Iloa kiitoksista

Pienten ”teknistenhaasteiden” vuoksi en voi vielä laittaa lopullisia tuloksia koskien koko Timolan koulun helmikuun ”Kiitos”-kampanjaa, mutta sen voin sanoa, että HIRMUISESTI oli rasteja kertynyt. Reippaasti yli 4000:n. Se on hyvä saavutus se. Ja kun näin hyvään vauhtiin on käytöshaastekampanjassa päästy, niin maaliskuussa tutkailemme anteeksipyytämistä.

-Kysymys. Tämä kartio on ”rähinäanteeksi” ja tämä on ”vahinkoanteeksi”, mitenkähän ne eroavat toisistaan?

Jumppasalissa on hetken hiljaista, sitten eräs koululaisista viitata ja kiteyttää oivallisesti: ” Toinen on tahallaan aiheutettu ja toinen vahingossa sattunut asia”. Otetaan vielä pieni draamaharjoitus eli taas pääsevät opettajat esittämään pantomiimia, jonka pohjalta yleisön on ratkaistava, kuuluuko tilanne rähinä- vai vahinkokategoriaan. Hyvin sujuu luokittelu ja mikä hienointa, myös oppilaat haluavat tulla eteen esiintymään, eikä homma mene pelleilyksi. Peukut siitä. Tämä anteeksi-homma tullaan niin hoitamaan kotiin, uskokaa pois.

Eskareiden kanssa päivän juttuna oli meidän metsässä ihan pihalla puuhat. Mitataan ensin Pömpelin ikkuna-aukot fleksejä varten sekä tyhjennetään lumesta koululaisilta auki unohtunut grillisydän. Sitten juttu kääntyy jotenkin puihin ja erityisesti runkoihin sekä latvuksiin. Metsässä näet on melkoisen monta puuta, joiden latva on näyttää vuolujäljistä päätelleen päätyneen makkaratikuksi.

-Kato tässäkin. Tuo oksa on ruvennut latvaksi.

-Tuu kattoon. Täällä on puu, jossa ei ole ollenkaan kaarnaa.

-Tuokin puu on silleen jännityksellä.

-Tuo on niin suora, että kyllä tulisi hyvää lautaa.

Talvinen metsä kylpee leppeässä auringonpaisteessa, mikä olisikaan sen mukavampi tutkimuskohde. Voi meitä onnekkaita suomalaisia, kun meillä on tämä luonto.

Iltapäivällä on omia hommia, jotka tänään pitävät sisällään majaleikkejä, askartelua, Koronaa ja  Unoa. Ja koska monen yhteensattuman vuoksi paikalla on vain viisi eskaria, ehtii täti kerrankin mukaan touhuihin ihan yksilötasoisesti. Johan on luksusta.

Päivä on lopuillaan ja eteisessä puhe kääntyy vielä anteeksikukkasiin seinällä.

-Minun piti värittää yksi vahinkoanteeksi-lehti

-Niin minunkin. Kun meinasin törmätä. Minulle tulee varmasti joka päivä joku anteeksi.

-Mutta ei se haittaa. Ei vaikka tulisi rähinälehtiäkin, niin tärkeintä on, että on pyytänyt anteeksi.

Juuri näin.

Valolla ja ilolla viestittelee  Heidi

Ruokana jauhelihakastike, perunat, salaatti ja vaalea leipä