-Mistä sen tietää, että joku on elävä?
-Se hengittää
-Se liikkuu
-Se syö
Aivan. Asiasta ollaan selvästi kärryllä. Tutkitaanpas juttua siis vielä hiukan tarkemmin. Elollinen siis syntyy, hengittää, syö, kasvaa, tuntee, lisääntyy ja kuolee.
-Onkohan tämä tuoli elollinen?
-No ei (*kaikki)
-Se ei kasva, eikä syö
-No entäs aurinko? Onko se elollinen?
-On
-Ei
-mietitäänpäs. Syntyykös avaruuteen pikkuaurinkoja?
-No ei (hilpeää hihitystä
Yhdessä pähkäileminen on mukavaa ja yksi uusi tutkimuksenkohdekin saadaan: kihokki. Eskareille on hirmuinen yllätys, että jopa Suomen luonnosta löytyy lihansyöjäkasvi.
Ruokailussa puhe kääntyy kouluun lähtöön, sillä useampikin eskari tietää, että sähköinen ilmoitus heistä on jo postitettu.
-Nyt on pakko lähteä kouluun, kun on ilmoitettu.
-Eikä lähdetä.
Alkaa salaperäinen supina, jonka päätteeksi ilmeet loistat muikeasti.
-Meillä on idea.
–No?
-Me sanotaan kotona, että kouluun ei mahtunut. Pakko jäädä eskariin (iloista naurua)
Voi ryminä ja räminä teidän kanssa, kyllä saa Katja-ope syksyllä loistotyyppejä luokkaansa.
Päivällä tehdään vielä jänskiä maalaushommia, kun valkoisella liiduilla piirretyt lumiukot taikoutuvat näkyviin sinisellä vesivärillä.
-Tällä on hirveesti nappeja
-Tässä on hukset havuista
-Sun ukolla on aika hassu nenä
-Älä tallo mun taideteosta
Toden totta, omasta onnistumisesta on syytäkin olla ylpeä.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku