Meille on ensiviikolla tulossa ensimmäiset asiantuntijavieraat, kun saamme eskarille 3 tyttöä (2 koululaista+viskari) kertomaan omasta ratsastusharrastuksestaan. Tätä varten keräsimme aamutuokiolla kysymyslistan eskareita kiinnostavista asioista.
-Kuinka nopeita hevoset ovat? Paljon ne kulkee?
-Miltä tuntuu olla hevosenselässä, kun se hypyttää?
-Kuinka hevoset pärjäävät ulkona? Sateella? Ukkosella? Lumisateessa? Myrskyssä?
-Minkälaisia laitteita hevosilla on? Ja minkä värisiä?
-Miten hevosenkengät saadaan kiinni?
-Miten satula saadaan kiinni?
-Miten hevoselle pannaan päitset ja suitset?
-Mitä hevoset syövät?
-Miten hevostallit siivotaan?
-Onko hevosilla tallissa kivaa vai tylsää?
-Onko niillä leluja?
Vau. Jos kaikkiin näihin kysymyksiin saadaan vastaus, niin johan meillä on aika kattava kokonaisuus tietoa hevostelun oleellisista asioista.
Seuraavaksi eskarit suuntasivat urhelukentälle koko päiväkodin yhteisiin olympialaisiin, jotka toteutettiin 5-ottelun hengessä. Lajeina olivat juoksu, turbokeihäs, pituushyppy, aitajuoksu ja lapionheitto. Ja kaikki suorituksethan tietysti kellotettiin tai mitattiin sentilleen.
-Minä olin nopein
-Et ollut
-Olin. Kato vaikka.
Tuloslistan numeroita tutkitaan ja vertaillaan tarkasti.
-Tuo juoksee kovaa. Vaikka on tyttö.
-Minä en ole ikinä hypännyt aitoja.
-Miltäs se tuntui?
-Se oli kivaa!
-Ei se hiekka ollutkaan niin pehmeää, kuin luulin (pituushyppy)
-Saako heittää toisen kerran turbokeihästä?
Tunnelma kaukalossa on kilpailemisesta huolimatta rento ja iloinen, eivätkä pienet kaatumiset yms. haaverit suorituksissa haittaa ketään. Ja kannustus, varsinkin tyttöjen porukassa, on aivan mahtavaa ja tasapuolista.
-Saadaanko me palkintoja?
-Meillä on ensiviikolla koko päiväkodille salissa oikea palkintogaala, kunhan kaikki tulokset on saatu lasketuksi ja kirjattua näkyviin.
-Saankohan minä hopeaa? (haaveileva huokaus)
Ruokailussa otetaan sitten pommit ja vieläpä Eero-rehtorin kanssa. Yksi eskareista oli nimittäin tuonut maisteltavaksi oksallisen tyrnimarjoja ja Eero lupautuu rohkeana miehenä vitamiinipommille koemaistajaksi: ”Hyviä ovat. Hapokkaita”, kuuluu lausunto ja kaikki eskaritkin rohkaistuvat maistamaan. Mielipiteet jakautavat tykkääjien ja ei tykkääjien kesken aika lailla tasan.
Ruokailusta siirrytään sitten puukäsitöihin, missä tänään vaadittiinkin tosi hyvää malttia, koska ryhmän geo-laudat olivat kovin erivaiheissa menossa. Osa jatkoi vielä naulausta, toiset kävivät liimaamaan ja nopeimmat pääsivät jo maalaamiseen asti. Muutaman kerran pitää villipilliä piipata, mutta maltilla sujuu.
-Oli kiva, kun nyt oli lyhyt aika puukässässä.
-Ai. Onko puukäsityötunti sinusta liian pitkä?
-Ei. Kun oltiin torstaina ja nyt taas.
-Ai niin päin. Nyt käsitän. Onko puukäsityö sinusta kivaa?
-On. Parasta.
Päivän lopuksi luetaan vielä kirja ja otetaan käsittelyyn ensimmäinen kuvakortti ”Tunne maailmasi”-projektista. Päivän kuvassa otsikko on ”Voi riita ja rähinä” ja siinä kissa ja koira makoilevat ruohikolla, melkoisen myrtyneinä.
-Mistähän niille on tullut kinaa?
-Ehkä tuo kissa on ottanut koiralta luun
-Tai tuo koira on herättänyt kissan kesken unien
-Mikähän tuon koiran nimi voisi olla?
-Rähinä
-Mitä? Onpas se idea.
-Koira on Rähinä ja kissa on Riita (hilpeä hihitys valtaa eskarijoukon)
Hilpeää!Jotain näin nerokasta voi keksiä vain eskarilainen. Tädin mieleen pompsahtaa nimittäin heti kuva pikkuisesta mummelista, joka mökinportailla huutelee huolestuneena: ”Riita????Riita kulta, missä olet?” Entäs iso raavas mies, jonka puhekupla käskee: ”Rähinä tänne!” Näistä hahmoista syntyy vielä eskareiden käsittelyssä jotain superhauskaa, sanokaa mun sanoneen.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana uunikala, perunasose ja vihersalaatti
V&I kirjoittelee Heidi