Ennenkuin kirjoitan päivästä, haluan KIITTÄÄ Timolan eskarin vanhempia ja eskareita aivan supermahtavasta liikkuvasta vuosisuunnitteluillasta. Miten hienoja ja rohkeita ideoita sekä reipasta asennetta, ei kyllä varmasti jää perusturvalautakunnalta huomaamatta lapsilähtöinen tekemisenmeininki. Hyvä te!
12 papukaijamerkkiä=mukavuustunti. Aamulla jännitys tirisee, mitä mahtaa tapahtua tänään…
-Muistatteko te vielä, mistä kaikesta papukaijamerkkejä on tullut?
-Kirjastoautosta (*monta)
-Me sanottiin, että porttia ei saa avata
-Kun (eskakaverinnimi) viikkasi sen peressun
-Kun haettiin ne laatikot
-Ja puhelin
-Minä muistutin viittamisesta
-Hitsi, että minä olen ylpeä teistä. Miten paljon on hoidettu asioista ja annettu apua
Hirmuisesti hyvää, joten kyllä mukavuustunninkin sietää tuntua joltain.
-Minä haluan esitellä teille ensimmäisenä mukavuustuntijuttuna jotain minulle tosi arvokasta. Siksi minun kilpikonnat Pollu ja Wikkan ovat tänään täällä.
-Onko ne täällä?
-On
-Onko ne eläviä?
Ovathan ne. Voi ilo ja riemu, kokonaisen tunnin eskarit jaksavat kuunnella ja tutkailla kilpiveikkoja, vaikka omille hommillekin saisi mennä. Siinä tulevat käsitellyksi dinosaurukset, munastakuoriutuminen ja siihen tarvittava munahammas, partasuti ja aamupesu, terraario, jääkaappihorros, äänettömyys…
-Saako sen otta syliin?
-Saa, jos pidät tiukasti kiinni. Näillä on tosi vahvat jalat ja kovat kynnet. Ota tälleen, kuin sämpylästä…
Kaikki halukkaat saavat pidellä valitsemaansa kilpikonnaa ja napataan tilanteesta valokuva omalle muistitikulle tallennettavaksi. Samalla tehdään myös havainto, eskarilla on melkoisen hiljaista ja rauhallista. Niinpä. Kilpikonnilla on oikeasti kummallinen mieltätasaava vaikutus ihmisiin. (Siksi isi L pitääkin niitä minulle varsin sopivina lemmikkeinä, heh heh)
Ruokailusta palatessamme tapahtuu yksi aika hieno juttu. Täti on vielä muutaman eskarin kanssa koulunrappusilla, kun osa eskareita on jo luvallisesti ehtinyt pihan yli. Ja mitä me näemmekään. Kaksi eskaripoikaa kerää roskapöntöstä maahan pudonneet roskat takaisin roskapönttöön.
-Ope kato. Ne siivoo roskat. (hämmästynyttä kunnioitusta)
Papukaijamerkkihän siitä napsahtaa. Ja eskarikavereita roppakaupalla hymyjä. Iso peukku heiluu!!
Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä eskareille on vielä pyyntö.
-Kerätäänkö Pollulle ja Wikkanlle voikukanlehtiä, niin kuivaan ne talviruuaksi. Viidellä lehdellä saa jo palkkaa.
Huh hei, hetkessä lehtiä on jo kenkälaatikollinen, joten eikun suut makeaksi.
Eskaripäivä on eletty ja kotiinlähtijät menneet, mutta vielä sovitetaan hoitoonjäävien kanssa yksi juttu mukavuustuntipäivään: lukuleposet. Piilomaan pikkuaasi saa viedä meitä mukanaan kaksi pitkää lukua ja sitten saa jo nousta.
-Tää oli kiva päivä
Niin oli. Kiitosta vaan siitä, arvon papukaijamerkkeilijät!
Ai niin, vielä yksi juttu. Välipalalla meinaa tulla harmitus, nimittäin päiväkotilaisille, joille eskarit käyvät kehumaan konna-asiaa.
-Hei. Onkos tuo nyt reipua. Muisteleppa, kun teitä harmitti pienten elokuvapäivä ja popcornit. Ja konnat voivat tulla ihan hyvin kylään myös päiväkodille.
Kehuskelu loppuu, ainakin aikuisen läsnäollessa. Joku voi silti ajatella, että miksi konnia ei sitten esitelty kaikille. Toimintapäätökseni tässä on sillä tavalla tarkoituksellinen, että ryhmän yhdessä kokema erityisyys on yksi tehokkaimmista tavoista päästä sisään positiivisenpalautteenmenetelmään ja me-hengen luomiseen. Konnat ovat siis takuuvarmasti tulossa moikkaamaan päiväkotilaisiakin, samoin voin niitä esitellä koululaisille, jos kiinnostusta on. Konnat eivät nimittäin katselusta kulu, eikä tädin suu kertomisesta, mutta uudet kokemukset rikastuttavat kaikkia. YYA:lla siis mennään, tässäkin asiassa.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana perunalaatikko ja porkkanaraaste