulussa jokaisella on oikeus turvalliseen oloon; fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

-Ei ole mikään perustelu, että kaverikin löi. Tai ennenkin.

Hyvä käytös on joskus ISO haaste arjessa osattavaksi. Ja varsinkin jo opitun käytöksen muuttaminen, kuten jokainen vaikkapa laihduttamista kokeillut aikuinen tietää. Onnistuminen vaatii työtä, palautetta ja pitkäkestoista sitoutumista, mutta kaikkein eniten omaa halua. Juuri halua meidän on siis alettava kaivaa esiin, koko ryhmän voimalla ja tuella, perheiden vetoapua tietenkään unohtamatta. Positiivisesti.

Pohdiskelee  Heidi

-Kato. Mulla on tämmönen. Ja nää toimii tälleen

Eskarilainen ei ehdi edes eteisestä sisään, kun ilo omasta lelusta pulppuaa ilmoille. Ja sama tunne on vallalla myös leluesittelyssä, jossa jokainen eskari pääsee vuorollaan esittelemään lelunsa ryhmälle. Lisäksi ryhmä voi esittää lelusta kaksi tarkentavaa lisäkysymystä.

-Mistä se on saatu?

-Mitä sinä leikit sillä?

-Oliko siinä lisäosia?

Hienoa tarkennusta. Käy ilmi, että leluja on tuonut joulupukki, saatu lahjaksi, ostettu Ikeasta ja löydetty kirpputorin valikoimasta. Ja niinkin voi käydä, ettei enää muista. Leikkiä on puolestaan vähän vaikea kuvata, mutta leikkiin liittyviä/tarvittavia muita tavaroita ja paikkoja eskarit osaavat kuvata mallikkaasti.

-Toitko sinä lelun?

-Joo. Se on täällä Ikean kassissa. Tämä on Vainu, tässä on Vahti ja sitten vielä Pörrö.

Isokuonoiset pehmokoirat otetaan ilolla vastaan ja ne pääsevät hihnoineen ja laukkuineen heti mukaan leikkeihin. Ja rodutkin selvitetään googlella, sillä pitäähän se tietää, että mitä mikäkin olisi paras ajamaan.

Pistäydytään välissä kirjastoautossa, jossa päästään lainaamaan omilla korteilla. ”Kuunnelkaapas eskarit. Tehdään lainausjono aina tähän” Pekka ohjeistaa, jotta saadaan väylä pysymään auki myös muille asiakkaille. Sujuu. Samoin kuin lainaus. Eikä eskarilla yhtään korttia tai kirjaa jää ajelehtimaan, vaan kaikki tulevat pakatuksi huolellisesti reppuihin. Se on hyvä homma se.

Vielä mahtuu päivään leikkiä, Fröbelinpalikoiden musiikkikirja, ruokailu ja minihappihyppy, eikä sitten muuta. Paitsi. Kruunumerkki, mallikkaasti sujuneesta päivästä.

-Se on seitsemäs

-Enää kolme ja sitten on kymppi.

-Niin. Se yllätys!

Positiivinenpalaute niin rules!

Valolla ja ilolla hyvää viikonloppua toivottelee Heidi

Ruokana silakkapihvit, muusi ja porkkana/kaaliraaste

 

 

Jumppasalissa on menossa aamupallottelu, kun odotellaan eskarikavereita. Poikaporukka oppii tähtäämään koripallotaulussa nelikulmioon ja osumatarkkuun paranee huikeasti. Jee! Samaan aikaan toisessa päässä salia

-Onko flamingolla munia?

-Joo, on

-No nää on sitten niiden munia. Ja me haudotaan näitä.

Hilpeää. Lattialla on varmaan kymmenkunta palloa, joiden päällä eskarit makaavat ja tasapainoilevat mahallaan. Paitsi ne, joilla on pallo mahassa.

