Timolan päiväkodin lapset pääsivät kokemaan tänään jotakin ihanan rauhallisen erilaista, kun Virolaisen Jonna tuli pitämään meille joogatuntia. Ja paino voidaan todella laittaa sanalle nauttia, sillä puolituntia kerrallaan toimivat ryhmät olivat pieniä, vain 5-6 lasta kerrallaan.
-Millaista se jooga oli?
-Kivaa
-Pötkötettiin patjalla
-Tehtiin sellaisia liikkeitä. Tälleen. (kädet venyvät ilmaan)
Hyvänoloista ja hymyilevää porukkaa purkautuu jumppasalilta pakkasaurinkoon.
-Ahaa. Olko se joku seikkailu? Vai lennettiinkö niillä patjoilla?
-Ei. Kun se oli sellainen eläin juttu.
-Ja se ruoka.
-Tähän pantiin sellaista taika-ainetta (otsa)
Tädillä ei ole aavistustakaan, että mitä salilla on tapahtunut, mutta selvästi on koettu taas jotain uutta ja arvokasta. Eikä ole ollenkaan vaikea allekirjoittaa myöskään sitä, etteikö jooga olisi hyvä harrastus alle kouluikäisellekin, koska tekemiseen ei liity millään tavoin kilpailu tai suorittaminen. Sitä meistä taitaisi tässä hektisessä oravanpyörässä tarvita aika moni. Lämmin kiitos ja suuri halaus Jonna, kun kävit meillä. Ja pidetään peukkua, että Timolassa toimivat joogaryhmät täydentyvät uusilla iloisilla ipanoilla.
Päivän toinenkin tekeminen oli rentouttavaa, vaikka siinä menetelmä oli lähes päinvastainen. Eskarit ja viskarit näet pääsivät meidän metsään etsintäpuuhiin. Maastoon oli kätketty 15 kuvaa, jotka piti löytää. Minuutti startista ja havaintoja aletaan toimittaa. Löytyy lusikkaa, jäätelöä, veistä, käärmettä… 20 minuutissa lähes kaikki kuvat on löydetty. Lähes. Ilves mokoma onnistui piiloutumaan kaikilta. Ha haa. Heitetäänpä siis haaste Jerelle.
-Missä se kello on?
Hih, 8 minuuttia ja 15 kuvaa, hyvä suoritus,mutta yksi mokoma kuva ei vain löydy. Kysytäänpä eskareilta apua.
-Helppo. Se on siinä pienessä majassa. Mä näytän.
Juurikin niin. Mutta miettikääpä sitä, että eskareiden hommista on kulunut jo lähes tunti. Miten voi muistaa.
Iltapäivällä otetaan vielä laite-esittelyä, jossa tänään tutustutaan älypuhelimeen, tablettiin ja Ekapeli-alkuun.
-Tää Petsipeli on mun suosikkipeli. Siinä pitää tälleen hoitaa näitä eläimiä. No, ei se nyt toimikaan. Sen pitää ensin tehdä temppuja. Sitten voi olla sairaala tai maatila.
Älypuhelimeen ladattu peli on eskareista selvästi kiinnostava ja siinä on hienoja elementtejä eläintenhoitoon liittyvästä tiedosta ja vastuusta. Mutta puhelimella voi tietysti myös soittaa ja esittelijä osaakin hienosti näyttää, että mikä kuvake avaa injan kenellekin perheenjäsenelle.
Tabletillakin on pelejä, mutta sitä voi käyttää myös paljon muuhunkin.
-Mä pelaan ja katon tällä Youtubea.
Tabletissa on myös suojakuoret ja siitä pitää pitää hyvä huoli. Hienosti on laitehomma hallussa tälläkin esittelijällä.
Viimeiseksi katsotaan eskarin tabletilta Ekapeli-alkua. Oikeastaan esittelijä olisi halunnut näyttää Angrybirds-pelin, mutta omasta tabletista oli mennyt laturi rikki ja eskarin koneisiin ei taas voi ladata mitään rekisteröitymistä vaativaa.
-Miksi?
-Sinne pitää antaa tietoja ja nämä meidän tabletit eivät ole tarkoitettu pelikoneiksi.
Ok. Otetaan siis auki Ekapeli-alku, joka onkin tuttu kaikille ryhmässä. Mutta silti kiehtova! Ja mielenkiintoista, pieni hetki pelin yllä ja eskarit alkavat antaa toisilleen vihjeitä siitä, kuinka jonkin kentän voisi ratkaista. Pelaaminen ei siis ole pelkästään epäsosiaalista ajanvietettä, pieninä määrinä ja järkevästi hyödynnettynä.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi