Tähän päivään mahtui aikas mukavia hys hys hommia, mutta ihan turha on niistä kysellä. Ei me siis mitään juonita. Ei ollenkaan. Tai jos vähän, niin ei ainakaan paljasteta. Hih.
Päiväntähti sen sijaan paljasti esityksessään montakin mukavaa juttua, mutta aivan erityistä hilpeyttä herätti isoveljen toteamus yhteisestä puuhasta: painimisesta.
-Painiminen. What??? (iloista hihitystä)
Kyllä. Iltapaini kuulosti niin hauskalta puuhalta, että tekisi mieli melkein kokeilla, varsinkin kun siinä kuulemma pärjää pienikin ihan hyvin. Ja kun pienistä puhutaan, niin taas tutkittiin myös vauva-asioita, olihan päiväntähdellä omasta möttösajastaan ihan kirja.
-Minulla oli silloin musta tukka
Oh hoh. Niinpäs tosiaan on. Oikein tuuhea pehko. Ihana on myös kuva, jossa köllitään turvallisesti isän kainalossa.
-Se katsoo minua tuolleen…tuolleen
Totta. Herkkä kuva. Mistä lähteekin liikkeelle hieno keskustelu siitä, että vauva on aina uusi ihme perheessä, kaikille. Että kun vauva syntyy, hän on ihan uusi kaikille, isälle ja äidillekin. Että pitää alkaa yhdessä harjoitella, että miten me tässä nyt eletään.
-Minä tiedän, että siinä äitinä on ihan solmussa, kun se pieni ihminen on siinä sylissä. Niin teidänkin vanhemmat ovat olleet, kun te olett syntyneen.
Ilmeet ovat onnellisen, iloisen, hämmästyneitä. Ja jotenkin kuulkaa tädistä tuntuu, että lähiaikoina te kotijoukot saatatte saada aiheeseen liittyviä kysymyksiä vastattavaksi. Lämmin kiitos taas ihanasta aineistosta kotiväelle ja erityisterkut superukille, Hoplop niin rules, iäsät riippumatta!
Iltapäivällä suuntaillaan kaukalolle toiminnalliseen kelloharjoiteluun, mutta huh hei, eihän tässä helteessä jaksa kukaan heilua. Suunnataan siis suosiolla meidän metsän varjoon leikkimään.
-Eskarit. Huomenna on sitten se parlamentissa päätetty omien eväiden reissu luontoikkunalle.
-Sitten ne uudet eskarit saa sen. Ja me ollaan entiset eskarit.
-Meneeköhän se niiltä rikki?
-Onko se junapuukin sitten niiden?
Ilmassa on selvästi himpun verran haikeutta, vaikka kyseessä on ”vain” kepeistä koottu ”taulunkehys” ja kaatunut runko. Mutta sellainen vaikutus luontokokemuksilla ihmiseen on, luonto tekee meille hyvää, tekemättä tai vaatimatta mitään. Mihin liittyen on pakko kertoa pieni kevennys viimeviikolta, kun tädin puhelin piippasi kesken päivää viestiä Kurjalan suunnalta: tädin entiset eskarit olivat löytäneet vanhan luontoikkunansa ja mikä ilo ja riemu siitä oli seurannutkaan. Ihan niin Iso, että piti open heti Heidille viestiä laittaa, että tallessa on yhä.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana pyttipannu ja kaali-paprikaraaste