-Sinä synnyt täältä kohta. Ja olet sitten ihan pieni vauva. (hihitystä)

Aamutuokiolla on kolme tärkeää asiaa selviteltäväksi. Ensin mietitään, että mikä ihme on päiväjärjestyksen lastenparlamentti. Sitten tuumitaan, että miksi eskareiden pitää pitää takkia, kun koulaisten ei tarvitse. Katsotaan ensin asiaa ajan kannalta eli nyt on jo syksy ja me olemme ulkona kokonaisen tunnin, koululaisetn välitunnin sijaan. Sitten seuraa tädin puheenvuoro mahdolliseen lällättelyyn

-Tiedätekö. Aina on niin, että joku asia on toisilla paremmin ja sitten joku toinen huonommin. Miettikääpä, että te olette taatusti koko koulun ja päiväkodin ainoat, jotka pääsevät jokapäivä jumppasaliin.

Viimeiseksi muistutellaan mieliin rauhallisesta liikkumisesta naulakolla, ettei vaan sattuisi vahinkoja. Sitten voidaankin lähteä päiväkodille tablettihommiin.

-Voiko pelata?

-Voi lopuksi, mutta ensin tehdään hommia. Tablettia voi käyttää tosi paljon muuhunkin, kuin pelaamiseen. Vai pelaavatko teidän vanhemmat pelkästään tableteilla ja tietokoneilla?

-Ei

-Joskus. Mutta yleensä ne tekee….jotain muuta

-Meidän äiti pelaa tabletilla

Kokeillaanpa tänään kameraa. Ja heti alkuun

-Muistathan, että ketään ei saa kuvata, jos toinen ei halua.

-Saanko ottaa susta kuvan?

-Et

-Saako susta ottaa kuvan?

-Saa. Minusta saa ottaa.

Ja sitten kuvataan pienissä porukoissa ohjeen mukaan: Kuvatkaa jotain pientä, jotain punaista, jotain suurta, jotain kolmionmuotoista jne. Hienosti sujuu ja huumorikin kukkii

-Kuvatkaa jotain, missä on vettä

-Joo. Mä tiedän.

Ei ihme, että koko porukkaa naurattaa ääneen, kun ryhmä esittelee ratkaisunsa: kuvassa on vessanpönttö.

 

Iltapäivällä vuorossa on sitten eskarin syyskuun toimintaa suunnitteleva  lastenparlamentti. Puheenjohtaja asettuu pirtinpöydän päähän ja kopauttaa nuijalla kokouksen avatuksi. Sitten käsi kertoen saa alkaa tehdä esityksiä, joista pöytäkirjaan kirjataan kaikki, jotka saavat vähintään kolme käsiääntä. Ensimmäinen esitys

-Voisko ne sun kilpikonnat tulla tänne eskarille?

-Tietysti. Jos vaan esitys saa kannatusta.

Saahan se, koko pöydällisen. Eikä kannattamattomanakumoudu mikään muukaan ehdotus, joten seuraavilla mennään syyskuu: leikitään ilmapalloleikkejä / syyskuussa joka perjantai on lelupäivä / pidetään herkku-ja lautapelipäivä / yhtenä lelupäivänä tuodaan pihaleluja ja toisena sähköisiä leluja / askarrellaan mato / tehdään joku naamiaisteemainen juttu / vietetään raita/pikkupäivä (vaatteet siis raidallisia tai pilkullisia). Myös uintireissua esitetään, mutta siinä meidän on muistuteltava mieliin parlamenttirajoitus: jutut eivät voi vaatia kuljettamista tai rahaa. Lopuksi vielä kaikkien läsnäolojoiden allekirjoitukset pöytäkirjaan ja puheenjohtaja voi kiittää osallistumisesta ja kopauttaa kokouksen päättyneeksi.

-Hitsi, miten hieno parlamentti. Ihan eka ja näin hyviä esityksiä. Tästä tulee ihan superhyper syyskuu.

Viipotetaan vielä hetki jumppasalissa ja otetaan pieni muistutusmiittinki naulakkokäyttäytymisestä, sitten on jo valmista.

-Muistakaahan viedä aikuisille läksyt. Ja huomenna on lelupäivä.

-Isi. Sulla on nyt läksyjä. Ja minä olen opettaja ja valvon.

Oi joi, johan pompsahti rima nousuun.

