Hip hei, siellä se yhä killuu puunoksassa, luontoikkuna. Mutta sen verran ovat kevättuulet maamerkkiä ripotelleet, että yksi laita on poikki ja toinenkin hiukan lenkallaan. Vaan onko maailmassa mitään, mitä ei pinkki korjaisi
-Hei, minulla on tuota jääkiekkomailassa!
Lapaerkka on kelpo materiaalia korjauspuuhiin metsässä ja pian on ikkuna entisellään, hiukan iloisemman värisenä vain.
-Nyt se on kymmenen!
Totta. Kuusenrungolle oksantynkään virittelemämme seinäkello tosiaan näyttää niin. Eli sovitusti, ruokatauko.
-Metsässä eväät maistuu parhailta
-Mullakin on voileipä
-Toi murkku meinaa tulla kanssa syömään (hihitystä)
Pressulla omia terveellisiä eväitä mutustelee tyytyväinen joukko ja ruokakeskustelu on kiintoisaa. Kuka tykkää porkkanoista, kenellä on tomaattia, kuka on tehnyt voileivät itse jne.
-Nyt se on tasan yksitoista!
-Miten se voi olla?
-KettuKepuli oli just tuossa kasissa
Metsässä pari tuntia kuluu nopeasti, ihan vain ihmetellen ja leikkien.
-Hei eskarit, tulkaas, niin näytän vielä yhden kivan jutun, jota voi kokeilla kotona vaikka tabletilla.
Tädin puhelimeen ladattu Flora-sovellus, joka tunnistaa kasveja otetusta valokuvasta, herättää heti innostusta ja kiinnostusta, ihan niin kovin, että koko paluumatkan kuuluu sieltä ja täältä: ”Mikä tämä on…”Joten lopulta sovitaan, että tunnistetaan kasveja uudestaan huomisen ulkoilulla. Hauska suomenkielinen sovellus, suosittelen.
Iltapäivä puuhaillaan sitten ”hys hys”-juttuja ja omiahommia. Ja siinä se. Plus kruunumerkki kaupanpäälle!
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana makaronilaatikko ja persikkavihersalaatti