Laulussa sanotaan, että ”Annon pikkusormen ja se vei koko käden…” No, täti on sitten varmaan antanut kaikkensa, kun eskarivuoden viime minuuteilla kompastui eskarilla mattoon ja flippasi nurin niin, että pikkurillistä muljahtivat nivelet nurin. Onneksi oli muruset juuri laitettu taksiin ja loput saatettu päikkärin puolelle. Eivät turhaa säikähtäneet. Että kaksi viikkoa tässä nyt hengaillaan käsi paketissa.
Mutta muutoin tämä päivä oli varmasti yksi tunteikkaimmista eskaripäätöksistä koskaan. Eikä halimista ainakaan ole missään, eikä ikinä, harrastettu niin paljon kuin tänään. Vähän jokaisella tuntui olevan tarvetta tulla ohimennen ja silloin tällöin rutistamaan. Mutta ihan käsittämättömin juttu tapahtui viimeisen kymmenen minuutin aikana.
-Positiivisuuspiiri!
Voitteko kuvitella, eskarit muistivat, että vain tädiltä on ryhmäpalautehetki kokematta. Eli piiri koolle, täti keskelle ja ajatukset lentoon. Kissa elää kiitoksella, mutta täti puskee näillä eskariden sanoilla läpi vaikka sen paljon tutkimamme punagraniitin. Kiitos, ihanat! Ja päättyikö se siihen? Ei suinkaan.
-Meillä on sulle yllätys (jännittynyttä kihinää)
Tytöt kiipeävät nojatuoliin, pojat jäävät istumaan lattialla. Ja sitten yhtäkkiä
-On aika hiljaa kiittää ja kättäs puristaa….(*koko ryhmä laulaa)
Ensin ei voi tajuta ja sitten ei voi kuivin silmin kestää! Miten näiden pienten ihmisten mieli voikin liikkua jotenkin näin kauniisti. Ja päälle kimppahali, ehkä päivän viides.
Muutoin päivä oli sitten täynnä hassutusta ja iloa, kun ensin saimme Sakariakselta sangossa ihmeteltäväksi kaksi valtavaa nuijapäätä ja sitten vielä omat supersammakko-paketit jokaiselle. Ensin ei kyllä meinattu millään keksiä, että mikä tämä juttu nyt on, mutta sitten
-Muistatteko, kun silloin joskus aiemmin saatiin se kirje, jossa sakarias kehotti olemaan ihan supersammakko tai jotain...
-Niin, että piti kerätä niitä hyviä asioita
-Mutta noissa paketeissahan lukee teidän nimet. Että ehkä te olette supersammakoita.
-Niin. Se on seurannut ja huomannut, että me osataan ne asiat.
-Mitä te ajattelette?
-Olla kaveri
-Ettei kiusaa
-Että kaikki pääsee mukaan
-Osaa olla nätisti
-Muistateko, kun elokuussa aloitettiin eskari. Piti opetella noita kaikkia. Mutta mites nyt sujuu?
Hetki on hämmentynyt.
-Me on opittu ne. Ja se on huomannut sen.
-Minäkin olen. Ja olen tosi ylpeä teistä. Ihan jokaisesta.
-Tuleeko sinulle ikävä aina niitä eskareita, jotka lähtee?
-Tulee. Mutta silloin minä ajattelen niinkuin Nalle Puh neuvoi Nasulle: ”Jos ei koskaan mene pois, ei voi palata ja iloita jälleennäkemisestä”.
-Me on itse ansaittu nämä paketit.
-Minä luulen, että se on juuri niin. Te olette hyvä tiimi, joka osaa ja pärjää. Ja siksi minä toivonkin, että sitten siellä koulussakin pidätte yhtä hyvissä asioissa.
Ja koska kohta on otollinen, juttelemme myös rooleista sekä siitä, millaisina me toivomme toisten meidät muistavan. Että haluaako olla pelle, jolle nauretaan, mutta muuten ei pidetä minään vai hyvä kaveri vai se, joka tietää paljon..
Niin, mahtuivat päivään vielä vuoden viimeiset syntymäpäivätkin. Herkkuineen. Hänen korkeutensa syntymäpäiväsankari oli näe varustanut mukaan mm.
-Mansikoita!
-Mistä on voinut saada oikeita maksikoita?
-Kyllä nämä ihan kotimaisia ovat. Näyttäisi viljelijä Johan Berg kasvattaneen, mutta paikkakuntaa en näe.
-On ihan sika hyviä.
Juu, sellainen päivä se siis oli. Ja nyt on aika laittaa vielä pitkä lista kiitoksia:
*Kiitos kaikille eskareille ihanista päivistä ja kasvunhetkistä, on ollut ilo tulla töihin, joka päivä.
*Kiitos vanhemmille avoimesta kumppanuudesta kasvatustyössä sekä ryhmän kaikenlaisesta kannattelusta ja kannustuksesta.
*Kiitos päiväkotilaisille ihan pinkistä ilosta aamu-ja iltapäivisin sekä eskaviskailuissa ja kettu Kepuloinnissa. Samoin ISO KIITOS päiväkotilaistenvanhemmille, olette olleet suuri ja joustava apuvoima tänä toimintavuonna. On aina haaste löytää kohtansa kylästä, jossa ei itse asu, mutta tädistä tuntuu, että kyllä tässä jo pikkuisen kuulutaan joukkoon. Se lämmittää, PALJON.
* Kiitos työkavereille YYA:sta, jonka varassa on voitu tehdä ja toimia monipuolisesti ja kokea yhdessä toimimisen iloa. Timolan tädit rules!
* Kiitos koulunpuolelle heittäytymisestä yhteistyöhön, oppilasta rehtoriin asti. Iso Hali jokaiselle. Tästä on syksyllä hyvä jatkaa. Ja keittiön Riikka, sinua tädin tulee niiiiiiiiiiiiin ikävä.
*Tonnin painoinen kiitos kirjastoauton Pekalle, joka aina vain jaksaa innostua pienten asiakkaiden lukuinnostuksen tukemisesta sekä kaivaa tädille aineistoa mitä kummallisimmista asioista.
*Kiitos vuoden mittaan kohdatut erilaiset toimijat: taksi Olli, seurakunta, Varta, Varkauden ammattikoulu, Viri, Varkauden Kassiopea, Vesileppis, Areena, Verso, Nassikkapaini, Jooga, Jäteneuvonta, Kangaslamminauto, kirjaston kirjavinkkaus… unohtamatta tet-harjoittelijota ja opiskelijoita. Kiitos te kaikki ihanat!
*Kiitos vielä te kaikki sata muuta, joita en juuri nyt muistanut. Aina, kun asiaonaitoa ja suunnattu lasten parhaaksi, arvostan.
Valolla ja ilolla naputtelee Heidi
Ruokana rapea kalapala, muusi ja salaatti + eskarin päätäsherkkuna jäätelöä&lakua sekä synttäriherkkuja