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Hedi

Ruokana lihapullakastike, perunat ja kiinankaalikurkkusalaatti

 

Metsä on mahtava temppu/seikkailuareena, aivan ääriään myöden täynnä mahdollisuuksia ja haasteita, jollaisia hienoinkaan rakennettu ympäristö ei voi tarjota. Kuten tänään eskarin metsikköpaikassa, jossa (ryhmällä on paikan nimi on vielä pohdinnan alla) leikittiin majaleikkejä. Pressukatoshan ei nouse ilman harkintaa, mittailua, kiristämistä, pujottelua, eikä sitä kannata rakentaa myöskään montun päälle tai muurahaiskeon naapuriin. Toisaalta pressukatos voi olla suojattu valvontakameroilla, louhimaton timantti pistää esiin maasta tai porukka olla muutoinn vain hilpeällä telttaretkellä. Metsässä ei tarvita myöskään paljon sääntöjä, toistaiseksi on riittänyt kolme: 1) Liiku ja leiki niin, että näet aina aikuisen 2) Villipillin soidessa kiiruhda grillipaikalle 3) Leikissä olevat kepit saavat olla oman käden mittaisia.

-Kato. Leppäkerttu.

-Pidä sitä varovasti.

-Nyt se putosi.

-Täällä on sieni!

Luontolöydöt. Ne ovat vielä ihan oma luku sinänsä. Luonnossa kun ei koskaan voi tietää, mitä ihmeellistä tulee vastaan.

-Pitäis saada pitkiä puita

Totta. Metsikkömme on raivattu aivan liian siistiksi ja sehän me jo tiedetään, ettei eläviä puita saa edes kaataa ilman lupaa. Voi voi. Pitäisi päästä rankasavottaan, että saataisiin vähän kotapuita kasaan. Ja aidaksia. Olisikohan Timolassa kellään joutavaa ryteikköä, josta voisi käydä rakennustarviketta rapsimassa…

Päivä kuluu ihan pihalla ja hommat sujuvat. Välillä tietysti tulee kinaa, mutta siihenpä me otetaan käyttöön uusi juttu. Useinhan asioiden selvittely lapsilla alkaa sillä, että kerrotaan toisten tekemiset ja sitten alkaa väittely. Joten lähdetäänkin liikkeelle toisinpäin.

-Aina, kun aloitat kaverin nimellä, lasketaan ääneen viiteen. Ja sitten otetaan uusi yritys.

Uudelle toimintatavalle tarvitaan tietysti aikaa ja harjoitusta, mutta sitähän meillä on. Ja asioidenselvittäminen reilusti puhumalla, se on kyllä elämässä taitona korvaamaton.

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Viikottainen eskariviskari (aamutuokiomerkkinä E5) on eskarilla alkamassa.

-Voi ei. Eihän tänään ole mikään maanantain. Taas minä olen unohtanut vaihtaa tähän viikonpäivän.

-Niin, kun sinä halausit aina elää sen uudestaan.

-Ei kun olisit jättänyt siihen sunnuntain. Niin sitten olisi sen voinut elää uudestaan.

-Joo!(*monta)

Aika kekseliäs ajatus 6v:lta. Toisaalta toive talven alkamisesta jo saa kannatusta, koska

-Talvi on vaan kiva

Puuhaillaan taas ensin porukalla omia juttuja: osa haluaa askarrella, joku lukee, majaleikkejä on parissakin paikassa jne. Sitten siirrytään jumppasaliin, missä tehdään kaksi sekajoukkuetta, joiden tehtävänä on hakea kartioiden alle piilotettuja syysmuruja annetun ohjeen mukaan ja liimata ne kiinni syyssydämeen.

-Montako piti hakea?

-Onko tämä oranssi?

-Täällä ei ole enää yhtään!

-Katso jonkun muun alta

Lattia tömisee ja kysymykset sinkoilevat, kun joukkueet viipottavat edestakaisin noutoretkillä. Huis ja heis vaan, pian ovat iloisen kirjavat ikkunakoristeet eskarille ja päiväkodille valmiit. Kiitos Eija ja viskarit, oli hauskaa puuhata kanssanne!

Ruokailulla meillä on harjoiteltavana uusi juttu, kun eskareita varten on ruokalaan laitettu yksi pitkä pöytä, kahden pienen sijaan. Näin yhden aikuisen on helpompi valvoa ja auttaa koko joukkoa, kun kukaan ei jää seläntaakse. Iso kiitos koulunväelle, taas saatiin asia toimivaksi soviteltua.

