-Olitko sinä eilen se Kauno Aatos Kultaomena?
-En tietenkään. Enhän minä ole karhu. Minä juutuin Tojon kanssa lumipenkkaan ja piti soittaa Kauno sijaiseksi. Mites ne juhlat meni?
-Hyvin.
-Minä näin Vinskin. Se oli siellä lijaaneissa.
-Oliko? Minä en nähnyt.
-En minäkään.
-Oli se. Sillä oli punainen rusetti kaulassa.
Vau. No johan on. Pitääpä siis katsoa tänään valoisassa paremmin. Ja toden totta, siellähän se varis istua käköttää, nokka tanakasti kohti esiintymislavaa.
-Se tuli varmaan katsomaan meidän ohjelman!
-Onneksi ei alkanut lennellä ja kertoa vitsejä (hihitystä)
-Missähän se kävi.
-Ehkä sekin haki Korvatuntunturilta meille kalenterin.
Niin. Viimevuonnahan eskarit tosiaan saivat pukin toimittaman kalenterin Pauli Papukaijalta. Sillä eihän arjesta mitään tule, jos ei tiedetä päivää.
-Niin, eikä voi rastia.
-Eikä näe juttuja.
-Ehkä Vinski on hakenut meille kalenterin ja laittanut piiloon. Ja sitten, kun tullaan lomalta vuonna 2020, on viesti, että mistä se pitää etsiä.
-Niin tai Sakarias Sammakko
Teorioita on paljon, saas nähdä kuinka käy. Mutta päivän vitsi: Miksi poliisi pysäytti Joulupukin reen?
-Se ajoi tuhatta
-Pukki heitteli lahjoja ikkunoihin
-Porot oli karanneet
Hyviä arvauksia, mutta ei. -Koska reessä oli vain yksi punainen ajovalo ja sekin edessä.
-Mä tiedän miksi. Pertteri punakuono!
Ok. Aamu on liikkellä ja aika siirty ihan pihalle Meidän metsään. Eteisessä pukiessamme tulee mieleen, että nyt voisimme esitellä Vinskin koulupuolen Merjalle, joka raivailee viimeisiä juhlatavaroita salista. Mutta oh hoh. Varis oli kadonnut. Taas. Nyt tämä menee mystiseksi.
Meidän metsässä menee sen sijaan ihan pipariksi, nuotiolla. Tämä juttuhan sai alkunsa siitä, kun joku eskareista kysyi syksyllä, että voiko nuotiolla paistaa pipareita. Kun täti oli ensin kehunut, että nuotiolla voi tehdä vaikka mitä syötävää. Eikun testiin siis. Tässäkin hommassa hyvä hiillos osoittautuu tärkeäksi, jotta valurautapannuun saadaan sopiva lämpö. Sitten vaan leivinpaperilla piparit tulille ja kohta kohoaa.
-Hyviä
-Tää on kärähtänyt
-Saako toisen
Metsässä kanssamme herkuttelevat tietysti myös päiväkodin pienet, sillä täytyyhän metsäpiparia saada kaikkien natustaa. Hyvää joulua Meidän metsä, kiitso että saamme nauttia rauhastasi. Ensi vuonna tavataan!
Iltapäivällä tehdään valmiiksi viimeiset joulujutut sekä katsotaan vielä kerran joulujuhlavideo. Ja tuumaillaan jälleen se muistitikku-asia.
-Sittenhän sen voi katsoa, vaikka joka joulu
-Muistatteko te, mitä kaikkea me on kuvattu?
Kyllä eskarit muistavat: Hattarasaaret ja Angrybidsit, synttärisankarit, puukässyt, luontoikkunat, askartelut, taiteet. Kaikki mahtavat eskaripuuhat, ihanaa, että muistot niistä voi antaa keväällä teille jokaiselle matkaan ja mukaan.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja leikkelemakkara