-Onko avaruuspuvut päällä? Happipullot. Kypärät. Sitten mennään.
Aloitamme aamun vauhdikkaasti avaruuslennolla. Videotykillä isolle kankaalle heijastetut kiertävät galaksit ovat vaikuttava näky. Ja sieltähän se löytyy meidän oma Linnunratakin. Ja aurinko, joka on tähti. Katsotaanpas sitten planeettoja vähän lähemmin. Mars on punainen, koska siellä on paljon rautaa. Jupiter on jättiläinen. Uranus on hassusti kallellaan. Saturnuksella on seitsemän rengasta. Ja Venuksessa tulivuoria. Merkkuurius on täynnä kraattereita, koska sinne on iskeytynyt niin paljon meteoriitteja. Neptunus on taas kauimpana ja myrskyisä paikka. Avaruus on niin ihmeellinen, että meinaa ihan huimata.
-Onko muita galakseja olemassa?
-Onko jossain muuallakin maapallo?
-Mikä se oli se mihin iski ne meteoriitit?
-Minä tiedän semmoisen painauman, kun meteoriitti osui maahan.
-Niin minäkin! Silloin tuli pölypilvi. Ja dinot kuoli.
Keskustelu ja pohdinta on kiivasta ja jokaisella eskaviskalla tuntuu olevan planeetoista oma suosikkinsa. Sepä onkin hyvä lähtökohta ensiviikon avaruustaiteiluille.
Ja sitten kiireesti Ihan pihalle Meidän metsään, missä tänään on vuorossa käänteistutkimus. Viimeksihän me sulatimme jäästä vettä, joten nyt me vuorostamme jäädytämme vettä. Tai ainakin yritämme, mutta miten, siitä ei voi vielä kertoa sen enempää. Toivotaan, että jo viikon päästä voidaan asia paljastaa.
-Kolme kaksi yksi, avaruushirviöt tulevat
Hilpeää. Pihailu päätetään hippaan, jossa turva on planeetan nimi ja kyykistys. Mutta ei pimpula pampula sentään, eihän me aikuset saada ketään kiinni. Liikaa nopeutta ja tietoa ipanoilla. Ja ehkä juuri siksi päivän askeltajakin täräyttää tauluun tiukan luvun: 3341 askelta.
-Paljonko on nyt?
-Kohta 8000 askelta, mutta ei sillä kyllä vielä pääse pitkälle. Ei edes ilmakehäsät avaruteen.
-Pyydetään aikuisilta.
Juuri niin meidän on tehtävä. Ja yksi hauska sivujuonne vielä tähän, iltapäivällä eskaviskat sen keksivät: jos askartelee oman askelmittarin, voi pomppia lisää askelia. No todellakin voi!
Sitä ennen eskareiden iltapäivä piti kuitenkin sisällään geo-lautaa ja mallentamista, mutta omat hommat vasta mukavan käänteen saivatkin.
-Missä se teltta on?
-Se on nyt lainassa, mutta voithan sinä rakentaa oman majan.
-Joo!
Ja hups vaan, hetkessä koko eskariporukka on työntouhussa. On ilo katsella ja kuunnella, kuinka lakanoista ja huiveista rakentuu naapurusto lemmikkeineen, joita myös viedään hoitoon toisille. Ja yhteiset syntymäpäiväjuhlatkin ehditään sopia.
-Eskarit. Nyt on päivä täynnä, mutta te saatte jättää nämä majat Superperjantaille, jos haluatte.
-Mutta huomenna on torstai.
-Totta. Mutta huomenna te puuhailette päiväkodinporukan kanssa, kun minä olen yliopistolla.
-Mikä on yliopisto?
-Hyvä kysymys. Se on semmoinen koulu, johon opettajat menevät opettelemaan. Ja siellä tutkitaan kaikkkia juttuja.
-Tylsää mennä päiväkodille.
-Mutta miettikääs miten Aurinkoiset ilahtuu, kun te isot olette heidän kanssaan. Ja sitten perjantaina tehdään näitä kaupunkihommia.
-Onko sitten päiväunet siellä?
-Nyt en osaa sanoa, mutta perjantaina on lukuleposet täällä. Minä lupaan.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana kanarisotto, vihersalaatti