-Kato. Joutsenia.

Toden totta. Kesken ruokailun huomataan, etä koulunpihalle on laskeutunut joutsenia poikasineen.

-Ne on menossa etelään.

-Mihinkähän asti ne lentää?

-Varmaan Afrikkaan.

Tästä lähtee liikkeelle varsin hedelmällinen keskustelu, jossa mietintään päätyvät mm. pääskyset ja pöllöt.

Ruokalusta siirrytään sitten sujuvsti puukäsityöluokkaan, missä aloiteltiin geo-laudan naulaus. Ensin pitää hiukan viilata tikkuja pois palikasta, sitten leikata ja kiinnittää paikoilleen paperinen naulauskaava. Sitten voi alkaa työhön.

-Miten tämä…

-Minä tarvitsen apua

-Mulla on kohta jo yksi rivi tehtynä

-Tämä on vinossa

Naulaamaan ei opi kuin tekemällä, mutta muutaman autetun alun jälkeen kaikki saavat kiinni ideasta. Pieniä napauksia ja varovasti. Kiire ei ole, eikä kisata kannata, näissä hommissa hätäilystä seuraa aikan pelkkää purkutyötä ja harmia. Tunti vierähtää joutui ja on aika lähteä eskarille lopettelemaan päivä.

-Tämä on tabletti

-Minä olen kymppi levelillä

Hilpeää. Geolaudat muuttuvat pihanylityksessä jos minkälaisiksi härveleiksi, joilla soitetaan, viestitetään ja pelataan. Puupala, nauloja ja hirveästi mielikuvitusta, niistä on leikkijöiden maailma tehty.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana lasagnette ja tuorekurkkusalaatti

 

 

-Heidi. Hätä asia! Pauli on katossa.

Voi nenä ja toden totta. Siellä eskarin papukaija aamulla kököttää, kaiuttimen päällä. Ettei vaan olisi parka säikähtänyt perjantaina eteisessä ulvonutta susikuoroa. Sovitaan, että tänään otetaan hiljemmin, josko se siitä sitten taas laskeutuisi alemmas.

-Tänään on äidinkieltä

Se kuulostaa niiiiiiin koululta, mutta toteutus on todellisuudessa aikalailla keräilyerä leikkiä, toimintaa ja havainnointia. Tänään eskareiden kanssa tutkitaan kirjainta A: ensin luetaan Tatun ja Patun oudoista kirjaimista, sitten harjoitellaan kirjainta liitutauluun, kuunnellan aakkoslaulu ja seurataan samalla sormella kirjaimia, sitten etsitään vielä A:n paikka peilin avulla suusta ja kuulostellaan sillä alkavia sanoja ja vasta ihan viimeiseksi tehdän viisi A:ta kirjaan lyijykynällä.

-Eikun tehdään kuusi. Kun me ollaan kuusi.

Sopiihan se, kun perustelukin on pätevä. Aikaa koko tuokioon menee parikymmentä minuuttia ja hienosti eskarit jaksavat.

-Oliko helppoa?

-Oli(*monta)

-Saako tehdä enemmän näitä A-kirjaimia?

-Saa tietysti. Vaikka kaikki rivit täyteen. Muista lähteä alhaalta.

-Niin. A on alakerran kirjan.

Vau, hienosti muistettu. A tosiaan asuu aakkostalomme alakerrassa. Kirjaimilla on näet oma aloituskohtansa, joka tulee sujuvuuden kannalta tärkeäksi sitten, kun ollaan koulussa ja kirjoitetaan paljon.

Otetaan omia hommia väliin ja siirrytään sitten ennen ruokalua liikuntasaliin musiikkiliikkumaan. Enimmät paineet puretaan ensin viimeviikolla odottamaan jääneellä toivehipalla nimeltä ”Kissa”, jossa kiinnijääneet ottavat kissa-asennon ja pelastus tapahtuu selkää silittämällä. Hauska hippa ja villejä kissoja. Seuraavaksi kokeillaan I-kirjaimen ilopiiriä, mutta oi voi, siihen ei maltti vielä ryhmällä ihan riitä, piirissä kun on aivan välttämätöntä osata kulkea remuamatta. Otetaan siis isosti käyttöön koko sali ja mennään rytminvaihtoon perustuvaa sisiliskon sihinää. Nyt sujuu, hyvä homma.

