-Paistetaanko tänään makkaraa?
kuuluu aamulla jo ovenraosta. No johan toki, tänään tehtiin oikein komeat makkaratulet Meidän metsään koko päiväkodin lomallelaskeutujaisiksi. Mutta sitä ennen eskaviskat ehtivät toki aamupallotella sekä tavata kuraattori Sadun, joka oli tullut meitä moikkaamaan. Aamunavaaja siis hoitaa hommansa tyylikkäästi ja sitten on vieraan haastattelemisen vuoro. Silleenhän vieraasta tulee tuttu, kun tutustellaan. ”Minä olen Satu. Mistähän minun nimen voisi muistaa?” kuraattori kysyy ja heti kuulijoilla on oivallis asiasta.
-Satu on sellainen tarina
-On olemassa satuja
-Voi olla satumetsä
Helppo nakki. Seuraava kysymys onkin sitten jo konstikkaampi: ”Mikähän on kuraattori?” Oh hoh. Se kyllä tiedetään, että koululla on kuraattori, mutta mitä kuraattori tekee. Mitä työtä. Satu kertoo, että hän on sellainen täti, jolle voi kertoa, jos on vaikka paha mieli tai joku harmitus tai pelotus ja hän voi jutella asioista myös isin ja äidin kanssa, että miten se mieli saataisiin paremmaksi. Ok, nyt tämä tiedetään. Ja sitten on eskaviskojen kysymysten vuoro
-Montako vuotta sinä olet?
-Onko sinulla lapsia?
-Minkä nimisiä?
-Oletko sinä käynyt eskaria? Ja osaatko lukea?
-Mikä on sinun lempiväri?
-Mikä on sinun lempieläin?
Rohkeasti eskaviskat esitävät kysymysiä ja kaikkiin niihin saadaan myös vastaus. Ja sekin sovitaan, että loman jälkeen katsotaan tabletilta, että millainen koira on Suomenlapinkoira, sillä sellainenkin Sadulla on.
-Mikä sen nimi on?
”Luka”, Satu vastaa ja sitten mukulat saavat kirmata hetkeksi omille hommille. Eikä Satu ole enää yhtään vieras, ihan vaan kuraattori.
Seuraavana vuorossa on makkaranpaisto, mutta siihenpä liittyy eskareilla ekstratehtävä. Täti on näet yhdessä Eero-rehtorin kanssa vähän sumplinut..
-Eskarit. Meidän pitäisi käydä kutsumassa koulukummitkin makkaranpaistoon.
-Mitä????
Kyllä. Ja vaikka eskareita jännittä niin, että sukat pyrivät jalassa, niin yhteistuumin ja rintamassa marssiaan 5.-6.-luokan ovelle kysymään, että tulisivatko kummit kanssamme makkaran verran tulille. Tulevathan he, isot ja parhaat kummit. Joita myös viskarit tiirailevat hyvin kiinnostuneina. Miten hienosti ne osaavat jo kaikki jutut ja muistavat kiittää ja kaiken semmoisen. Tulilla vallitsee hyväntuulinen ja rauhallinen ilmapiiri, jossa pienten on hyvä olla. Kiitos taas heittäytymisestä koulukummit, me Saran kanssa todellakin arvostimme!
-Ja lopuksi palontorjuna. Vattä ämpäreihin palomiehet.
Huu, miten mahtava pölläys hiilloksesta nouseekaan, kun se sammutellan huolella. Sille niin se pitää tehdä, kyllä eskaviskat nämä tuli-asiat tietävät.
Tulien jälkeen kipastaan syömään ja sitten on vuorossa tämän hilpeän ”retkeilypäivän” loppuhuipellun eli lukuleposet eskarilla. Sitä kun on viskareiden joukossa toivottu niiiiiiiiiiiiiiin kovasti.
-Mitä nämä on?
-Retkipatjoja. Nyt kuulkaas tämä huone onkin valtava teltta metsässä, jossa otetaan päiväleposet.
Hih, kuinka hauskaa on rullata patjat auki ja asetella ne sopiville paikoille. Ja tarkistaa, ettei ole käpyjä selän alla. Sitten vähän pehmustetta pään alle ja tarinanluku voi alkaa. Maltilla sujuu, koska kaverin leposrauha muistetaan vimpan päälle. Kolme sormea siitä!
-Oliko mukavaa?
-Oli!!(*monta)
-Minä en nukkunut yhtään. Minä aina katoin, että milloin sinulla on silmät kiinni. (hihitystä)
-Ihan paras päivä
Selvästikin, niin iloiset hymyt kasvoilla paistavat. Vielä ehditään pieni hetki omia hommia ja sitten päivä onkin jo täysi.
-Enää yksi lomatäply ja sitten alkaa loma!
Totta. Ollaan jo ihan lähellä.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana lihapullat, perunat ja porkkanaraaste+ itsepaistettu makkara ja mehu