-Kato. Mulla on tämmönen. Ja nää toimii tälleen
Eskarilainen ei ehdi edes eteisestä sisään, kun ilo omasta lelusta pulppuaa ilmoille. Ja sama tunne on vallalla myös leluesittelyssä, jossa jokainen eskari pääsee vuorollaan esittelemään lelunsa ryhmälle. Lisäksi ryhmä voi esittää lelusta kaksi tarkentavaa lisäkysymystä.
-Mistä se on saatu?
-Mitä sinä leikit sillä?
-Oliko siinä lisäosia?
Hienoa tarkennusta. Käy ilmi, että leluja on tuonut joulupukki, saatu lahjaksi, ostettu Ikeasta ja löydetty kirpputorin valikoimasta. Ja niinkin voi käydä, ettei enää muista. Leikkiä on puolestaan vähän vaikea kuvata, mutta leikkiin liittyviä/tarvittavia muita tavaroita ja paikkoja eskarit osaavat kuvata mallikkaasti.
-Toitko sinä lelun?
-Joo. Se on täällä Ikean kassissa. Tämä on Vainu, tässä on Vahti ja sitten vielä Pörrö.
Isokuonoiset pehmokoirat otetaan ilolla vastaan ja ne pääsevät hihnoineen ja laukkuineen heti mukaan leikkeihin. Ja rodutkin selvitetään googlella, sillä pitäähän se tietää, että mitä mikäkin olisi paras ajamaan.
Pistäydytään välissä kirjastoautossa, jossa päästään lainaamaan omilla korteilla. ”Kuunnelkaapas eskarit. Tehdään lainausjono aina tähän” Pekka ohjeistaa, jotta saadaan väylä pysymään auki myös muille asiakkaille. Sujuu. Samoin kuin lainaus. Eikä eskarilla yhtään korttia tai kirjaa jää ajelehtimaan, vaan kaikki tulevat pakatuksi huolellisesti reppuihin. Se on hyvä homma se.
Vielä mahtuu päivään leikkiä, Fröbelinpalikoiden musiikkikirja, ruokailu ja minihappihyppy, eikä sitten muuta. Paitsi. Kruunumerkki, mallikkaasti sujuneesta päivästä.
-Se on seitsemäs
-Enää kolme ja sitten on kymppi.
-Niin. Se yllätys!
Positiivinenpalaute niin rules!
Valolla ja ilolla hyvää viikonloppua toivottelee Heidi
Ruokana silakkapihvit, muusi ja porkkana/kaaliraaste