Päivään mahtuvat vielä ruokailu ja ulkoilu sekä lukutuokio,sitten on jo aika lähteä kotiin tai leposille.

-Tiedättekö mitä eskarit? Tänään on minusta päivä sujunut aika hienosti. Se tarkoittaa Sakarias sammakon kruunumerkkiä. 

Meillä on eskareiden kanssa menossa 100 päivää sujuu haaste, jossa kruunu siirtyy ryhmältä hyvin sujuneen päivän päätteeksi aina askeleen eteenpäin ja täysien kymmenien kohdalla on luvassa jotakin mukavaa. Sillä kyllä sujuvaa arkeakin on syytä arvostaa ja siitä pitää antaa & saada palautetta. Papukaijamerkkien lisäksi.

Valolla ja Ilolla Heidi

Ruokana kasvisbroilerkeitto, ruissämpylä, juusto ja omena

 

 

 

Lukeminen kannattaa aina. Ja mikäpä meidän on lukiessa, kun koulun piha-alueelle kurvaa viikottain kirjastoauto. Ja aika huippu juttu on sekin, että ensiviikosta eteenpäin kaikilla eskareilla on oma kirjastokortti.

–Oman kortin saaminen ei olekaan mikään pikku juttu. Se on TOSI ISO luottamus teidän vanhemmilta. Siksi kortista on pidettävä hyvä huoli.

Tutkitaan siis tarkkaan kortin jo omaavien kortteja ja tuumataan mm. miksi kaverille ei saa lainata. Ja sekin mietitään, että kuinka kirjastoautossa käyttäydytään, tervehtimisineen kaikkineen. Niin ja se, että kirjastoauton Pekka saattaa antaa Pauli papukaijamerkin, jos hommat sujuvat oikein nappiin. PP-merkkejähän on taulussa jo kuusi eli enää toinen mokoma lisää ja ensimmäinen mukavuustunti on hankittu. Hyvä eskarit!

Kirjastoautossa tungosta on kuin tuulikaapissa, mutta ei haittaa, kun maltilla toimitaan. Hyllyistä löytyy monia kiinnostavia kirjoja

-Onko täällä Salama McQueen kirjoja?

-Missä on niitä Valle kirjoja?

– Mikä tämä lukkokirja on?

Eskarit tutkivat ja kysyvät aineistoa rohkeasti. Moni haluaisi myös lainata kirjan kotiin, mutta tänään ei saada vielä omia kortteja käyttöön, sen verran on tiskillä ruuhkaa. Mutta Pekka lupaa tuoda kortit tullessaan ensiviikolla, mikä on eskareista reilu ratkaisu, sille muutoinhan kirjastoauto myöhästyisi seuravalta pysäkiltä. Ei me sellaista haluta. Lainataan siis kaikki kiinnostavat kirjat eskarille luettavaksi ja viikonpäästä sitten omat lainailut.

Myös ikäraja-asiaan törmätään, kun Pekka ei voi tiskillä lainata valittua dvd:tä.

-Katsokaas kaikki. Täällä on K-kirjain ja sitten numero. Tässä on K12 ja tässä toisessa K7. TK tarkoittaa kielletty ja tuo numero tarkoittaa, että montako vuotta pitää olla, että saa lainata.Eskarilainen ei siis voi näitä lainata.

Ok. Opittiin taas uusi juttu.

Ulkoilun jälkeen lukeminen jatkuu, sillä vuorossa on OnniOpus eli oman kirjan vuoro. Käytännössä se tarkoittaa, että kun ryhmä on lukenut kolme kirjaa, suoritetaan arvonta, jossa onnekkain saa mukaansa kirjanmerkin, joka tarkoittaa lupaa tuoda eskarille luettavaksi oma kirja. Ja samalla Lukutoukka ovessa saa varpaita. Tänään OnniOpus oli Mauri Kunnaksen hauska autokirja, mutta kesken jännittävän tarinan huomataan, että…

-Puuttuuko tästä sivu?

