Paloharjoitus ja kruunumerkkikauhistus

Aamu alkaa vakavalla pohdinnalla. Meillä on tänään koko kouluyhteisön poistumisharjoitus, joka alkaa, kun kuulemme palovaroittimen. Mutta. Mitä me tekisimme, jos eskarilla oikeasti tulisi tulipalo?

-Mentäisiin ulos

-Sammutettaisiin tuolla (jauhesammutin seinällä)

-Tehtäsiin kattoon reikä. Ja haettaisiin sitten tikapuut. Ja sitten kiivettäisiin ulos.

-Mentäisiin lattianrajassa.

Keskustelu on selvästi sekä tarpeellinen että hyvä, sillä kun palovaroitin alkaa hälyttää, eskarit ovat heti liikkellä. Joku tosin miettii, että kuinka käy lelupäivänlelun jne., mutta niin vain selvitään pihalle koko porukka ennätysripeästi. ”Tämä joukko oli ulkona minuutissa, se on tdella hyvä suoritus”, toimintaa kellottava palomies kiittelee eskarilaisten toimintaa. Hyvä me!

Tyytyväisin mielin palaillaan takaisin sisälle jatkamaan omia hommia, mutta voi räkä, nehän karkaavat osalta painiksi ja väännöksi. Eikä siinä ole vielä se pahin juttu. Opiskelija Saara nimittäin kertoo kuulleensa, että höpsöttelijät ajattelevat, ettei loppupäivänä tarvitse enää olla hyvä kaveri ja yrittää käyttäytyä, kun kruunumerkki meni jo. Ou Nou! Äkkiä porukka jumppasaliin ja palaveripiiriin. Ja jokaiselle tietysti puheenvuoro, näin tärkeässä asiassa.

-Ei ole hyvä tuo. Koska. Silloin sitä toista sattuu ja tulee paha mieli.

-Se voi mennä se yllätys pois. Koska ei osaa olla nätisti.

-Jos vaikka vahingossa rikkoo jotain, niin pitää pyytää anteeksi. Muuten se toinen ei tiedä sitä.

-Voi  mennä simälasit rikki, jos toinen lyö. Ja sitten puhkeaa silmä.

Totta. Onpas hyvä, että asiaan suhtaudutaan eskareiden kesken tosi vakavasti. Eikä kukaan todellakaan halua, että joku tulee ja satuttaa, oli sitten kruunumerkkiä tulossa tai ei. No niin. Taas on yksi tärkeä asia mietitty ja sovittu yhdessä. Joten voidaankin ottaa vielä lopuksi mukavia hippasleikkejä sekä lukea kolmas kirja OnniOpus arvontaa varten.

Niin ja vielä pitää laittaa yksi rohkeusasia ruokailusta. Tänään aikas moni eskari otti ja maistoi punasipulia. Ihan omasta halusta.

-Vähän on kirpeää.

-En tykkää. Kirpeää.

-Minä tykkään.

-Ja minä.

-Siitä jää sellainen… maku suuhun.

Mutta ketään ei itketä. Jee!!!!

 

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttiikastike ja kreikkalainen salaatti