Joskus suunnitelmat menevät heikun keikun. Tänäänhän näet piti olla Ihan pihalla-päivä, mutta sen me siirsimme sujuvasti huomiselle, sillä seurakunnan Sari saapui pitämään meille tuokion ystävyydestä ja erilaisuudesta, vaikka meidän kalenterissa asia oli kirjattu vasta ensiviikolle. Sovitaan siis, että Aurinkoisten aikuiset ja Sara+Marjo nappaavat eskaviskat tuokiolle ja Täti hoitaa sillä aikaa alta pois supertärkeän jutun: ensiviikon valokuvaus-asian.
-Siinä oli semmoinen joka kiusasi.
-Se äiti kaatui
-Ne lällätti sille
Tuokio on selvästi ollut mielenkiitoinen, niin paljon siitä on kerrottavaa. Mutta voi räkä, sitten käy ilmi, että meidän isojen joukossa maltti ei ole meinannut kaikilla riittää ja aikuisten on pitänyt muistutella moneen otteeseen. Tuumauksen paikka siis. Ja Kettu Kepulin.
-Mitä siellä tuokiolla okein tapahtui?
Ilmeet ovat kovin huolestuneita. Voiko kaverista kertoa.
-Hei, jos sinä huomasit, ettei joku asia mennyt hyvin, niin kyllä sen saa sanoa ääneen. ja pitääkin. Muuten me ei voida tuumailla ja oppia jutusta. Höpsöttelyjä sattuu kaikille.
Heti alkaa havaintoja tulla ja asiaa päästään työstämään.
-Muistatteko, kun Kettu Kepuli tekee tyhmyyksiä, niin mites se yrittää päästä niisät asioista? Niinkuin tälleen…(pieni demostraatio vähättelystä, muistittomuudesta ja huijauksesta)
-Se ei ole kiva.
-Niin, se aina syyttää muita. Ja huijaa.
Kepulilta on opittu paljon ja juttua piisaa. Mutta palataanpas tämän päivän tuokioon.
-Mutta. Miten me saataisiin kaverille malttia, jos ei se jaksa?
-Sitä pitää muistuttaa.
-Se menee aikuisen viereen istumaan
-Pitää sanoa, että hiljaa
-Pitää olla oikeinpäin ja katsoa eteenpäin
-Vau. Hienoja neuvoja. Otetaas etusormet esiin ja pannaan muistiin: muistutan kaveria.
ok. Homma hoidettu. Ja päivän muista eskaviska hommista ei sitten kerrotakaan. Piste. Hih.
Iltapäivällä eskarit lautapelaavat porukalla ja ottavat omia hommia. Ja ihan päivän päätteeksi pelataan sitten sitä N-kirjaimen peliä, josta perjantaina oli puhetta. Laitetaan ensin kaksi etsijä-karhua oven taa ja sillä aikaa kolme kätkijä-karhua piilottaa nallemerkkejä huoneeseen. Kun N:n laulu alkaa soida, on etsijöillä kaksi säkeistöä aikaa löytää merkit. Mennään viisi villiä kierrosta.
-Tää oli kivaa!!
-Keretäänkö vielä yksi. Pliis….
-Nyt ei keretä, mutta otetaan huomenna kaksi.
-Joo!
Valolla ja ilolla Heidi
Ruokana kalapuikot, muusi ja salaatti