-Joo

Onneksi tarina on mukaelma tutusta Hannu ja Kerttu-sadusta eli puutos pystytään porukalla paikkaamaan helposti mielikuvituksella. Tässä kohta eskaritilaan pistäytyy sitten katsomaan koulunpuolen erityisopettaja Arja

-Kenen äiti sinä olet?

Hilpeää. Arja kertoo olevansa kolmenkin lapsen äiti, mutta kukaan heistä ei ole tässä eskarissa. Ovat meinaan jo aikas isoja lasia kaikki.

Kipaistaan vielä ruokalaan kalasopalle ja sitten onkin eskariviikko kotiinlähtöä tai leposia vaille kasassa. Hyvää viikonloppua eskarit, maanantaina tavataan ja peilaillaan.

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana lohikeitto, ruisleipä, juusto ja kurkku

ps: Ja eilen syötiin possuwokkia & kiinankaali/appelsiinisalaattia

 

Kaikki eskarit ovat kuuleet sanan matematiikka tai matikka, mutta mitä se oikein tarkoittaa?

-Se on laskemista

-Numeroita

-Mun isä sanoi, että onko se joku kala (hihitystä)

Numeroita on puolestaan nähty kirjoissa, taululla, hyppyruudussa, rekisterikilvessä, autonmittaristossa, pelipaidassa jne. Havainnointi onkin oppimisessa supertärkeä taito ja mailmahan on matikkaa täynnä. Tehdään siis pieni harmotusharjoitus liitutaululla niin, että jokainen eskari pääsee hommiin sekä askarrellaan oma numero 1 kortti.

-Ja sitten olisi nämä läksyt

Ou nou. Sinikantiset läksyvihkot, joista pitää pitää hyvä huoli. Kirjoitetaan kanteen LÄKSET ja lisätään omanimi. Juhlallista. Mutta sitten riittääkin jo kouluilu ja saa kirmata omiin hommiin.

Päivän toinen tärkeä tehtävä on oman välikassin kuvioiminen perunapainanalla. Eskarithan suhaavat Timolassa sujuvasti viikonmittaan eri tiloihin niin koulun kuin päiväkodinkin puolelle ja omat tarvikkeet pitää saada kulkemaan matkassa helposti. Tehdäänpä kangaskassiin lyijykynällä oma alkukirjain ISOSTI ja sitten painetaan. Ja entäs kuviointi?

-Onko nämä korvatikkuja?

Niitähän ne, pumpulipuikot sopivat kuviointihommaan erinomaisesti.

 

Ruokailussa sattuu sitten äksidentti, ei tosin eskareille, vaan koululaisille. Liika kiire linjastossa aiheuttaa sirpaleita, ei ole hyvä homma. ”Ihan rauhassa nyt. Ihan turha on hätäillä ja hosua” Eero-rehtori muistuttaa oppilaita ja eskarit kuuntelevat pöydässä korvat tarkkana. Ilmeet ovat vakavat.

-Opitaankohan me tuo malttamisjuttu jo eskarin aikana?

-Helposti! (ja monta nyökkäävää päätä)

Opitaan me, tätikin on siitä matikkapäivänä 100% varma.

Valolla ja ilolla viestittelee  Heidi

 

Keskiviikko on Timolan eskarin ”ihan pihalla päivä”, mikä käytännössä tarkoittaa, että ruokailua lukuun ottamatta päivä toteutetaan eskarin ulkoalueilla. Tänään tavoitteena oli viedä maastoon luontoikkuna, jota käydään valokuvaamassa kuukausittain, jotta  näemme ihan konkreettisesti, mitä luonnossa vuodessa ehtii tapahtua. Mutta dääm, lähtöön tulee viivästys, kun käy ilmi, että eskarin tavaroita on sekoittunut omien joukkoon. Se on kyllä paha homma se.

-Ne voi pudota pihalle ja hävitä

-Taksiinkin voi pudota

Sovitaan siis porukalla, että pannaan tavarat aina takaisiin sinne, minne ne kuuluvat. Ja otetaan vain luvallisia tavaroita. Ja muistutetaan kaveria, jos meinaa unohtua. Juuri näin, yhteistyöllä ja avunannolla tässäkin, iso peukku!

