Omituisen onttoa. Olin tänään poissa ryhmästä pariin otteeseen esiopetuskeskustelujen vuoksi ja heti huomaa, ettei ole ollenkaan samalla tavalla kartalla ryhmän päivästä. Hyvä. Aikuinen ei koskaan saa liikaa muistutusta siitä, kuinka tärkeää, arvokasta ja antoisaa on pohdiskella eskareiden kanssa arkisia asioita, pallotella kaikenmaailman juttuja ja tarvittaessa kokeilla. Toki suunniteltu ja ohjattu toimintakin on tärkeää, mutta kyllä esikouluikäisten kanssa yhdessä koettu ja jaettu päivä antaa vielä paljon enemmän.
-Milloin on äidinkieltä?
Sitä on samantien, sillä tänään pitää suusta etsiä i niinkuin iloinen. Maistellaan siis ensin, tehdään taululle ja sitten jokainen vuorollaan pääsee lukemaan taululta valotsemansa seuraavista puhekuplista: AI / AI! / AI? Eikö ole yllättävää, että huudahdus on suosituin, hehheh. Lauletaan sitten hiiren aakkoslaulu, tehdään kynähommia kirjaan sekä otetaan salissa lopuksi i-hippaa ja kuumaa perunaa. Eiköhän aakkosjunan 2.vaunun kirjain ole painettu aika hyvin ja monilukutaitoisesti mieliin.
Iltapäivällä luetaan loppuun perjantaina aloitettu kirja sekä tuumataan huomisen olympialaiset. Sitten on aika suunnata alakertaan pukemaan ja jatkaa matkaa joko kotiin ja leposille. Taas on eskariarki sujunut hyvin ja ollaan ihan kiinni kruunumerkissä.
”Oli rauhallista tänään. Ja maltillista. Hyvä eskarit” eteisessä lastaan hakeva aikuinen toteaa ohimennen ja kiittää eskareita ulko-ovella avatusta väylästä. Yllättäen palautteellaan eskarit täysin.
-Miettikää. Niin hienoa käytöstä, että joku haluaa kehua ihan ääneen. Vautsi vau. Ja kruunumerkki päälle.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana bolognesekastike, spagetti ja kurpitsasalaatti