Tänään päivämme oli touhukas. Aamun avasi päivän Järjestäjä ja hommahan sujui mallikkaasti, säätiedotuksineen kaikkineen. Mutta yksi juttu
-Mitäs me annetaan Järjestäjälle arvioksi?
-Kolme (*monta iloista naamaa)
-Hei. Nuo näytti ykköstä
-Oi joi. Hei nyt pitää tuumata. Mitähän se tarkoittaa, jos näyttää toiselle hyvästä tekemisestä ykköstä?
-Ei ole reilua
-Siitä tulee paha mieli
-Ettei tykkää siitä toisesta
-Varmasti. Ja aattele, kun jokaisella on oma vuoro, niin entäs jo silloin toiset näyttäisi sinulle ykköstä.
Sovitaan siis, että ei me tällaista aleta ollenkaan. Mutta sellaista kyllä, että tänäänkin saimme uutta väkeä ryhmäämme, kun työnsä aloitti ”tiketo”-tätimme Minna, jota tietysti haastateltiin, kuten tapana on. Ensin selvitellään asuinpaikka ja sitten talviharrastustaipumukset. Mutta entäs
-Mitä sinä tykkäät leikkiä?
-Ajaa päristellä pikkuautoilla.
Voi hilpeys sentään, että semmoinen täti saatiin. Tervetuloa Minna!
Päivän molemmissa hommissa koetaan suuria onnistumisia. Ensin suunnataan luistelukaukalolle. Ja käydään luistinkopissa tuttu keskustelu siitä, että vaikka lukisi tuhat kirjaa luistelusta, ei sitä opi kuin
-Harjoittelemalla
Siitäkin jutellaan, ettei ole edes reilua odottaa toisen osaavan heti ja yhtä hyvin, jos tämä on ollut luistimilla vain kerran tai kahdesti ja toinen harrastanut lajia jo vuosia. Pitää mieluummin auttaa, neuvoa ja tsemapata. Luisteluvuoro hujahtaa; osa harjoittelee omaan tahtiin, muu porukka pujottelee ,ajaa hevosrekeä, vanteilee ja PomPom pullailee. Ja pian on aika lähteä syömään
-Minä pelkäsin, että minulle nauretaan, kun en osaa. Enkä halunnut siksi luistella.
Ette usko, kuinka onni, ilo ja ylpeys onnistumisesta voivatkaan saada kasvot säteilemään. Ja tämä porukka. Tässä ryhmässä voi ja saa jokainen luistella rauhassa ja kannustettuna taitojensa mukaan, mikä olen niin ylpeä teistä eskarit. Te niin ruletatte!
Iltapäivällä puukäsitöissä on aika tarttua ruuvimeisseleihin, joita on tuotu kotoa lainaksi. (Kiitos siitä!) Ensin vähän vertaillaan erilaisia kiinnitystarvikkeita:naulaa, ruuvia sekä pulttia & mutteria. Ja sitten ei muuta, kuin töihin.
-Muistakaa vääntää kellon suuntaan.
-Tää on kivaa
-Mulla on jo tää eka valmis
-Missä on lisää nauloja?
-Nauloja?
-Ei, kun ruuveja (iloinen virnistys)
Hienosti sujuu ja osa ehtii jo jatkaa seuraavaan vaiheeseenkin. Ja osa viimeistellä keskeneräistä sahaamishommaa.
-Me kerettiin tänään hirveesti
-Totta. Mistähän se johtui?
-Kun oli enemmän aikuisia, niin sinun tarvinnut silleen tsiu tsiu (sormi huitoo ympäriinsä) siirtyä koko ajan
Hieno havainto ja aivan oikea. Mitä kaikkea kokoonpano eskarit tulpatädeillä ja Hempalla vahvistettuna vielä ehtiikään.
Valoisasti iloitsee Heidi
Ruokana siskonmakkarakeitto, vatruska ja juusto