-Tällaisia päiviä ei ole kyllä usein
Haltioitunut toteamus loistaa nauruna puhujan kasvoilla. Jokaine eskari on juuri päässyt käyttämääneilen siivoamisella hankitulta tilinauhaltaan 12 nappieuroa namikauppaan. Mikä muuten vaatiin saika lailla sekä laskemista että harkintaa, koska palkkasumma ei millään riitä kaikkien tarjolla olevien laatujen ostamiseen. Plussataan, miinustetaan ja leimataan.
-Miksi ei voi saada vielä patukkaa?
-Raha ei riitä. Voikos oikeassa kaupassa ostaa kerralla kaikkea mitä haluaa?
-No ei. Siihen menisi kaikki rahat.
-Ei ees riittäisi.
Ostokset saadaan tehtyä ja kipaistaan kiireesti kirjastoautoon, missä meitä palveleekin Pekkaa tuuraava Hanni-Mari. Mutta hupsista. Nytpä me ei voidakaan varata enää uusia kirjoja, sillä tämähän on meidän viimeinen kirjastoautokerta eskareina.
-Kaikki vaan loppuu
Sano älä muuta. Onhan päivä myös viimeinen perjantai eskarilaisena.
-Ei meillä ole enää yhtään samaa viikonpäivää eskareina. Koska. Maanantai, tiistai ja keskiviikko.
Hoidetaan hommat lainaustiskillä ja suunnataan takaisin eskarille herkuttelemaan. Ja salavakoilemaan ylhältä käsin koululaisten juhlaesitysharjoituksia. Niin ja päästään toki itsekin vuorollamme lavalle laulamaan, Anne-open säestyksellä.
Ruokailussa odottaa yllätys. Eilen ruoka meni aika vähiin, joten keittiöltä on laitettu tasuriksi päiväkotilaisille ja eskareille jäätelöt.
-Eskarit. Tehdäänpäs nyt niin, että te saatte syödä jätskit maanataina ulkoilla. Jookosta? Tänään on nappikaupassa syöty jo niin paljon sokeria, että tulee huono olo.
Tämä sopii kaikille, ilman nurinoita. Vielä ehditään ulos pikaiselle välkälle, mutta sitten on viikko jo kasassa.
-Hyvää viikoloppua muruset. Maanataina se sitten käynnistyy, viimeinen eskariviikko
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana uunimakkara, perunamuusi ja salaatti