-Tänään me tavataan jokamies. Joo o. Tavataan tavataan. Sillä meillä jokaisella suomalaisella on jokamiehenoikeus.
-Mutta ei me olla miehiä. (hämentynyt huomautus)
-Ei tyttö voi olla mies
-Aivan. Mutta jokamiehenoikeus on sinulla ja sinulla ja sinulla….ja minulla myös.
Ja hyvä niin. Mikä ilo ja riemu metsä onkaan tutkimuskohteena. Ihan loputtomasti nähtävää ja ihmeteltävää. Ja miten mainio motorinen temppiratakin maasto on vaihtelevuudessaan. Kuljetaan siis läpi Meidän metsän, mennään portaat alas ja ylitetään peikkosilta. Ja sitten voidaan astua Muuhun metsään. Kun meillä on se oikeus, lupa kulkea kaikissa metsissä.
-Tuu kattoon!!!
-Mikä tämä on?
-Täällä on sieni.
Huudahduksia kiirii sieltä ja täältä. Eikä kaikkia löytöjä osata edes tunnistaa, joten napataan niistä kuvia tabletilla, etä voidaan myöhemmin eskaviskalla etsiä lisäselvennystä. Myös viimevuoden eskareiden omaan paikkaansa ripustama luontoikkuna löydetään ja tunnistetaan
-Se on täällä. Se on hajonnut!
-Mitähän tälle on käynyt?
-Siihen on ehkä törmännyt hirvi
-Tai. Joku on juossut pakoon jotain petoa ja sitten se on osunut siihen. Ja sitten. Niin.
-Ei, kun tuuli on sen särkenyt.
Paha sanoa, kun kaikki selitykset ovat niin hyviä. Kaivetaan siis pinkkiä jesaria repusta ja kursitaan kehys kasaan. Helppo nakki. Sitten tarvitaan vielä sopiva uusi ripustuspaikka. Se onkin vähän haastavaa, kun näkemyksiä asiasta on aika paljon…Mutta löytyy se lopulta, oikein sievä näköala pienelle metsäaukiolle päin.
Pari tuntia hujahtaa leikkeineen ja eväänsyönteineen ryhmältä metsässä huomaamatta ja mikä mukavinta, matkaan löydetään syyskuun aarre: Bertta-pöllön höyhen. Kyllä. Kaunis ja valkea. Koska se ei voi olla lokin, koska lokit ei ole metsässä, retkeläiset päättelevät.
Ruokailulla sitten startataan syyskuun ”terveellinen ruoka”-teeman tueksi ruokaraketti-projekti, jossa tavoitteena on monipuolinen maistelu ja oikea annostelu. Jokaisella EskaViskalla on oma raketti, johon väritetään nappuloita sen mukaan, mitä kaikkea on ruokalulla maistellut. Ja jos lautanen tulee syötyä tyhjiin, eikä ruokahävikkiä synny, saa värittää vielä
-Turbotähden!
Tämä juttu on osalle tuttu jo viime keväältä, mutta mitä siitä. Kohti universumia siis ja sen yliiiiiiiiiiiiii.
Iltapäivällä eskareilla on ensin välkkä ja sitten puukäsityötä, jossa geo-laudat valmistuvat ihan silmissä, kun vuorossa on maltillista liimausta/teippausta ja maalausta.
-Saako tän kotiin?
-Saa, keväällä. Mutta me tarvitsemme sitä ensin harjoitteluun täällä.
-Voidaanko sitten tehdä sellainen jakkara?? (hih, isomman sisaruksen aiempi projekti on selvästi tuttu juttu)
Sovitaan, että suunnitellaan asiaa ensin ja päätetään seuraava homma porukalla. Sillä aikaahan meillä on kerrankin riittävästi. Hurraa sille!
V&I Heidi
Ruokana makkarakastike, perunat ja salaatti