Yksi yö ja sitten mennään. Tänään eskareiden ajatukset olivat jo kovasti huomisessa Areena reissussa ja linja-autokyydissä. Ja melkein yhtä paljon odotuksessa on keskiviikon kruunumerkkiyllätys, varsinkin, kun tänään saavutettiin taas uusi merkki Sakariaksen riviin.
Päivän kirjaimena meillä on O ja mokoma yläkerran asukas osaakin olla halutessaan aika konstikas kirjan tehdä. Siinä saa olla tarkkana, ettei tule pitkulainen nakki tai soikea sämpylä.
-E niin kuin eväät
Hilpe huuli! Eskarit tekevät kirjainta koskien myös hienon huomion: o:lla alkavia sanoja on aika vähän, mutta hirmu monissa sanoissa on O ”sisällä”. O niin kuin oivallus.
Ruokalassa on ruuhkaa, joten otamme odotellessa pienen ryhmäsadutuksen. Eskareiden tarina alkaa iloisesti metsään menevällä oravalla, mutta siinä kohtaa, kun ruokalaan mahtuu, on karhu jo ajanut oravan puuhun ja riita & rähinä päällä. ou nou, taitaa tulla hurja stoori. Tästä jatketaan seuraavalla kerralla.
-Hei. kattokaa. Nyt pitää syödä.
-Miksi teillä on tuo munakello? (kysyy iso koululainen)
-Että muistetaan syödä. Sitten koulussa ei muuten keretä välkälle.
Toden totta. Munakello on tikitellyt ja joku laskee, että aikaa on jäljellä enää kahdeksan minuuttia. Mutta hyvin siinäkin ehtii lautasen tyhjentää, kun keskittyy itse asiaan. Ja monellahan onkin jo astiat palautettuna tässä kohtaa.
-Jäi kaksi minuuttia.
Hilkulle meni, mutta mahat on täynnä ja astiat palautettu ajallaan. Hieno homma.
Iltapäivällä tehdään hiukan talitinttihommia sekä luetaan satu namigaattorista, jossa tarinan päähenkilö haluaisi syödä pelkästään karkkia ja protestoi vanhempiaan, joilla on karkkikätköjä. Ja hups hei, aihehan innostaa eskarit kertoaan omien aikuisten ”salaisista” namikätköistä ja ylimääräisistä karkkipäivistä. Hilpeää. Suklaata pakastimessa ja keksejä alakaapissa. Tätiä naurattaa. Omatkin ipanat totesivat aikanaan isoiksi kasvettuaan, että:” Kyllä me sun kätköt tiedettiin”.
Valolla ja ilolla Heidi
Ruokana juustoinen broilerkeitto, sämpylä ja mandariini