Synttärit. Kerran vuodessa. Ja niin parasta. Hetkeen pitää siis panostaa, ihan tosissaan. Otetaanpas siis juhlamielet taskusta ja painetaan sydänalaan. Valmista.
-Tervetuloa
Kyynärpääkättelyllä prinsessa kruunussaan ja viitassaan ottaa vastaan vieraansa
-Paljon onnea
-Onneksi olkoon
-Onnea
Vieraat toivottavat ja asettuvat paikoilleen. Sitten ohjelmassa seuraa valokuvaus, postinjako ja taikalahjalista, onnittelulaulu, aarrearkku, herkuttelu…koko juhlava protokolla piiiiiitkänkaavan mukaan. Ja voi kultakruunu sentään, kuinka hienosti kaikilla sujuu. Peukkua! Lopullinen huipennus juhlahumulle saadaan vielä päivänsankarin toivepihapelistä.
-Oliko se se…uunimakkara???
-Uunimakkara?? Ööö….tarkoitatko ”Viimeinen pari uunista ulos?”
-Joo! Just se.
Ruokailulla puhe kääntyy takaiin juhlaan
-Onko kaikilla synttärit EskaViskalla?
-Joo. Kaikkia juhlitaan. Joku täyttää viisi, joku kuusi ja joku keväällä jo seitsemän.
-Saanko minä sitten katsoa aarrearkkuun?
–Tietysti. Jos vaan saadaan se auki. Ellei laulu toimi, pitää olla se salasana, varalta.
-Mulla on jo!
Iltapäivällä eskarit vertailevat asioita.
-Mitähän vertaaminen tarkoittaa?
Ei aukea termi heti, mutta kaksi erimittaista viivaa taululla avaa homman hetkessä.
-Voi verrata, että kumpi on pidenmpi!
-Voi verrata sanoja, että onko ne samoja
Tästä lähtee liikkeelle hilpeä peukkukuuntelutehtävä, jossa eskarit ovatkin tosi tarkkana; ei mene samaan kettu/lettu, kissa/pissa, dromedaari /promenaadi..jne.
-Voi myös verrata, että onko kuva sama
Vertaillaan ensin kaikkea konkreettista: eskareiden keskinäistä pituutta, aikuisen/lapsen käden kokoa, nostellaan kilon kokoista pakettia.. Ja sitten kertaukseksi vielä kynätehtäviä. Homma hallussa.
Ja tähänkin löytyy sopiva sanonta: Parempi virsta väärää, kuin varsta vaaraa. Vai miten se meni…
V&I Heidi
Ruokana makaronibroilerkeitto, ruisleipä ja juusto, mandariini