Tänään se starttasi, kävelymme kohti kuuta. Sillä niinhän marraskuun lastenparlamentti päätti, että kuuhun on päästävä. Arvotaan siis ensimmäinen onnekas ”askeltaja” eli aktiivisuusrannekkeenkäyttäjä huomisella ja sovitaan, että Sara kerää alkuaskeleet kuluvan päivän osalta.
-Missä se kuu on?
Ahaa, katsotaanpas yhdessä suurta linnunratakarttaa. Siinähän ne, auronko, maa ja kuu.
-Missä on Mars. Voidaan kävellä sitten sinne.
-Tässä on Mars.
Verrataan välimatkoja.
-Aika pitkä matka.
-Missä on Saturnus?
-Tässä. Tämä jolla on renkaat.
-Mennään sitten sinne. Marsista.
-Mikä tuo on tuolla ylhäällä?
-Se on Neptunus.
-Joo. Sinne asti!
-Siihen kyllä tarvitaan hirveästi askelia.
-Minä tiedän mistä saadaan. (isän työpaikan nimi) Ne on siellä tosi kovia kävelemään.
-Ja kirjastosta.
-Voidaan kysyä ihan kaikilta!
Innostus on niin kova, että juuri ja juuri penkillä pysytään. Joten voitte vain kuvitella, että hämmästys on ruokailuun mennessä melkoinen, kun Saran keräämät 1409 askelta eivät liikuta pinkkiä jalkanjälkiä vielä yhtään. Maasta kun on kuuhun 380 000 km, joten matka-asteikko seinällä on väkisinkin hiukan harva ja laskukaava joksenkin sellainen, että 10 000 askelta jouduttaa reissua noin 7 kilometrin verran eli menopaluu vaatii pikaisesti arvioiden noin miljardi töppöstystä… Joten haastetta pukkaa, kaivakaahan siis lenkkareita esiin rakkaat lukijatkin, heh heh.
Eskareilla on iltapäivällä matkikkaa ja vuorossa suoraselkäinen numero 9, minkä lisäksi pelataan bingoa. Niin ja otetaan omia hommia sekä tuumaillaan huomisen valokuvaus
-Minulla olisi pyyntö. Auttaisitteko te Aurinkoisia ja Viskareita huomenna omalla esimerkillä, kun valokuvaus voi jännittää heitä? Ainakin jos ei ole ennen ollut kuvauksessa.
-Joo. Pitää olla nätisti.
-Pitää hymyillä.
-Eikä saa pöljäillä.
-Eskarit on varmaan takarivissä.
Saas nähdä, voi hyvinkin olla.
Valolla ja iIolla kirjoittelee Heidi
Ruokana juustoinenkanakeitto, ruisleipä, juusto ja mandariini