Fillari nurinkurin

Polkupyörä. Miten oivallinen menopeli se onkaan. Aamulla eskaviskalle on kannettu tutkittavaksi päiväkodin pihafillari, jossa ei ole apupyöriä. Eikä se siksi pysy pystyssä ilman jalkaa.

-Mutta jos on apupyörät, niin silloin pysyy

Totta. Kokeillaan konkreettisesti, juu, ei ole pyörällä itsessään tasapainoa, kyllä ajajan se täytyy opetella ja hoitaa. Ja siihen asti tarvitaan apupyörät, ei siinä sen kummempaa.

Seuraavaksi käännetään pyörä nurin niskoin

-Tämä on takapyörä. Se on niinkuin moottori, johon sinä poljet ketjuilla voimaa. Näin. Mutta hei, miksi etupyörä ei pyöri?

Oh hoh. Ei se tosiaan pyöri. Ei vaikka veivaisi polkimesta satasta. Outoa.

-Se pyörii, jos on maata vasten!

-Ai näin?

Pyörä on eturenkaalla, mutta ei se liiku, vaikka kuinka polkimia pyörittäisi.

-Ne pitää olla  molemmat!

Juurikin niin! On mahtavaa oivaltaa yhdessä, kuinka pyörä oikein toimii ja mihin sen eri osia tarvitaan. Ja yhä tärkeämmäksi tieto käy, kun pistetään ulkovaatteet päälle, kypärät päähän ja suunnataan koulun asvaltoituun pihamäkeen harjoittelemaan. Ensin vain poljetaan ympyrää, sitten opetellaan äkkijarrutus. Seuraavaksi pitää pujotella kartioita ja sitten ylitetään ”monttuja” eli vanteita.

-Muista pitää tanko suorassa, vaikka rytyyttää. Hyvä!

Perustaidot hallinnassa, joten voidaan huristella kolme kierrosta omaan tahtiin koulun ympäri. Ja ette usko miten kovaa päiväkotilaiset kannustavat pihan yli pinnisteleviä pyöräilijöitä, kiitos Aurinkoiset!

Lopuksi tehdään vielä kaksi taitotemppua, nimittäin kaadetaan keiloja pyörällä sekä alitetaan oksa. Onnistuu!

-Mikäs oli mukavinta?

Tunnin pyöräilyn päätteeksi posket hehkuvat ja ilmeet ovat iloiset.

-Kaikki (*monta)

-Keilaus

-Koulun ympäri ajaminen

-Entäs mikä oli haastavinta?

-Päiväkodin piha ja koulun piha, kun upotti(*kaikki)

Totta. Päiväkodinpiha on niin karkeaa ja upottavaa sepeliä, että siinä saa ajaa kyllä tarkkana, ettei uppoa. Tai taluttaa. Se on kyllä harmillista.

-Milloin taas on pyöräilyä?

-Keväällä. Kas kohta tulee lunta ja on liukasta. Mutta keväällä pyöräillään varmasti.

-Jee!!!

 

Otetaan hetki omia pihahommia ja sitten pidetään marraskuun lastenparlamentti, jonka aiheena on ”Aika ja avaruus”. Puheenjohtaja tuskin ehtii kopauttaa nuijaa, kun käsiä on jo ylhäällä

-Mennään avaruuteen!

-Ööö…oikeastiko?

-Ei, kun tehdään semmoinen leikki

-Avaruusseikkailu!

-Tarkoitatko sellainen niinkuin oli se kummitusjuna?

-Joo!!!!(*monta)

Avaruus innoittaa eskaviskat myös moneen askarteluun: tehdään maapalloja kartongista, tehdään koristeraketti ja avaruustaulu, piirretään avaruuspiirustus, jossa on kaikki planeetat ja muut.

-Mennään tähtitorniin

Ahaa. Sana on selvästi kiirinyt, sillä jokunen vuosi sitten eskarit vierailivat Kangaslammilla sijaitsevassa Härkämäen observatoriossa.

-Kun nyt (täti ei ehdi alkua pidemmälle)

-Joo. Ei voi, kun korona (syvä huokaus)

Nyt riipaisee sielua ja sydäntä, syvältä. Mokoma korona!

-Hei. Tämä on hyvä idea. Ei sitä tarvitse jättää kirjaamatta. Tehdäänkö niin, että minä selvitän asiaa. Kun nyt ei ole vielä edes tarpeeksi pimeäkään iltaisin. 

-Vaikka jos pääsee joulukuussa!

-Aivan. Selvitetään juttua.

Vielä kopsutellaan pöytään päätökset ”avaruuslehmäolio”-jumpasta ja avaruusvideosta älytaululla, sitten on jo aika päättää kokous ja kirmata syömään.

 

Iltapäivällä eskareiden välkällä päädytään keskusteluun videopeli Grannystä, joka aika ajoin nostaa päätään lasten keskuudessa. Se on K-12 kauhupeli, joka ilmaisladattavana päätyy kuitenkin usein paljon nuorempienkin puhelimiin ja tabletteihin.  Ja Tube-videokatsottaviin. Ja jotenkin Tädillä on tuntuma, että ennenkin se olisi noussut esille juuri näin halloweenin juhlinnan aikaan…Ja siltä pohjalta: Seuratkaa ja kokeilkaa lastenne laitteita ja pelatkaa pelejä, joita he lataavat ja pelaavat.

 

Iltapäivällä Eskareilla oli vielä puukässää, yhden aikuisen taktiikalla. Mutta haittasiko se? No ei sitten tippaakaan. Hyvin etenivät omat suunnitelmat ja työrauha oli kymppi. Mikä olikin aika hyvä homma, nimittäin Eero-rehtori piipahti sisään ohimennen ja suu hymyssä totesi: ”Täällähän sujuu hyvin”.

 

Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja salaatti