Leppävirralla on kyllä huippupuitteet lasten, ja toki muidenkin, liikunnalle. Tänään koko varhaiskasvatus kokoontui perinteiseen Areenapäivään ja menoa sekä vipinää piisasi hieksi asti. Oli temppurataa, pomppulinnaa, sisäpyöriä, liukumäkiä, tanssia, sählyä ja vaikka vallan mitä. Eikä menoa haitannut tipaakaan, jos samoissa hommissa oli käynyt joskus ennenkin, päinvastoin, päivän yksi käytetyimpiä kiljaisuja oli näet: ”Kato!”. On se vaan niiiiiiiiiiin huippua, kun voi näyttää osaamistaan ja taitojaan aikuiselle tai kavereille.
Mutta mitäs mieltä reissusta olivat kokemusasiantuntijat
-Kivaa!
-Paras päivä
-Tykkäsin niistä formuloista
-Tanssi oli parasta (*monta)
-Sähly oli parasta
-Onko se taas uudestaan?
-Ai Areenapäivä?
-Niin.
-Kyllä koulutkin käyvät Areenalla, mutta minä en tiedä, että onko se ihan tällainen päivä.
Aikuisen silmin areenareissu antoi liikkumisenilon lisäksi paljon muutakin. Esimerkiksi 20 lapsen eskaviska porukka toimi tänään hienosti niin eväiden, siirtymien kuin omista tavaroista huolehtimisenkin suhteen. Myös bussissa osattiin matkustaa maltillisesti, eikä riitaa tai rähinää huolittu matkaan laisinkaan. Iso peukku siitä! No, tanssissa meillä sitten vähän ”mopo keuli” ja karkasikin, ihan sen verran, että piti ottaa sormiarvioita omasta malttamisesta. Mutta. Loppua kohden alkoivat hommat jo sujua ja eikös noususuhdanne ole juurikin tavoiteltava juttu, oppimisasioissakin.
VALTAVAN SUURI KIITOS siis taas kaikille teille tapahtumaa toteuttamassa olleille: liikuntaväelle kollegoista urheiluseurojen edustajiin. Olette te mahtavia tyyppejä. Kun fua mukaillen: ”Ihminen tihkuu ympärilleen sitä, mitä hän on sisältä. Ja teillä se on kyllä pelkkää puhdasta kultaista liikunnanriemua!
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana retkieväät eli sämpylä leikkelein, kurkkua, banaani ja mehua