Sitten tuumataan vielä jokamiehenoikeus ja eikun maastoon. On muuten ihan huippui juttu, että tälle ensimmäiselle kerralle saamme mukaan myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja Minnan  aikuisia on ruhtinaalliset kaksi. Ja tabletti meillä on tietysti mukana omien luontolöytöjen kuvaamista varten. Ja kyllä kuvia tuleekin: onkalo, hirvensarvilta näyttävä kanto, suuri muurahaiskeko jne. Syödään väliin eväät ja solmitaan kepeistä kokoon luontoikkuna, jolle ei vieläkään ole löytynyt sopivaa paikkaa. Entäpä tuo kohta tuolla. Pienen aukean laidalla on suuria kiviä ja ihanan pehmeää sammalta istua.

-Tästä kivestä saisi kyllä hienoja liuskekiviä halkaisemalla. Mutta onkohan se jokamiehenoikeus?
-Ei!(*monta)

Fiksua porukkaa ja luontotietoista. Otetaan siis mukava asento, kuka kiveltä, kuka pressulta maassa ja luetaan hassu kirja piileksivistä lohikäärmeistä. Sitten onkin jo aika lähteä suuntailemaan takaisin eskarille syömään.

-Kato

Hih, pehmeään sammaleen on painunut pyllyn kuva ja yhteinen hihittelevä päätös on, että tämä paikka me tunnetaan tästä lähtien Pyllypuuna. Sillä jo alkumatkasta me annoimme yhdelle rotkonreunan kuuselle nimeksi Hattupuu, jotta muistamme varmasti talvella varoa hiihtämästä rotkoon. Näin ne alkavat pikkuhiljaa maastomerkinnät kertyä kotiseudun karttalehdelle.

Loppupäivä koostuu ruokailusta ja omista leikeistä aurinkoisella eskarinpihalla.

-Oli kiva päivä pihalla

Niin muuten oli, ihan superkiva. Kiitos eskarit.

Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana broilervuoka ja kaali/paprikasalaattia

Mallioppiminen on tunnetusti yksi tehokkainpia tapoja hankkia uusia taitoja ja tietoja. Tästä syystä Timolan päiväkodin viikko-ohjelmassa on tiistain aamupäivä varattu eskareiden ja viskareiden yhteistoiminnalle. Tänään se tarkoitti yhteisiä leikkejä sekä jumppaa eskarilla. Ensin harjoitetaan porukalla ”käsi kertoo” viitaamista sekä otetaan malttamisen tueksi haltuun ”nokka” ja ”villipilli”. Sitten avataan aamu ja päästäänkin jo omiin hommiin. Kuinka mutkattomasti lähtevät leikit käyntiin: rakennataan majana prinsessanlinna, kassakone kilisee kauppiaan käsissä, pöydässä on menossa parikin lautapeliä ja lattialla lisää. Myös automatto on saanut leikkijät, samoin käsinuket. Kivaa tuntuu olevan kaikilla. Mutta entäs kun on aika siivota leikit? Yhä vaan sujuu, kas eihän jumppasaliin voi lähteä, mikäli paikat ovat hujan hajan.

-Mitäs esittäisitte toiveleikeiksi?

Esityksiä on monia, mutta tänään eniten kannatusta saavat vessanpöntöhippa ja toffee. Demokratialla mennään ja ilolla viipottaen. Aamupäivä hujahtaa nopeasti ja pian on aika ottaa loppu huutelut:hei hei hei. Kiitos viskarit ja Eevastiina, kun vietitte iloisen aamupäivän kanssamme.

 

Iltapäivällä eskareilla on vuorossa puukäsityöluokkaan tutustuminen sekä pieni naulaustyö siellä. Ensin tutkitaan höyläpenkit, joiden kidoista osa ei tunnu toimivan sitten mitenkään päin ja eskarit ovat sitä mieltä, että asiaa pitää kysyä rehtorilta. Näin me tehdään, mutta vasta huomenna, sillä nyt meillä on hommat kesken. Ulkoilulta on kerätty 20 keppiä ja niistä aletaan parin kanssa naulata kirjaimia. Montako keppiä tarvitaan E:n? Entä miten saataisiin aikaan A? Hienosti eskarit ratkaisevat pulmat ja hommien päätteeksi sana on tyylikkäästi koossa: ESKARI. Ja tietysti myös omat jäljet siivotaan,eihän me muuten päästä toistamiseen nikkaroimaan.

