Musiikkia voi lukea. Juu, näin me tänään totesimme EskaViskassa, kun tutkiskelimme taa/titi/tauko merkkejä. Ja nuotteja voi soittaa, hienosti sujuu, taputtaen ja soittimin.
-Saako tuoda joskus oman huuliharpun?
Idea on hyvä, mutta dääm, kun on se tavaroidentuontikielto päällä.
-Voi tulla niitä pöpöjä
Totta, siksihän meidän huilut ja muut ovat pois pelistä. Mutta ei korona kestä ikuisesti, joten sovitaan, että heti, kun voi, niin pidetään oman soitimen päivä. Tehdään oikein EskaViskaorkesteri!
-Mutta minä en voi tuoda. Kun se on niin iso. Piano.
Hih, totta, se voisi olla aika hankala saada meidän rappusia ylös. Aihe kuitenkin kiehtoo ja siitähän se sitten syntyy
-Minun isä soittaa klarinettia
Vau. Aika superhienoa.
-Mikä on klarinetti?
-Se pitää koota. Se on sellaisessa salkussa.
-Kuule. Entäs, jos kysytän, että soittaisiko sinun isä meille joskus?
-Joo
-Joo!!(*monta)
Ja voi ilo&riemu, asiaa iltapäivällä kysyessämme ao. isä-ihminen lupautuu muitta mutkitta. Että meillä on mahtavia perheitä Timolassa!
Iltapäivällä eskarit ottavat haltuun numero kakkosen, jonka tarinan kertoo pilvikeiju Pim, jolle sen kirjoittaminen on kertakaikkisen kenkkua. Onneksi apuun rientää pohjantuuli, joka keksii käyttää apuna kompassia. Keijuthan näet ovat hyvin taitavia lentämään ja suunnistamaan. Ja johan alkaa sujua.
-Ensin koilliseen, sitten loivasti kaartaen lounaaseen ja lopuksi tiukasti itään
-Vau!
-Kato!
Liitutaulu on pian aivan täynnä upeita kakkosia. Ja yhtä hienosti sujuu myös kynähommana kirjaan.
-Minä en osannut ennen. Nyt osaan.
Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta sadutus rules.
Loput iltapäivä käytetään omiin hommiin ja lukuleposilla aloitetaan iki-ihana Piilomaan pikkuaasi. Ollaan juri siirtymässä päiväkodin puolelle, kun yksi eskareista toteaa
-Oli hieno päivä
-Niin oli. Kyllä pitää papukaija-merkki antaa.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana jauhelihakastike, rakettispagetti ja salaatti