Kello lähestyy aamulla yhdeksää ja ilma tirisee jännitystä. Pian eskari alkaa, ihan virallisesti. Vielä viimeiset heipat ja halit, sitten omannimen kirjoitus valkotaululle ja portaita yläkertaan. Joku toteaa, että jännittää, toisella on jo leikit mielessä, kolmas miettii mitähän tänään on ruuaksi. Hyvä, pohdinnoille ja tuntemuksille pitääkin olla eskaripäivässä tilaa.
Aamutuokiolla katsotaan tietysti kalenteri ja aamujumpataan, mutta keskusteluun nousee uudestaan myös jännittäminen. Pohditaan siis porukalla pelon ja jännityksen eroa ja sitä, mikä mihinkin auttaa.
-Minä istun aina sylissä, kun pistetään rokotus
-Minä en pelkää rokotusta yhtään
-Minulla ei meinaa tulla siitä mitään!
Joo-o, erilaisia me ihmiset ollaan, mutta juttelemalla selviää moni huoli.
Päivän hommana tutkaillaan omaa nimeä, joka myös kirjoitetaan niin liitutaululle kuin omaan eskarikirjaankin. Ja sitä vartenhan tarvitaan tietysti omat penaalit repuista. Jee!
-Minulla on täällä tämä peili
-Kenen kumi tämä on?
-Voiko joku lainata terotinta
-Minä!(*monta)
Koululeikki on yhtä innostavaa joka vuosi ja tänäänkin innokkaimmat halausivat tehdä kaikki kirjan tehtävät heti, mutta sovitaan, että tänään riittää nimi ja piirros omasta mielestä mukavasta asiasta. Oi miten hienoja kuvia syntyykin: koira taluttajineen, jäätelöitä, kesäinen päivä, uimari punaisessa uikkarissa, sydän, Ulof lumiukko parturissa, grossipyörä, mystinen tietokonejuttu… Sitten ovat vuorossa omat hommat ja ennen ruokailua mennään vielä jumppasalissa toiveleikkejä niin, että hippulat vinkuu.
Ruokailun ja ulkoilun jälkeen luetaan päivän kirja, jolla päästään yksi piste kohti OnniOpus-vuoron arvontaa.
-Eli huomenna vielä. Ja sitten yksi.
Juurikin niin, arkimatikkaa parhaimmillaan. Sitten ollaan jo valmiit eskarin osalta. Olipas touhukas päivä!
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana makaronilaatikko ja punakaalisalaatti