Päivä on siis sujunut mallikkaasti ja ollaan ihan kalkkiviivoilla kruunupäivämerkkiin…kun päälle iskee huutokappa. Viimeiset riisuvat kenkiä eteisessä, kun eskarinkatto tuntuu pomppaavan metrin ilmaan metelistä. Voi dääm, eihän silloin voi sanoa hommien sujuvan.

-Hei nyt apuja. Miten me hoidetaan tämä, että huomenna sujuu?

Niinpä. Iso kysymysmerkki tuntuu leijuvan ilmassa. Ei iske eskareilla idea tähän. Sovitaan siis tädin esityksestä, että huomenna mennään tiukasti yhtämatkaa ja katsotaan, vaikuttaako se asiaan. Kohti ratkaisua siis ja haasteesta yli.

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, palaleipä, juusto ja omena

Kello lähestyy aamulla yhdeksää ja ilma tirisee jännitystä. Pian eskari alkaa, ihan virallisesti. Vielä viimeiset heipat ja halit, sitten omannimen kirjoitus valkotaululle ja portaita yläkertaan. Joku toteaa, että jännittää, toisella on jo leikit mielessä, kolmas miettii mitähän tänään on ruuaksi. Hyvä, pohdinnoille ja tuntemuksille pitääkin olla eskaripäivässä tilaa.

Aamutuokiolla katsotaan tietysti kalenteri ja aamujumpataan, mutta keskusteluun nousee uudestaan myös jännittäminen. Pohditaan siis porukalla pelon ja jännityksen eroa ja sitä, mikä mihinkin auttaa.

-Minä istun aina sylissä, kun pistetään rokotus

-Minä en pelkää rokotusta yhtään

-Minulla ei meinaa tulla siitä mitään!

Joo-o, erilaisia me ihmiset ollaan, mutta juttelemalla selviää moni huoli.

Päivän hommana tutkaillaan omaa nimeä, joka myös kirjoitetaan niin liitutaululle kuin omaan eskarikirjaankin. Ja sitä vartenhan tarvitaan tietysti omat penaalit repuista. Jee!

-Minulla on täällä tämä peili

-Kenen kumi tämä on?

-Voiko joku lainata terotinta

-Minä!(*monta)

Koululeikki on yhtä innostavaa joka vuosi ja tänäänkin innokkaimmat halausivat tehdä kaikki kirjan tehtävät heti, mutta sovitaan, että tänään riittää nimi ja piirros omasta mielestä mukavasta asiasta. Oi miten hienoja kuvia syntyykin: koira taluttajineen, jäätelöitä, kesäinen päivä, uimari punaisessa uikkarissa, sydän, Ulof lumiukko parturissa, grossipyörä, mystinen tietokonejuttu… Sitten ovat vuorossa omat hommat ja ennen ruokailua mennään vielä jumppasalissa toiveleikkejä niin, että hippulat vinkuu.

Ruokailun ja ulkoilun jälkeen luetaan päivän kirja, jolla päästään yksi piste kohti OnniOpus-vuoron arvontaa.

-Eli huomenna vielä. Ja sitten yksi.

Juurikin niin, arkimatikkaa parhaimmillaan. Sitten ollaan jo valmiit eskarin osalta. Olipas touhukas päivä!

Valolla ja Ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja punakaalisalaatti

Huomenna käynnistyy uusi esikouluvuosi ja tätiä jännittää. Onhan tilanne melkein yhtä ISOSTI uusi, kuin eskarinalku pienille ihmisille; uudet eskarit & päiväkotilaiset & koululaiset, uudet työyhteisöt, uusi toimintaympäristö, uusi kyläyhteisö…Mutta varmasti vanhaa on tädin ammatillinenluottamus siihen, että esikoululainen on aina oman oppimisensa tärkein toimija ja sisäinen motivaatio kaikelle paras kasvualusta. Sitä kohti siis ja jännityksestä viis, ilmassahan on selvästi taas seikkailuntuntua!

Valolla ja ilolla  Heidi